Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran puheenjohtajalta olemme vastaanottaneet seuraavan:
Koska se arvostelu [A. Ahlqvistin arvostelu], josta alla käännöksenä julkaistussa esipuheessa A. Kiven novelliin ”Seitsemän veljestä” mainitaan, sisälsi karkeita soimauksia Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa vastaan siitä syystä, että novelli on otettu seuran julkaisemaan Novellikirjastoon, katsoo seuran silloinen ja nykyinen puheenjohtaja velvollisuudekseen julkaista sanotun käännöksen ja samalla julkaista eräitä tietoja sen työtavoista sille osalle lukevaa yleisöä, jolla ei siitä ole tietoa. Minkä vuoksi hän nöyrimmästi pyytää sille tilaa Morgonbladetista.
Seuralla on jäseniä sadoittain. – Sen kokouksissa joka kuukauden määrättynä päivänä on jokaisella jäsenellä oikeus olla läsnä, tehdä aloitteita sekä osallistua keskusteluun ja päätöksentekoon. Kun on kyse seuralle jätetyn käsikirjoituksen painamisesta tai jonkin teoksen tutkimisesta, joka on valmistettu seuran toimeksiannosta, niiden tarkastaminen ja arviointi ei luonnollisesti voi tapahtua itse kokouksessa. Siksi seura on asettanut paitsi yleisen tarkastusvaliokunnan, erityisiä kielitieteellisiä, historiallisia ja kaunokirjallisia jaostoja, joiden jäsenet valitaan vuosittain. Tarkastaminen annetaan nyt tehtäväksi jollekin sellaiselle jaostolle, joka tavallisesti jättää perustellun kirjallisen arvionsa. Se luetaan ensimmäisessä kokouksessa, ja seura tekee päätöksen sen pohjalta. Vaikka keneltäkään jäseneltä ei ole kielletty vaatimasta käsikirjoitusta nähdäkseen ja päätöksen lykkäämistä, niin ei koskaan käy siitä syystä, että valittujen jaostojen jäsenten tietoon ja arviointikykyyn tunnetaan täyttä luottamusta. Lisäksi heidän niskoilleen ottamansa vaiva ei ole vähäinen, varsinkin kun heidät tavallisesti joka vuosi valitaan uudestaan ja siten he uhraavat vuosikaudet aikaa ja vaivaa seuran tavoitteiden hyväksi. Siksi he voivat aiheellisesti odottaa kiitollista luottamusta seuran ja yleisön taholta – ainakin säällistä kohtelua.
Kyseisen novellin käsikirjoitus jätettiin kokouksessa 5. toukokuuta 1869 – ja teos päätettiin antaa kaunokirjallisuusvaliokunnan tarkastettavaksi. Jaoston kirjallinen lausunto luettiin kokouksessa 3. marraskuuta samana vuonna. Siinä kiitetään esiintyvien henkilöiden katsomus- ja tarkastelutavan kuvausta sekä sen antamaa todellista ja omaperäistä kuvaa suomenkielisen kansan elämästä, ja samoin korostetaan kiittävästi sen runollista käsitystä. Sitä vastoin tehdään huomautuksia esitystavasta. – Loppuarvio kuuluu: ”että olisi suuri menetys suomenkieliselle kirjallisuudelle, jos teosta ei saataisi julkaistuksi painosta ja lukevan yleisön saataville”. Valiokunnan jäseninä olivat silloin: valtioneuvos Cygnaeus, dosentti J. Krohn, tohtori K. Bergbom, tohtori O. Toppelius, maisteri A. Törneroos. Päätettiin: neuvotella ylimääräisessä kokouksessa, joka tulisi pidettäväksi kahden viikon kuluttua, millä tavoin teos saataisiin painoon.
Epäilyjä oli nimittäin syntynyt novellin suuremmasta laajuudesta, miten se voitaisiin ottaa Novelli-kirjastoon.
Kokouksessa 17. marraskuuta 1869 päätettiin painaa teos sanotussa kokoelmassa neljässä erillisessä, tarpeen mukaan suurennetussa vihkossa. Kirjoittajalle annettiin 700 markan tekijänpalkkio. Siitä hänen piti maksaa korvaus maisteri Törneroosille, joka oli ottanut tehtäväkseen korjata teoksessa esiintyvät kielivirheet. Pöytäkirja ei kerro, esitettiinkö yhtään eriävää mielipidettä.
Esipuheesta käy ilmi, miten jaosto myös myöhemmin teoksen painamisen jälkeen arvioi sitä ja sen arvostelijaa.
