16.3.1837

Kelpo Veli!

Kirje, jonka saimme Sinulta jonkin aikaa sitten, oli sekä yllättävä että odottamaton. Se oli niin vanha, että jos se olisi viipynyt matkalla kauemmin se olisi saattanut mennä lukukelvottomaan kuntoon.

Olettamasi meidän perheemme lisäys tapahtui päivää myöhemmin kuin saimme kirjeesi eli 8. helmikuuta, jolloin syntyi hyvin muodostunut tyttö.

Anna ja lapsi olivat aluksi poikkeuksellisen terveitä; sitten on kuitenkin kummallakin ollut vaivansa. Ainakin Annan osalta näyttää vaara kuitenkin olevan nyt täysin ohi. Lapsi kastettiin viime kuun 17. päivänä ja sai nimen Anna Ottilia. Niin, Jumala olkoon kaikesta kiitetty, kiitos ja kunnia Hänelle. Kummallista on, ettemme ole koko vuonna saaneet mitään viestiä vanhemmilta Palosta. En tiedä, kuka olisi lähin auttamaan heitä, Sinä, August vai minä. Ehkä me olemme kaikki samassa asemassa. Ainakin katson itse olevani yhtä läheinen kuin Te. Ja Jumala tietää, että tahtoa minulla on, mutta kyky puuttuu.

Aivan viime aikoina olen harkinnut eroamista Björkenheimien palveluksesta ja kehitellyt suunnitelmaa, joka olisi Jumalan avulla saattanut tuoda monessa mielessä suurta hyötyä; aivan äkkiä ja täysin odottamattomasta syystä olen kuitenkin ainakin toistaiseksi menettänyt mahdollisuuteni sen toteuttamiseen. Jos Jumala suo ja jos maassa on vielä edes joku oikein ajatteleva mies jäljellä, tämä voi ajan mittaan vielä tapahtua. En ole vielä ainakaan täysin luopunut toivosta.

Kun minulla ei ole mitään erityistä lisättävää eikä edes aikakaan salli minun ryhtyä laveasanaisemmaksi, minun on nyt lopetettava, ja olen edelleenkin aina

Veljen! luotettava ystävä & palvelija O. v. Essen.

Vuojoella 16.3.1837.