Korkeasti kunnioitettu Veli!

Olen kauan aikonut kirjoittaa Veljelle, mutta olen lykännyt sitä osaksi esteiden, osaksi oman hitauteni takia. Nyt en kuitenkaan voi enää viivytellä pitempään ansaitsematta moitteita, jotka jo oikeutetusti kohdistunevatkin minuun. Pidän tätä velvollisuutenani etenkin, kun nyt pian aion, jos Jumala suo, astua tärkeän askeleen avioliittoon Veljen sisaren kanssa.

Tämä on tärkeää myös koko ajallisen hyvinvointimme määräytymisen kannalta, ja olen niin aikaisemmin kuin nytkin käsittänyt lähimpien omaisten, vanhempien ja sisarusten huolestumisen ja huolenpidon, kun kyseessä on rakastetun lapsen ja armaan sisaren naittaminen. Tiedän omasta kokemuksestani, kun oma rakas sisareni astui tämän askeleen, millaiset tunteet vallitsivat mielessäni ja mitä sisarusten väliseen hellään rakkauteen kuuluu. Siitä syystä en toki haluakaan vähimmässäkään määrin moittia Veljeä siitä huolenpidosta ja niistä perusteista, joita Veljellä on ollut pyrkiessään edistämään Annun hyvää, etenkin kun se on tapahtunut rakkaudesta ja vilpittömästi hyvää tarkoittaen ja olisin itse Veljen asemassa toiminut samoin. Kunpa vain voisin omasta puolestani täyttää velvollisuuteni niin vireästi kuin toivon voivani!

Veli tiennee, että olen vaihtanut paikkaa ja työtä. Juuri tästä syystä olenkin pyrkinyt saamaan tämän toiveeni todella täyttymään pian. Toimipaikkani ja tehtäväni antavat minulle yllin kyllin työtä ja työkenttä on laajempi kuin kuvittelinkaan. Olisin täällä muuten oikein tyytyväinen, kunhan täällä vain olisi kunnollisempaa ja mukavaa väkeä; tähänkin tilanteeseen minun lienee kuitenkin sopeuduttava, etenkin kun minulla ei ole erityisesti tekemistä heidän kanssaan.

Veli lienee jo saanut Annulta tiedon häittemme ajankohdasta, nehän nimittäin vietetään ensi maaliskuun 6. päivänä. Jos Veli voi ehkä jotenkin riuhtaista itsensä irti tehtävistään ja olla sen ajan tuona päivänä meidän kanssamme, se lämmittäisi sydäntä. Imartelenkin itseäni toivomalla iloisen odotuksen vallassa, että Veli todellakin tulee.

Sain äskettäin kirjeen Carlilta Karjalasta. Niinpä voin kertoa myös terveisiä häneltä. Rintansa heikkouden takia hän on aloittanut uuden hoitokuurin, jonka ansiosta hän sanoo kokeneensa merkittävän muutoksen tilassaan ja jossa hoito tapahtuu suunnilleen siten, että lasisia ns. kuppaussarvia kiinnitetään rintaan, jota sen jälkeen hierotaan ja rasvataan. Eukko, joka pian hänen perilletulonsa jälkeen haettiin kuppaamaan häntä, oli hämmästynyt nähdessään hänen rintansa ja sanonut sen kuivuneen kokoon, mistä syystä nainen oli heti aloittanut mainitun hoitokuurin ja ryhtynyt hieromaan ja irrottelemaan luita etäämmäksi toisistaan. Kuopalle painunut rinta on jo kohonnut silmin nähtävästi, ja hän toivoo saavansa sen yhä paremmin suoristetuksi. Ihmeellistä. Kunpa hänet saataisiin Karjalassa parannetuksi.

En ehdi jatkaa tällä kerralla. Vielä kerran kuitenkin pyydän Veljeltä, että Veli mikäli mahdollista kunnioittaa häitämme läsnäolollaan. Tule, parahin Veli, tule! Todellista kunnioitusta ja ystävyyttä tuntien olen aina

korkeasti kunnioitetun Veljen! nöyrin palvelija, O. v. Essen.

Raumalla & Vuojoella 26. tammikuuta 1836