5.4.1858

Parahin veli! 

Minun on kirjoitettava aivan erityisesti anoakseni Sinua pyytämään puolestani anteeksi rakkaalta rouvaltasi sitä, että käyttäydyin niin tökerösti eilen. Mutta minkäpä minä todellakaan sille voin, että rakas rouva ryhtyy esiintymään nuoren tytön tapaan.

Näin kävi eilen, kun hän kävi itse jättämässä pari pientä lähetystä, jotka kälyjeni piti ottaa mukaansa Tammisaareen. Juuri silloin toisella heistä oli laulutunti (yksi niistä harvoista ja kalliista), jolloin vierailua ei voi ottaa vastaan. Kun ovikello soi, menin eteiseen – ja vaikka arvelin näkeväni tutun henkilön, en voinut kerta kaikkiaan kuvitella muuta kuin että ovella oli joku kälyjeni tuttaviin kuuluva tyttö. Niinpä otin vain lyhyesti vastaan kirjeet ja muun ja käyttäydyin niin epäkohteliaasti, että olin todella valtavan pahoillani, kun sain jälkikäteen kuulla nuoren daamin olleen Sinun rouvasi.

Saanen ohimennen kehottaa Sinua vakavasti – ei erehdysten välttämiseksi, sillä niitä ei ehkä voida välttää, vaan terveyssyistä – pitämään huolta siitä, ettei kyseessä oleva nuori daami saa huhtikuun alkupäivinä kulkea pieni kesätakki yllään. Kuka kumma voi uskoa, että meidän kaikkien kunnianarvoisa paimenetar on tuolla tavalla yhtä varomaton kuin nuoret tytönheilakat. Minulla on aihetta muistuttaa tästä vakavasti; sellainen varomattomuus on nimittäin vaatinut minulta kalliin hinnan – mistä Jumala Sinua varjelkoon, parahin veli!

Toistan vielä! Pyydä, että rakas rouvasi soisi saamansa vastaanoton hyväntahtoisesti anteeksi. Minulla on kyllä vielä kunnia toistaa tämä pyyntö suullisesti hänelle itselleen.

Ystäväsi ja veljesi

Joh. Vilh. Snellman