Valtiopäiväjärjestyksen § 53:n momentti, jota tässä tarkoitetaan, kuuluu seuraavasti:
”Kun ehdotus perustuslain tai valtion tilaa koskevan tehtävän muutokseksi lähetetään valiokuntaan, asiaa ei pidä käsitellä missään säädyssä”;
Nyt on haluttu katsoa, että tämän pykälän nojalla ”asevelvollisuuden käyttöön ottoa” koskevan esityksen lausuntoa ei pitäisi käsitellä säädyissä.
On vaikea käsittää, mihin sellainen käsitys perustuu, kun on kyse ehdotuksesta, jonka otsikko ei puhu mistään perustuslain pykälästä ja jossa ei liioin sanallakaan ehdoteta mitään sellaista muutosta. Sillä siinä on kaikki merkittävyys. Kyseinen valtiopäiväjärjestyksen § sanoo: ”ehdotus muutokseksi”, ja se pitää tulkita sananmukaisesti kuten kaikki perustuslain määräykset. Siis jokainen esitys, joka sisältää ”ehdotuksen perustuslain muutokseksi” lankeaa lainatun § 53:n jälkimmäiseen osaan, joka kuuluu: ”mutta jos säädyn jäsen haluaa toisessa asiassa merkitä pöytäkirjaan lausunnon, myös se on jätettävä valiokunnalle”. Syystä voidaan siksi vaatia, että jos esitys olisi niin muodoton, että siinä jokin ehdotus perustuslain muutokseksi olisi sekoitettu toisissa asioissa tehtyihin ehdotuksiin, niin säädyn jäsen on silloin oikeutettu antamaan lausunnon myös näistä ”muista asioista” valiokunnallekin toimitettavaksi.
Mutta on sanottu: Asevelvollisuusesityksessä on ehdotuksia määräyksiksi, jotka ovat ristiriidassa perustuslain kanssa. Se on ilmeisesti aivan eri asia. Sellainen ehdotus on yhtä vähän ehdotus perustuslain muutokseksi kuin jopa sen hyväksyminen kykenisi muuttamaan perustuslain pilkkuakaan. Kyseinen perustuslain pykälä pysyy järkkymättömänä ja muuttumattomana. Vai tarkoittaako joku, että jos esim. viinanpolttoa koskevaan asetukseen olisi tuhrittu jokin perustuslainvastainen määräys, tämä asetus olisi muuttanut perustuslain? Jos jotkut valtiopäivät tekisivät sellaisen möhläyksen, olisivatko valtiopäivät jatkuvasti yhtä perustuslain kyseisen pykälän sitomia kuin syntiä tehneiden valtiopäivien olisi pitänyt olla, ja täysin esteettömät anomaan säädyille uutta esitystä, jolla perustuslainvastainen asetus kumotaan tai oikaistaan. Myöskään edeltävien valtiopäivien tulkinta jostain perustuslain määräyksestä ei suinkaan sido tulevia valtiopäiviä, ei edes vaikka hallitus olisi yhtynyt tulkintaan. Syy siihen on yksinkertainen: perustuslaki ei sisällä yhtään määräystä, joka lisäisi sellaisiin tulkintoihin mitään sitovaa voimaa. Kaikki lienevät myös yhtä mieltä siitä, että sellainen määräys olisi äärimmäisen haitallinen.
Sanottu riittänee osoittamaan, että jossain esityksessä esiintyvä ehdotus perustuslain kanssa ristiriitaiseksi määräykseksi ei suinkaan ole yhtä kuin ehdotus perustuslain muutokseksi, ei sananmukaisesti eikä asiallisesti, koska ehdotus ensin mainitussa tarkoituksessa, päätyivätpä valtiopäivät siitä mihin päätökseen tahansa, on tuiki kykenemätön saamaan aikaan pienintäkään muutosta perustuslakiin. Siksi ei pitäisi olla millään tavoin epäiltävää, että sellaisen ehdotuksen lausunnosta voidaan keskustella. Keskustelu ei myöskään liene koskaan enemmän paikallaan kuin silloin kun se koskee sellaista ehdotusta.
Muodolliselta osin vastakkainen käsitys johtaa seuraavaan kohtuuttomuuteen. Mikäli jonkin säädyn puhemies ei kiellä keskustelua, joku jäsen muistaa, että valtiopäiväjärjestyksen § 53:n mukaan esitys on keskustelutta lähetettävä lausunnolle asianomaiseen valiokuntaan. Miksi? Koska esim. 2 §:ssä on määräys, joka sotii perustuslakia vastaan. Mutta silloin puhuja ottaa kantaa esityksen sisältöön väittäessään, että se on perustuslain vastainen, ts. hän puhuu esityksestä. Tästä kehästä ei ole ulospääsyä. Joku toinen väittää vastaan, että määräys ei sodi perustuslakia vastaan – sillä ensimmäinen puhuja ei voine vaatia, että kaikki ilman muuta hyväksyvät hänen kantansa. Hänen täytyy todistaa se oikeaksi, ja niin yleinen keskustelu on täydessä käynnissä.
Jos ehdotus sitä vastoin sisältää esim. – – ”ja siksi H. K. M:nsa on tahtonut ehdottaa kumottavaksi sen, mitä hallitusmuodon 10 §:ssä tästä säädetään”, niin puhemies ottaa huomioon nämä sanat. Ja jos niin ei tapahtuisi, niin jäsenen tarvitsee vain lukea ne ja muistuttaa valtiopäiväjärjestyksen § 53:sta saadakseen asian oikaistuksi. Mikään kannanotto tai keskustelu ei siinä voi tulla kysymykseen. Sillä kukaan tuskin epäilee, että se on ”ehdotus perustuslain muutokseksi”. Nämä sanat eivät ole suotta § 53:ssa. Jos esim. sanottaisiin: Kun perustuslain luontoinen ehdotus – lähetetään valiokuntaan jne., niin häilyvä käsite johtaisi kuvattuun kehään ja esityksestä keskusteltaisiin jo vaatimalla, että asiaa ei pidä käsitellä.
J. V. S.
