Toimitettu
Vaasan läänissä on elokuusta 1862 lähtien lainattu kruunun varastoista rahvaalle yli 36 000 tynnyriä viljaa, arvoltaan noin 936 000 markkaa, sekä käteistä 11 4000 markkaa, siis yhteensä 1 050 000 markkaa.
Hätäaputöihin läänissä oli joulukuun 1. päivään 1863 mennessä annettu 293 977 markkaa.
Hätäaputoimet läänissä ovat siis vaatineet ylimääräisiä menoja valtiolta 1 343 977 markkaa (335 944 hopearuplaa) – minkä lisäksi tulevat viljantuojille myönnetyt ennakot, joista pienehkö osa vuodelta 1862 on edelleen takaisin maksamatta ja 400 000 markkaa on muunnettu uusiksi lainoiksi. Sitä paitsi on syksyllä 1862 annettu uutta ennakkoa samaan tarkoitukseen 386 000 markan arvosta.
Jos tämän lisäksi otetaan huomioon, että läänissä on maksamatta vanhoja viljalainoja lähes 6000 tynnyrin verran, jolloin niiden arvoksi arvioidaan 156 000 markkaa, niin läänin tällä tavoin laskettu velka valtiolle nousee 1 899 000 markkaan., josta suoranaisesti rahvaan vastuulla on 1 206 000 markkaa (301 500 hopearuplaa). Mutta kun viljantuojat, voidakseen muuntaa valtiolta saamansa ennakot, sitoutuivat näyttämään rahvaalta saamansa vastaavat sitoumukset luotolla annetusta viljasta, ovat myös yllä mainitut 400 000 markkaa välillisesti rahvaalle lainattu rahamäärä. Samoin ovat ne tuonninharjoittajat, jotka ovat saaneet uutta ennakkoa, sitoutuneet seurakuntien solidaarista vastuuta vastaan antamaan luotoksi tuomansa viljan.
Mutta viime vuoden osittain epäonnistuneen sadon seurauksena ovat nämä lainatut rahamäärät osoittautuneet riittämättömiksi. Hädän lievittämiseksi on myönnetty lisää rahaa, jauhoja ja ruista hätäaputöihin, joita järjestetään varsinkin Pietarsaaren, Kuortaneen ja Lapuan kihlakunnissa, mutta myös läänin eteläosissa Peräseinäjoen, Kauhajoen, Lapväärtin, Isojoen ja Pirttikylän seurakunnissa. Kuitenkin on odotettavissa, että myönnetty määrä, 11 631 markkaa, 640 mattoa jauhoja ja 473 tynnyriä ruista, raha-arvoltaan yhteensä noin 50 000 markkaa, riittää vain joksikin aikaa estämään leivän puutteen, joka on jo huolestuttava eräissä Pietarsaaren kihlakunnan osissa.
Myöskin kylvöohran saatavuudesta kannetaan huolta. Sillä vaikka läänissä vain ani harva kärsi vahinkoa, oli seurauksena kuitenkin ohran suurempi kulutus, jolloin oli vaikeampi säästää sitä kylvöä varten.
