Tiistaina esitettiin Meyerbeerin ”Hugenotit” lahjanäytäntönä oopperan primo amorosolle [ensirakastajalle] hra Navratilille. Pian kaksi vuotta hra Navratil on ollut kiinnitettynä suomalaiseen lyyriseen teatteriin ja siellä huolehtinut tenoriosista melkeinpä kaikissa niissä oopperoissa, jotka tänä aikana on esitetty. Niin pitkä aika saman yleisön silmissä koettelee voimia ja vain todellinen taiteilija voi siinä säilyttää korkean paikkansa mestaroivan kritiikin edessä ja jatkuvasti ylläpitää kuulijoidensa kiinnostuksen. On taitureita, jotka sikiävät etupäässä koettamalla tuottaa yllättäviä tehokeinoja ja siinä tarttuvat kaikkiin tekniikan tarjoamiin temppuihin. He voivat saavuttaa hetken suosionhuudot, mutta sydämen he jättävät tyhjäksi. Taiteen kentällä he ovat ja pysyvät yksinkertaisina käsityöläisinä enemmän tai vähemmän pitkälle viedyllä ammattitaidollaan. Hienotunteisuus sävelluomusta kohtaan on musiikin taiteilijanominaisuuden ensimmäinen ehto; musiikin on esiinnyttävä itsenäisenä, objektiivisena, ei lisänä esittävän henkilön ihannoimiseen. Tästä taiteellisesta hienotunteisuudesta, tästä joka hetki erottuvasta rakkaudesta käsillä olevaan tehtävään etsimme ensi sijassa avainta siihen myötätuntoon ja kunnioitukseen, jonka hra Navratil on saavuttanut meidän taidetta rakastavassa yleisössämme. Tiistain esitys paljasti, että hänen ystävänsä eivät ole harvalukuiset. Näyttämöltä poistuvaa lahjanäytännön vastaanottajaa tervehdittiin suosionosoituksin, myöhemmin illalla hänet huudettiin esiin monta kertaa ja esityksen päätyttyä hän sai vastaanottaa taiteilijan suurimman palkinnon, laakeriseppeleen. Valentinea esitti neiti Basilier, joka näyttämömme vierailevana laulajattarena oli silti uhrautunut ottamaan hänelle epäsuotuisan tehtävän ja siten tehnyt mahdolliseksi ”Hugenottien” uuden esittämisen. Yleisö antoi siitä hänelle selvän tunnustuksen, ja kolmannessa näytöksessä Raoulin kauniin kohtauksen jälkeen neiti Basilier huudettiin esiin esirippu avoimena. Erittäin traagisessa Valentinen osassa neiti Basilier astuu taiteilijanosansa ulkopuolelle. Myös me otamme vapauden luopua kriitikon paikastamme ja esittämästä lisäarvostelua. Hra Kiljander, Nevers, lauloi ja esiintyi erityisen ansiokkaasti. Hra Kiljanderilla on monipuolisia, kiitettäviä taipumuksia, jotka antavat suuria toiveita tulevaisuuden suhteen. Muuten roolimiehitys oli sama kuin aiemmin. Muutamat epätasaisuudet yhteislaulussa ja orkesterissa tasoittunevat seuraavassa esityksessä.