Herra Snellman: Omasta puolestani pitäisin arveluttavana, että maamme rahvasta yritettäisiin pakolla saada perustamaan kansakouluja, varsinkin sellaisia kuin nyt on perustettu. On aivan totta, että näitä kouluja voivat käyttää vain harvat useimmilla maamme seuduilla, koska etäisyydet ovat niin pitkiä ja koska paikassa, johon koulu perustetaan, on vanhemmilla vain harvoin mahdollisuus saada lapsilleen majoitusta ja toivomansa kaltaista hoitoa. Ennemmin olisi toivottavaa, että määrättäisiin kaikki kylät tai talojen ja tilojen ryhmät, joissa talot sijaitsevat niin lähellä toisiaan, että lapsilla olisi jonkinlainen mahdollisuus käydä niissä koulua päivittäin, perustamaan oma erillinen koulunsa. Ei kuitenkaan ns. ylempiä kansakouluja, joille asetetaan joukko vaatimuksia, joita ei koskaan täytetä, vaan yksinkertaisia kouluja, jotka enemmän vastaavat maamme kansan tämänhetkisiä tarpeita, joissa lukeminen olisi pääasia. Sillä jokainen koulu, ylempi ja alempi, josta oppilaat eivät lähde halukkaina ja kykenevinä oppimaan lisää, on hyödytön. Tämä pitää paikkansa myös kansakoulun kohdalla, olipa se miten vähäinen tahansa. Siksi olisi jokaisella kylällä oltava oma koulunsa, jolla olisi lukukirja, vaikka sitten yksi ainoa. Mutta sen tulisi sekä lasten koulunkäynnin aikana että heidän koulusta erkaannuttuaan pystyä harjaannuttamaan heidän kykyään ymmärtää ja herättämään heidän halunsa oppia. Jos kysymys olisi rahvaan velvoittamisesta pitämään sellaista koulua, niin ei määräys olisi epäoikeudenmukaisella tavalla rasittava.

Mutta vaikka nyt onkin kysymys siitä, että määrättäisiin perustamaan ns. ylempiä kansakouluja yksi joka kuntaan, niin kysymys ei kuitenkaan ole tänään annettavasta määräyksestä, joka astuisi voimaan huomenna, vaan valiokunnan ehdotus lähtee siitä, että Hänen Majesteetiltaan anotaan esitystä seuraaville valtiopäiville. Kuluu siis viisi vuotta. Jos asia käsiteltäisiin niin kuin se mielestäni pitäisi käsitellä, niin seuraavilla valtiopäivillä ei sitä määräaikaa, jonka kuluessa koulujen vaaditaan olevan perustetut, määrättäisi liian lyhyeksi, vaan voisi kestää kymmenen tai viisitoistakin vuotta, ennen kuin pakkotoimet vastaan hangoittelevia kuntia vastaan voisivat tulla kysymykseen. Ja silloin pitäisi jo kiinnostuksen kansakouluja kohtaan olla levinnyt useimpiin maamme osiin, niin että voidaan toivoa niitä kuntia olevan harvassa, jotka eivät jo ole hankkineet itselleen sellaista koulua. Valitettavaa tosin on, että tietyissä maamme osissa on tähän mennessä perustettu niin kovin vähän kouluja. Mutta tämä johtuu varmaan siitä, että sieltä on puuttunut se into, jota on muissa maamme osissa ollut niillä, jotka ovat voineet asiaan paljon vaikuttaa. Jos tämä terveellinen into olisi ollut kaikkialla, niin koulut olisivat uskoakseni jakautuneet tasaisemmin kuin nyt on asian laita.