Nikolai Adlerbergille, konsepti

Tietoka dokumentista

Tietoa
30.12.1867
Pvm kommentti: 
Päivämäärä ei ole tarkka
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

1. Vaikea hätätila ulottuu suurimpaan osaan kolmesta läänistä, joiden yhteinen väkiluku on 740 000, nimittäin:

Oulun, Kuopion ja Vaasan lääneihin sekä Turun läänin pohjoisosaan.

Hädän laajuuden ja syvyyden määrittäminen on mahdotonta, koska rahvaan omiin ilmoituksiin sadosta ei koskaan voida täysin luottaa eikä koko satoa ole vielä saatu puiduksi. Voidaan kuitenkin olettaa, että suurin osa tilansa omistavastakin väestöstä joutuu ostamaan viljaa; tilattomalla kansanluokalla taas ei yleensä ole mahdollisuutta hankkia työansioita, joiden avulla se muuten täyttää jokapäiväiset tarpeensa.

Sato on niukka maan muissa osissa, joten niidenkin alueella tarve on täytettävä viljan tuonnilla. Leipä leivotaan maassa yleensä rukiista. Ruissadon niukkuus pakottaa nyt kuitenkin käyttämään ohraa ja kauraa, mikä lisää leipäainevaroja. Hyvän heinäsadon ansiosta kauraa ei nyt niinkään tarvita eläinten rehuksi. Ja koska perunasatokin on runsaampi kuin viime vuonna, sekin auttaa vuodesta selviytymistä.

2. Maan koko itäosa voi talvellakin tuoda viljaa Pietarista. Siellä ei voi syntyä pulaa viljasta. Talven tarpeet olisi Oulun läänissä saatu kokoon, jos yksityiset kauppiaat vain onnistuvat saamaan tilaamansa viljan, saadun tiedon mukaan 25 000 setverttiä. Kruununmakasiineihin on hankittu tuontiviljaa 10 000 –

yhteismäärä 35 000 –

Lisäksi mukaan on laskettava viljamäärä, jonka läänin väestö hankkii Kuopion ja Joensuun kaupungeista ja jonka voidaan arvioida olevan ¼ mainitusta suorasta tuonnista eli

9 000 –

Vaasan läänissä arvioidaan yksityisen tuonnin määrän jäävän niukaksi, noin 32 000 setverttiin, kun taas kruununmakasiineihin, joissa on ennestään

2 500 –

hankitaan 11 600 –

sekä ohraa, kauraa (Turusta) ja vehnänleseitä yhteismäärältään suunnilleen

9 000 –

eli kaikkiaan 55 100 –

mihin on vielä lisättävä läänin itäosaan talven aikana kuljetettava vilja.

Kuopion läänin makasiineihin, joissa on ennestään

7 000 setverttiä

on hankittu 8 000 setverttiä

sekä Viipurista 1 600 setverttiä

Tulevan yksityisen tuonnin määräksi ilmoitetaan 50 000–66 600 setverttiä, mistä määrästä 9 000 setverttiä on menossa Oulun lääniin.

Turun läänin Porin makasiiniin hankitaan 2 000 setverttiä.

Kaiken kaikkiaan maan kruununmakasiineihin tuodaan ruista ja ruisjauhoja 30 000 setverttiä sekä 6 400 setverttiä ja 20 000 puutaa vehnänleseitä, mistä aiheutuvat noin 2 200 000 markan kustannukset.

Vuonna 1866 laadittu laskelma hätäaputöiden kustannuksista katovuodesta 1862 lähtien osoitti, että niitä on mainittujen neljän vuoden aikana kertynyt noin 1 500 000 mk, mihin on vielä lisättävä samaan tarkoitukseen kunnille ja yksityisille tahoille myönnetyt vilja- ja rahalainat, joiden yhteissumma on enintään 700 000 markkaa.

Nämä kustannukset eivät tosin ole täysin riittäneet estämään irtainta väestöä joutumasta hätään, joka etenkin talvella 1865–66 oli pahempi kuin edellisinä vuosina. Nämä tiedot kuitenkin osoittavat, että kohtuullisinkin uhrauksin voidaan tässä mielessä saada paljon aikaan.

Senaatin alamaisessa anomuksessa kreditiivilainan ottamisesta laskettiin tähän tarkoitukseen tarvittavan rahaa 500 000 markkaa. Jos oletetaan, että lisäksi käytetään makasiineissa olevaa viljaa saman summan arvosta eli noin 10 000 tynnyriä ruista, pitäisi näin merkittävän määrärahan kutakuinkin vastata tarvetta, etenkin jos summaan lisätään kunnille myönnettävät vähäisemmät lainat, ehkä kaikkiaan jopa 400 000 markkaa.

Tämä 1 400 000 markan summa olisi vähäinen, jos se käytettäisiin pelkästään suurehkoilla työmailla muutamissa paikoissa maan alueella. Jaettuna ehkä noin sataan pieneen hankkeeseen määräraha on kuitenkin merkittävä.

Hätäaputyötkin on varmaankin kiistattomasti järjestettävä sillä tavalla, että niistä koituu pysyvää hyötyä. Mutta ellei näitä molempia tavoitteita voida yhdistää, on jälkimmäisestä luovuttava, koska avun toimittaminen väestölle on pääasia.

Tätä tavoitetta ei mielestäni voida mitenkään saavuttaa suuria työmaita käynnistämällä, juuri siitä syystä, että ne keskittyvät muutamiin harvoihin paikkoihin. Väestön kerääminen näille paikkakunnille 10 tai 20 peninkulman säteeltä vain pahentaisi kurjuutta.

Parhaiten sitä lievennettäisiin päinvastoin siten, että työ tuodaan niin sanoakseni hätään joutuneen omalle ovelle. Hänen jättämisensä kotiin vaimon ja lasten luo pitäisi olla [teksti päättyy]

 

 

Vertailu