Morgonbladet nro 77, 3.4.1876: Vastauspuheenvuoro rahanarvon huononemisesta

Tietoka dokumentista

Tietoa
3.4.1876
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Hra F. L. S on julkaissut Helsingfors Dagbladissa uuden artikkelin, joka on suunnattu Morgonbladetia vastaan. Kirjoittajan henkilö ja hyökkäyksen laatu tekevät meille piinalliseksi vastata siihen. Siksi vastauksemme on nuiva.

Hra F. L. S. auttaa Dagbladetia ponnisteluissa löytää epäilyttäviä käsityksiä numerossa 63 olleesta kirjoituksestamme.

Sallikaa meidän, herra F. L. S., vakuuttaa, että jos meillä olisi ollut käsitys, meillä olisi ollut rohkeutta lausua se selvin sanoin ja säästää asianosaisilta kaikki sananselittämisen vaiva. Luvalla sanoen hra F. L. S:llä on selittämiseen vielä vähemmän oikeutta kuin tuomioistuimella entisen lehdistölain mukaan.

Hra F. L. S:n uusi selitysyritys koskee seuraavaa. Aloitimme kirjoituksen esittämällä (katso nro 63, palsta 1) ”rahan arvon huononemisen” vaikutuksia ja kysyimme:

”Mutta onko nopea korjaus mahdollinen? Emme uskalla antaa myönteistä vastausta kysymykseen. Mutta on selviö, että jos säätyjen myötävaikutusta odotetaan, kuluu runsas vuosi, ennen kuin päätös asiassa tulee voimaan, vähintään puoli, ennen kuin uudistus on toteutettu. Ts. kultakanta voidaan saada vuoden 1878 alusta.”

Se, joka näiltä riveiltä tulkitsee jonkin säätyjen oikeuksien kiellon, tekee sen omalla riskillä ja omaan lukuun. Sillä ne eivät sisällä yhtään ainoaa sanaa oikeuksista tai ei-oikeuksista. Ne sanovat vain, että korjaus tulee kestämään kaksi vuotta, jos kultakanta julistetaan ja säätyjen tointa odotetaan. Seuraavassa käsittelimme mahdollisuutta nopeasta korjauksesta ilman kultakantaa ja ilman säätyjen tointa, kuten lukijamme tietävät.

Hra F. L. S:n muut selitysponnistukset ovat Dagbladetin toistoa, joten jätämme ne sikseen.

Yhtä vähän haluamme riidellä paavin parrasta: metallipitoisuudesta Porvoon valtiopäivien päätöksessä. Herra F. L. S. on yhtä mieltä kanssamme, että valtiopäivät ei päättänyt Venäjän hopearuplan metallipitoisuudesta. Mutta hän pitää kiinni siitä, että sen päätös koski sitä, millainen sen metallirahan metallipitoisuuden pitäisi olla, joka kävisi maassa päärahana. Kysymme vain: missä niin on kirjoitettu? Meidän käsityksemme nojautuu päätöksen ja rahamanifestin suoriin sanoihin. Ja sen käsityksen mukaan on perus- ja päärahan ”määrätty arvo” = 33 killinkiä 7 runstykkiä hopeariksiä täysin tyydyttävä.

Vastasimme kaikella kunnioituksella hra F. L. S:n edelliseen kirjoitukseen. Hän katsoo, että hänen ei tarvitse vastata samalla mitalla. Mutta jatkossa pidättäydymme tarpeettomista arvosteluista, emmekä vastaa hänen asiattomiin moitteisiinsa ”kevytmielisyydestä”, kuten muuten kuuluisi.

 

 

Vertailu