Kepossa 24.7.1843

Rakas veli! 

Saimme eilisiltana tämän kuun 14. päivänä lähettämäsi tervetulleen kirjeen, ja vaikka viime viikolla lähetin appiukon kirjeen ohessa sinulle muutaman rivin, en kuitenkaan halua aloittaa vastaamalla viimeksi mainittuun kirjeeseen. Saattaa toki olla hyvinkin mahdollista, etten edellisessä kirjeessäni maininnut siitä, että olin saanut ensimmäisen kirjeesi; minusta tuntuu kuitenkin siltä, että olisit voinut sisällöstä päätellä, että se oli tullut käsiini appiukolle lähettämäsi kirjeen ohessa.

On murheellista kuulla, että August on sairaana. Emme ole saaneet mitään viestiä häneltä viime talven jälkeen. Jos olisin vapaa taloudellisista tehtävistäni, kävisin toki katsomassa häntä; tähän aikaan vuodesta en voi kuitenkaan lähteä kotoa muutamaan viikkoon. Jos häntä vaivaa rintatauti, ei odotettavissa liene juuri ilahduttavia uutisia.

Hyvin odottamaton oli tieto, että harkitset taas isänmaan hylkäämistä. Minun mielestäni meidän maamme ei pitäisi olla niin pieni, ettet löytäisi täältä paikkaa itsellesi yhtä hyvin kuin Ruotsista. Niin epäviisaalta ja typerältä kuin tämä saattaa näyttääkin, en voi muuta kuin toivoa, että tämä muutto ei tapahtuisi sinun haluamallasi tavalla. Mikä hätä sinulla on? Ei kai sinua ole karkotettu maasta, ainakaan vielä? – Eikö sinulla ole juuri nyt paikka Kuopiossa? Etkö voi Kuopiosta käsin tuoda esiin kelvollisia tuloksia yhtä hyvin kuin Ruotsissakin? Miten voit sanoa, että olet heittänyt menemään kaikki elämäsi pyrkimykset ottamalla vastaan viran Kuopiosta? Vaikka se ei juuri nyt näytä lupaavan kovinkaan paljon ja vaikka siitä ei todellakaan makseta kovin hyvin, asia voi pian muuttua ja sinä voit piankin päästä Kuopiosta jatkamaan uraa, jonka olet valinnut ja jolla vaellat. Paljastat tällä tavoin levottomuuden mielessäsi, jonka jo uskoin olevan vakaa ja rauhallinen. Rakas veli! En voi olla ilmaisematta järkkymätöntä mielipidettäni siitä, mikä on syynä sinua painavaan levottomuuteen ja huoleen, vaikka olet jo kauan ponnistellut päästäksesi rauhaan ja tyyneyteen. Jotta en esittäisi ajatuksiani tästä liian laveasti, käytän hyväkseni Herran sanaa Jeremian 2. luvun 13. jakeesta: ”Minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt, ja hakannut itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.”

Voi, kunpa Sinä, parahin veli, paneutuisit edes muutamaksi tunniksi joka päivä tutkimaan Jumalan sanaa ja heittäisit saman tien penkin alle kaiken filosofian, niin löytäisit pian paljon suuremman rauhan ja tyyneyden kuin olet nyt löytänyt monivuotisten filosofisten pyrkimystesi parissa, ja silloin voisit tyytyväisenä ja rauhallisena kohdata tulevaisuutesi.

Älä nyt pahastu siitä, että hylkään filosofian pyrkimyksen Jumalan luo! Voit sanoa tähän: Sinä arvioit asioita niin kuin sokea värejä. Eikä sinun pidä myöskään ihmetellä yksinkertaisia käsityksiäni pyrkimisestä todelliseen rauhaan ajassa ja iankaikkisuudessa, sillä ensinnäkään en ole opiskellut paljonkaan ja vähiten, en kerrassaan lainkaan filosofiaa, ja toiseksi halusin ilman kiertoteitä ja järjen tutkimuksia päätyä suoraa päätä Jumalan sanan johdatuksella oikeaan valoon ja elämään Jumalan yhteydessä.

Se, mitä kirjoitat niiden 30 hopearuplan käytöstä, jotka lähetit minulle viime talvena, on minusta aivan turhaa. Albertin ruumiinvoivat ovat vahvistuneet tuntuvasti; käsityskyvyltään hän on kuitenkin täysin ennallaan, enkä tunne mitään käsityöammattia, jonka hän pystyisi oppimaan. Minusta näyttää parhaalta, että hän tottuu maatyöhön, mihin hänellä tuntuu olevan haluakin. Käytän häntä siihen nyt ja olen kannustaakseni häntä antanut hänelle tarpeellisten vaatteiden lisäksi silloin tällöin hopeakolikon. Jos hänestä voi aikaa myöten tulla talollinen, hän on varmasti saavuttanut ylimmän tavoitteensa. Pidimme häntä koulussa Alahärmän lukkarin luona melkein kokonaisen talven, ja hän oppi siellä Katkismuksen, uskonnon historian ja hiukan kirjoittamaan. Seuraavana keväänä hän läpäisi rippikoulun. Jos nyt saan pitää hänet täällä eikä häntä heti kiskota äidin ja isän luo, niin kuin aikaisemmin on käynyt, toivon, että hänelle voidaan vähitellen opettaa yksinkertaisimmat maanviljelysasiat ja ajan myötä ehkä jonkinmoinen käsitys sahoista ym. Jos Sinä taas haluat, että hänet on välttämättä ainakin kokeeksi sijoitettava jonkun käsityöläisen luo oppilaaksi, tiedän kyllä Uudessakaarlepyyssä erään hyvin kunnollisen ja luotettavan mestarin, jonka huomaan hänet voitaisiin turvallisesti jättää; mutta kuten sanottu minun vakaan käsitykseni mukaan siitä ei ole mitään hyötyä.

Olen monta kertaa ollut huolissani siitä, miten saisin Sinun kirjasi toimitetuksi Sinulle. Neuvosi mukaan lähetän ne höyrylaivalla Pietarsaaresta Turkuun. Tai oikeastaan lähetän ne laatikossa Pietarsaareen, jotta ne matkaisivat höyrylaivan mukana Turkuun, jos se vielä tässä kuussa lähtee sinne. Mikäli höyrylaiva ei enää tässä kuussa ilmaannu Pietarsaaren satamaan jatkaakseen matkaa Turkuun, ne lähetetään Pietarsaaresta takaisin tänne, ja siinä tapauksessa niiden on varmaankin jäätävä odottamaan, kunnes tilaisuus ilmaantuu tai kunnes itse tulet. Elämme siinä varmassa toivossa, että käyt luonamme vielä tänä kesänä. Parahin veli, älä anna meidän turhaan odottaa sinua! Ja voi miten Tyllerö [Ottilia] ilahtuisikaan – tule, tule.

Terveitä ja hyväkuntoisia olemme Jumalan kiitos kaikki. Anna on viimeisen lapsivuoteensa jälkeen ollut poikkeuksellisen virkeä. Tyllerö ja Otto juoksevat ulkona joka päivä ja telmivät vaunujen ympärillä ja käyvät toisinaan isänsä kanssa uimassa sahan altaassa. Elämme täällä sanalla sanottuna niin tyytyväisinä ja onnellisina vähävaraisuudessamme, etten vaihtaisi viihtymystämme ja onneamme maailman kaikkeen rikkauteen ja kunniaan. Jumalan siunaus on kohdallamme kaikin tavoin ylen määrin runsas, ja Herra on siunannut menestyksellä yritykseni. Jos jossakin kohdassa sattuukin vastoinkäyminen, monin verroin enemmän on myötätuulta muissa asioissa. Annu on nyt istuutunut kirjoittamaan professorinrouva Tengströmille, mutta pikku Gustaf huutaa häntä vähän väliä.

No niin, nyt on aika lopettaa. Olet ehkä jo väsynyt jaaritteluuni. Matkustan nyt Oravaisiin lastatakseni lankkuja Malmin laivaan ja samalla tehtaalle. Niinpä minun on jätettävä vaimo ja lapset muutamaksi päiväksi.

Vielä kerran pyydän, rakas veli, että tulet tänä kesänä tänne! Onko nyt liian paljon, jos neljän vuoden kuluttua käyt katsomassa isääsi ja sisaruksiasi? Täältä voisimme sitten käväistä Kristiinassa. Lupaan raivata tieltä kaikki esteet voidakseni lähteä mukaasi. Kirjoita nyt kuitenkin pian ja kerro meille, mihin suuntaan suunnitelmasi käyvät. Älä luule, että suhtaudumme välinpitämättömästi sinun parhaaseesi.

Voi hyvin, parahin veli, äläkä unohda aina altista

veljeäsi Ottoa

Tyllerö lähettää enosedälle paljon terveisiä ja pusun.

PS Et mainitse kirjeessäsi, kenelle kirjat on Turussa jätettävä, vaan sanot huolehtivasi niiden vastaanottamisesta, ja siitä syystä osoitan laatikon Sinulle.

Otto