[saksaksi]

Helsingissä 15./27.3.1868

Jäljennös.

Suuresti kunnioitettu Herra Senaattori! 

Keisarilliselle senaatille jo lähetetty herra ministerivaltiosihteerin kirje osoittaa, että Hänen Majesteettinsa Keisari on kuultuaan esittelyn kysymyksestä, joka koskee tarpeellisten rahavarojen hankkimista rautatien rakentamisen loppuunsaattamiseksi, suvainnut hyväksyä senaatin enemmistön mielipiteen ja tämän johdosta käskeä, että kotimaasta on tämän vuoden lopulla otettava 4 000 000 Suomen markan laina, ja täten siis virkatovereittenne enemmistö on torjunut Teidän henkilökohtaisen käsityksenne maan valtiontalouden tilasta ja apukeinoista ja Hänen Majesteettinsa on ratkaisua edeltäneen [Suomen asiain] komiteassa tapahtuneen käsittelyn jälkeen hylännyt sen. Tuon operaation onnistumisesta riippuu nyt menestyksekkääseen lopputulokseen pääseminen hankkeessa, jota kohtaan Hänen Majesteettinsa on suvainnut osoittaa aivan erityistä kiinnostusta ja josta koko Suomi maan säätyjen kannanoton mukaan on odottanut saavansa suuria etuja varsin läheisessä tulevaisuudessa. Hallinnon väistämättömänä velvollisuutena on näin ollen työskennellä kaikin voimin kyseessä olevan hankkeen hoitamiseksi siten, että noissa odotuksissa ei petytä, ja tämä vaatii ennen kaikkea valtiovaraintoimituskunnan päälliköltä hänelle hyvin tutun uutteran työn ja laajakatseisen toiminnan lisäksi myös täydellistä uskoa itse asiaan ja lujaa vakaumusta sen toteuttamiskelpoisuudesta.

Te, kunnioitettu Herra Senaattori, olette eri yhteyksissä paitsi esittänyt rautatiehankkeen suotuisaan lopputulokseen kohdistuvia epäilyksiä myös ilmaissut vakaana käsityksenänne, että tämän tarkoituksen toteuttamiseksi tarvittavat luottojärjestelyt ovat osaksi hyvin uskaliaita eivätkä osaksi ole toteutettavissakaan. Ei siis olisi oikein eikä Teiltä Teidän lujan luonteenne huomioon ottaen voida vaatiakaan, että toisten jopa vastoin Teidän vakaata käsitystänne laatiman suunnitelman toteuttamisen vastuu pantaisiin Teidän taakaksenne.

Tämä seikka ei ole myöskään jäänyt vaille Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Kaikkein Korkeinta huomiota – ja minulle asiasta annetut tiedot vaativat minua nyt ehdottamaan järjestelyä, joka – niin vaikeaa kuin asian esittäminen minulle onkin sen erityisen suuren kunnioituksen takia, jota tunnen Teidän itsepintaisuuttanne ja epäitsekästä vaivannäköänne kohtaan – kuitenkin on mainitut erisuuntaiset mielipiteet huomioon ottaen käynyt ehdottoman välttämättömäksi.

Toivottavasti ei ole tarpeen viedä näitä minulle ikäviä keskusteluja pitemmälle yksityiskohtiin, etenkin kun vakaasti uskon, että Te ette ole tietämätön ystävällisestä suhtautumisestani Teihin, vaan osaatte päinvastoin asianmukaisesti erottaa virkavelvollisuuksieni sanelemat väistämättömät vaatimukset kaikista henkilökohtaisista motiiveista.

Edellä sanotusta Te havaitsette, miten voimakkaasti asiat vaativat, että valtiovarainhallinnon hoito annetaan tehtäväksi jollekulle niistä senaatin jäsenistä, jotka ovat laatineet vastikään Armossa hyväksytyn taloussuunnitelman ja joiden siis on myös kannettava vastuu siitä.

Joudun nyt tekemään Hänen Majesteetilleen Keisarille tähän tähtäävän alamaisen esityksen. Kun kuitenkin tiedän, että Teidän eroamisenne virasta juuri nyt saattaisi vaarantaa perheenne pääsyn osalliseksi virkamiesten leski- ja orpokassan eläke-eduista – ja kun hartaasti haluan helpottaa edessänne olevaa muutosta mahdollisimman paljon, pyydän Teitä auttamaan minua ystävällisesti tämän asian järjestämisessä siten, että pyydätte sopivaa veruketta käyttäen lomaa siksi ajaksi, joka vielä tarvitaan eläkekassaetuuden varmistamiseen.

Odottaen vastaustanne en voi olla vakuuttamatta Teille vielä kerran, etteivät käsitysten ja mielipiteiden eroavuudet, joiden takia tämän esityksen tekeminen on tullut raskaaksi virkavelvollisuudekseni, mitenkään vähennä kunnioitusta, jota aina tunsin Teidän vilpittömiä pyrkimyksiänne ja rehtiä asioihin suhtautumistanne kohtaan ja jota tuntien edelleenkin olen,

Suuresti kunnioitettu Herra Senaattori,

ystävällisimmin alttiisti

Teidän

kreivi Adlerberg