Nuorten kirjailijoiden matka-apurahat, lausunto yliopiston konsistorissa 20.1.1859

Tietoka dokumentista

Tietoa
20.1.1859
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Konsistori ei vakaan käsitykseni mukaan voi eikä sen pidä arvioida hakijoiden ilmoittamaa matkan tarkoitusta sen oletetun puhtaasti tieteellisen merkityksen perusteella. Vaikka nimittäin kahden tai useammankin eri tieteen edistämisen painoarvo olisi punnittavissa, ei ainoata yliopiston käytettävissä olevaa matka-apurahaa voida käyttää abstraktin tieteellisen tarkoituksen edistämiseen yliopistolle vahinkoa tuottamatta. Yliopistolle ”kulloisessakin tilanteessa tärkein” tieteellinen tarkoitus on se, jonka toteuttaminen näyttää tuottavan sille tieteellisesti kouliintuneen hakijan johonkin jo avoinna olevaan tai pian avoimeksi tulevaan opettajanvirkaan.

Hakijoiden joukosta dosentti Grönblad on kiistatta tieteellisesti ansioitunein; ja myös hänen ilmoittamansa tarkoitus, aineiston kerääminen Suomen historian valaisemiseksi, on hyvin tärkeä. Yliopisto on kuitenkin jo tukenut dosentti Grönbladin ansiokkaita tutkimuksia merkittävillä apurahoilla. Se ei voi käyttää kaikkia varojaan vuosien ajan tähän tarkoitukseen. Tästä syystä olen sitä mieltä, että konsistorin pitäisi vain antaa suositus, jolla pyrittäisiin saamaan valtio myöntämään erillinen määräraha dosentti Grönbladin töiden tukemiseen.

Mutta kun havaitsen, että hakijoiden joukossa on lukion apulaislehtori Forsman [myöh. G. Z. Yrjö-Koskinen], joka on teoksillaan osoittanut kuuluvansa tieteellisesti ja kirjallisesti kyvykkäimpiin tulevaisuuden lupauksiin, tätä tilaisuutta pitää mielestäni käyttää hyväksi hänen vetämisekseen yliopistoon ja tarjota hänelle mahdollisuus keskittää kaikki voimansa oman tieteellisen kehityksensä edistämiseen.

Päädyn tähän käsitykseen ottaessani huomioon sen, että nykyinen historian professorinviran haltija saavuttaa pian sen virkavuosien määrän, joka oikeuttaa hänet eroamaan yliopistosta täysin palvelleena; ja konsistori tietää hyvin, että hän aikoo käyttää tätä oikeuttaan. Historia on tieteenala, joka enemmän kuin mikään toinen kuuluu kaikille yliopiston koulutuslinjoille ja joka paremmin kuin niistä monikaan soveltuu nuorison käsitysten ja kansalaismielen muovaamiseen. Sen tähden minun on väistämättä pidettävä yliopistolle erittäin tärkeänä, että tähän virkaan saadaan hyvä viranhaltija, kun se tulee avoimeksi; ja olen vakaasti sitä mieltä, että yliopistolle olisi tappio, ellei lukion apulaislehtori Forsman saisi tilaisuutta kilpailla tästä virasta, samalla kun totean, että hän jää tuosta kilpailusta syrjään, ellei hänelle myönnetä hänen anomaansa matka-apurahaa. Lisään, että käsitykseni mukaan on varsin merkityksellistä, että lukion apulaislehtori Forsman pystyisi luennoimaan isänmaan historiasta isänmaan kielellä.

Näillä perusteilla katson, että lukion apulaislehtori Forsmanin ilmoittama tieteellinen tarkoitus, tieteellisen koulutuksen hankkiminen eikä pelkkä Suomen historiaa valaisevien asiakirjojen kerääminen, on ”tässä tilanteessa tärkein”. Ja kun en myöskään havaitse mainitun matka-apurahan myöntämistä koskevissa säännöissä mitään mainintaa, jonka mukaan sitä ei voitaisi myöntää yliopiston ulkopuolella toimiville nuorille kirjallisille kyvyille, vaan yliopiston johto voi vapaasti sitä käyttämällä, kuten yliopiston parhaaksi toivottavaa on, kerätä lupaavia kykyjä yliopiston piiriin koko maasta mistä tahansa, missä heitä ilmaantuu näkyviin, minä olen valmis myöntämään lukion apulaislehtori Forsmanille tämän hänen hakemansa nyt myönnettävissä olevan matka-apurahan.

Minun on lisättävä, että vaikka lisensiaatti Ehrströmin ilmoittama tarkoitus saattaa sinänsä olla tärkeä, sen puolesta ei voida vedota samoihin syihin, koska lisensiaatti Ehrströmin hakema professorinvirka täytetään puolen vuoden kuluessa eikä hän siis voisi käyttää apurahaa hyväkseen, jos hänet nimitetään professoriksi, mutta päinvastaisessa tapauksessa hänelle taas ei avaudu vakinaista opettajanvirkaa oikeustieteellisessä tiedekunnassa ennen kuin joskus epämääräisessä tulevaisuudessa.

Dosentti Tigerstedt tunnetusti hakee opettajan virkaa yliopiston ulkopuolelta; lehtori on hakenut valtion apurahaa samaan tarkoitukseen, johon hän nyt hakee matka-apurahaa, ja hänellä on ensiksi mainitun hakemuksen hyväksymisestä hyviä toiveita; tohtori Topelius ja maisteri Estlander ovat verraten nuoria ja voivat vielä tuonnempana tulla yliopiston hyödyksi kyseeseen tätä apurahaa myönnettäessä.

 

 

Vertailu