Toimittanut F. Berndtson
Hän on tällainen
Hellyys katseessansa lymyy,
Huulet taipuu vienoon hymyyn,
Posken puna ainoastaan
Joka kysymykseen vastaa.
Kaino huomiota karttaa,
Tuiverrusta välttelee,
Niin kuin köynnös vankkaa vartta
Tueksensa tarvitsee.
Suojelusta silmät anoo,
Lausutuks’ ei sitä saa.
Huokaukset samaa sanoo:
”Voitko mieles paaduttaa?”
Sydämesi hyvyys loistaa
Kasvoiltasi, tyttökulta!
Huoles, murhees tahdon poistaa,
Tuen, turvan saisit multa.
Uskalla siis luottaa minuun,
Kasvinkumppaniksi tulla!
Aatokseni palaa Sinuun,
Sulle sykkii sydän mulla.
Hän on myös tällainen
Lumoojatar punahuuli,
Posken hehku purppurainen,
Kepeä kuin kesätuuli
Sielu, sydän julmanlainen;
Tyttö, ilon, tuskan lähde,
Ensin kieltää, sitten myöntää,
Kutsuu, sitten luotaan työntää!
Tuhannesti pakoon tahdoin
Hänen alaisuudestaan –
Minkä rakkaudelle mahdoin?
Roihahti se uudestaan;
Vannoin, etten koskaan enää
Lemmen toivoakaan penää,
Mutta kohta silmät veessä
Rukoilen taas Sinun eessäs.
Nuppu ja ruusu
Uusi ruusu mulle anna,
Kuihtui nuppu, lahjaks saatu;
Kestävä ei ollut laatu,
ojennettu harkinnatta,
Kuten sana pohtimatta
Sielun syvyyteen ei kanna.
Hennon nupun sydämestä
Lemmen hehku kukkaan saapi,
Huules vaikka sopertaapi,
Vastauksen silmistäsi
Löydän, tarjoo armaan käsi
Toivonruusun, joka kestää.
Timantin myötä
Kyyneleiden pitkä rivi,
Äänetön ja öinen uoma,
Murheen, turhan toivon luoma
Tuskan kirkas jalokivi.
Säde lämmin havahduttaa
Sydämeeni toivon jälleen.
Kivun muisto säilyy, mutta
Timantiksi muuttuu tälleen.
Yhtä puhdas, jalo, avoin
Olethan: siis sisintäsi
Salli hellän ystäväsi
Tutkiskella kaikin tavoin.
Kirkas timantin on pinta,
Kätes lämpö hehkun takaa.
Tuska kirkkauden on hinta,
Tuloksena onni vakaa.
