Ilo hallitsijan pelastumisesta on varmasti ensimmäinen ja viimeinen. Mutta on inhimillistä, että katkeruus alhaisesta teosta vaatii myös oman paikkansa.

Mutta kehen tämä katkeruus suuntautuu? Pahantekijää kohtaan, se on selvä. Samoin koko sitä liittokuntaa kohtaan, joka saarnaa ja harjoittaa salamurhaa. Mutta kansat ovat itse vastuussa kohtaloistaan.

Yksityinen mielipuoli voi jokaisessa kansassa ja jokaisena aikana tehdä häpeällisen teon, ilman että kenenkään vallassa on ollut sitä estää. Mutta kun kansassa satoja, ehkä tuhansia, liittyy yhteen liittokunnaksi harjoittaakseen poliittisia murhia, niin se osoittaa jossain olevan jotain mätää.

Ranskalaiset haluavat tietysti sysätä niskoiltaan vastuun vallankumouksen hirveyksistä ja Pariisin kommuunin häpeällisistä teoista. Mutta löysät puheenparret eivät pyyhi pois kansan syntiä. Se rankaisee itseään sukupolvien ajan, niin kuin Ranskan tila vielä nykyään todistaa siitä epävarmuutena huomispäivästä.

Poliittisilta juonilta ja poliittisilta vallankumouksilta ei yksikään kansa ole täysin varjeltunut. Se on kuitenkin aivan jotain muuta. Tänään poliittisesti oikein on huomenna poliittisesti väärin. Mutta murha on ikuisesti väärin. Ja missä tämä kielletään ja murhaa päinvastoin puolustellaan ja saarnataan oikeudenmukaisena, siellä on inhimillisen yhteiselämän pohja horjunut.

On turha syyttää mitään yhteiskunnan tilaa, mitään yhteiskuntaluokkaa. Vastuu on kaikkien. Millaisista kodeista on tullut tämä mies- ja naisnuoriso, joka kuljettaa revolveria ja tikaria? Millainen on tämä hieno maailma, joka ei tunne muuta keinoa lausua mielipiteensä poliisia vastaan kuin osoittamalla suosiota murhalle? Mistä johtuu tämä kansalaisten velttous tai heikkous, joka antaa leimatuille murhaajille turvapaikan?

Venäläisillä sanomalehdillä näyttää toden totta olevan syytä siivota oman oven edusta ennen kuin ne pyytämättä ottavat huolekseen tehdä onnelliseksi meidän vähäinen Suomemme, niin kuin niiden halu on ilmennyt olevan. Myös nämä yritykset todistavat osittain valitettavaa kyvyttömyyttä erottaa oikea ja väärä, jopa ilmeistä halveksuntaa sitä kohtaan mikä on oikein. Juuri sellaisesta kyvyttömyydestä ja halveksimisesta syntyvät salamurhaopit. Niillä ei ole sijaa kansassa, jonka oikeudentaju on turmeltumaton ja joka kunnioittaa oikeaa.