Natalia Castrénille

Editoitu teksti

Suomi

Vihdissä 28.7.1860

 

Natalia Hyvä! 

 

Saattanet toki, rakas ystävä, hieman ihmetellä saadessasi nämä rivit – et kuitenkaan sitä, että ne antavat vähäisen todistuksen alttiista ystävyydestäni ja myötäelämisestäni, vaan sitä, että hitaudessani olen saanut itsestäni irti niin paljon, että saan tästä jotakin sanotuksi.

Asia on kuitenkin niin, että olen täällä erämaassani yhä levottomammin halunnut kuulla jotakin Teistä. Enosi Fredrik kertoi onnellisesta saapumisestanne Tukholmaan ja jotakin oleskelustanne siellä. Sen jälkeen en kuitenkaan ole kuullut mitään. Voisin kaiketi kirjoittaa Fredrikille ja saada niukkasanaisen vastauksen. Se ei kuitenkaan varmastikaan saavu ennen kuin voin saada kirjeen, jonka on kirjoittanut Natalian oma pieni rakas käsi – ja kutakuinkin perusteellisesti. Ja olen todellakin niin varma vastauksesta, etten edes ole pitänyt asiaa kyseenalaisena. Ole nyt lempeä äläkä näpäytä minua luottavaisuudestani edes antamalla minun odottaa pitkään.

Uskon toki, että Natalia on viihtynyt erinomaisesti Sveanmaassa. Kansaa, joka olisi yhtä iloista ja kohteliasta kuin siellä, ei voi löytää mistään muualta Itämeren rannoilta, puhumattakaan siitä, ettei sille ole minkäänlaista vastinetta täällä itäpuolella. Toivon, että myös pikku Robert on selviytynyt hankaluuksista ja unohtanut horkan, niin että Natalia on saanut iloa iloisimmastakin suunnasta.

Äitimuorillasikin, jolla on erinomainen taito tasoitella kaikki särmikkyydet tässä kummallisessa maailmassa, lienee ollut siellä varsin vähän tilaisuuksia tämän taitonsa käyttämiseen.

Mutta miten on Sofin [Natalia Castrénin sisar Sofi Kellgren, molemmat leskiä] laita? Olin todellakin kauan siinä uskossa, ettei Sofin terveydessä ole vikaa, vaan huolestuttavaa oli hänen auttamattoman murheellinen mielentilansa, johon ajan kuluminen ei näytä mitenkään vaikuttavan. Tämä luulo lienee valitettavasti kuitenkin ollut väärä; ja nyt tiedän, että terveyden horjuminenkin lisää Sofin suruja. Miten kylpylähoito on vaikuttanut, ja miten Sofi on kestänyt siihen liittyvän hälinän, jota paljon pelättiin? En tohdi edes kysyä, millaista muuten on ollut, vaikka toki toivon, ettei Sofilla ole matkan ja kylpylähoidon kaikkien vaihtelevien vaiheiden ja puuhien takia ollut tilaisuutta uppoutua pelkästään omiin oloihinsa niin kuin muulloin.

Vastaa nyt, hyvä suloinen Natalia, oikein perinpohjaisesti kysymyksiini ja lisäksi paljoon, mitä en ole kysynytkään. Pieni matkakuvaus on vähintä mitä odotan. Sinun ei tarvitse lainkaan pyydellä anteeksi, ettei Teistä kukaan ole tullut ajatelleeksi minua, kun nyt kerään hiukan tulisia hiiliä vakuuttaessani, että ajatukseni ovat olleet Teidän luonanne – kaiken aikaa. Mutta usko vakuutukseni ja määrittele kirjeen pituus sen mukaisesti.

Mikään ei ole ikävämpää kuin kirjeen saaminen omasta isänmaasta ilman uutisia, sen tiedän, koska Cygnaeus on ollut kirjeenvaihtokumppanini. Promootiosta kertominen on kuitenkin varmaan jo liian myöhäistä. Kävin Porvoossa Montgomeryn [ruotsalaisen Suomen sotaa käsitelleen sotahistorioitsijan] kanssa. Ruotuväen upseereilla oli siellä ensimmäisenä iltana juhla, mistä seurasi, että Runebergillä oli toisena iltana tupa täynnä väkeä, sen jälkeen kun me olimme jo syöneet samana päivänä muhkean päiväaterian, koska Montgomery asui talossa. Vieraat olivat kuitenkin vain sattumalta yhteen joutunutta sekalaista seurakuntaa – tietysti paria poikkeusta lukuun ottamatta. Runeberg oli koko tuon päivän loistavalla tuulella ja lausui melkeinpä tusinan uusia runoja Vänrikin tarinoista. Hänen kodistaan tai siis Fredrique-tätisi kodista on tullut suorastaan haltiattarien palatsi, kukkien koristama ja muuten mukavasti järjestetty. Rouvalle talo varmasti tuotti kunniaa, mutta kyllä komeuden todistajat aiheuttivat todellakin melkoisen tohinan. Onneksi vieraiden pääjoukosta kuitenkin päästiin päivässä eroon. Seuraavana päivänä Montgomeryä nimittäin kestittiin seudun maatiloilla, ja seuraavana hän palasi Helsinkiin.

Agatha Nervander [J. J. Nervanderin leski] on jättänyt maallisen elämän, josta hän itse teki itselleen mitä raskaimman taakan. Häntä on arvosteltu ankarasti, mutta kyllä hän kuitenkin paljon uhrasi ja kärsi; hänen heikkoutenaan oli se, että hän halusi tästä tunnustusta. Ja se on enemmän kuin ihmisellä on oikeus pyytää.

Muuten kukaan ei ole kuollut – mennyt naimisiin – kihlautunut minun tietojeni mukaan. Mitä sitten on kerrottavaksi? Helsingfors Tidningarissa toki puhutaan jonkinlaisesta nuoruuden, kauneuden ja rikkauden liitosta [koskee muuatta tanskalaista näytelmää] – ovatko ne kaikki vastavuoroisesti kumppanuksia, siitä ei sanota mitään. Sitä kai sopii arvailla.

Lapseni ovat Jumalan kiitos edelleenkin iloisia ja terveitä. Itse elelen ikävissäni kuten tavallista.

Uudistan vielä pyyntöni: älä anna minun odottaa tervetullutta vastaustasi turhaan! Se on tämän pienen epistolan ainoa tarkoitus. Kunnioittavan ja alttiin tervehdykseni olen edellä jo esittänyt; ja tiedät kyllä, Natalia hyvä, etten ole lakannut olemasta

Sinun uskollinen ystäväsi ja lämmin ihailijasi

J. V. S:n

 

 

Vertailu