Morgonbladet nro 63, 17.3.1881: Mitä Suomi pyytää uudelta suuriruhtinaaltaan…

Tietoka dokumentista

Tietoa
17.3.1881
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Sen, mitä Suomi suuriruhtinaaltaan pyytää, voidaan ilmaista yhdellä ainoalla sanalla, joka käsittää kaiken. Maa pyytää hänen mahtavaa suojelustaan:

Suojelusta itsenäiselle poliittiselle asemalleen, perustuslailleen, perustus­lailliselle valtiomuodolleen, omalle valtionhallitukselleen ja omalle valtiontaloudelleen;

suojelusta valtiokirkolleen, sen oppi- ja uskonvapaudelle, maan laeille ja kaikista muista riippumattomalle lainsäädännölle, muille maan tarpeisiin sovitetuille laitoksille;

suojelusta yhteiskuntaelämälle ja kansan vapaalle aineelliselle ja henkiselle työlle, jossa ei kiinnitetä huomiota mihinkään muuhun kuin oman kansallisomaisuuden edistymiseen ja yleisen sivistyksen kasvuun;

suojelusta perheen vapaudelle ja sen oikeudelle parhaan taitonsa mukaan pitää huolta lasten ja nuorison opetuksesta ja kasvatuksesta, niin että julkisten oppilaitosten määräykset eivät myöskään voi sortaa tätä oikeutta poliittisissa, Suomelle vieraissa tarkoituksissa.

On totta, että mikään inhimillinen laitos ei säästy siten, että se pysyy muuttumattomana, vaan siten, että se elää ja kehittyy. Mutta ajatukset siitä, miten ja mihin suuntaan se tapahtuu, voivat olla monenlaisia ja niistä voidaan olla kovin eri mieltä. Siksi se ei ole tärkeää.

Kuinka monta kertaa nyt niin surullisesti pois nukkunut, niin syvästi kaivattu keisari ja suuriruhtinas onkaan torjunut maan kansanedustuslaitoksen tekemät päätökset tai lausumat toiveet ja se on herättänyt hetkellisen eripuran milloin suuremmissa milloin suppeammissa piireissä! Mutta kuka muistaa mitään siitä surun päivänä, joka tämä päivä on? Suomen kansa muistaa nyt vain ja ainoastaan ne juhlahetket, kun hallitsija ja kansa olivat yhdistyneet yhteiseen työhön Suomen hyväksi.

Perustuslailliseen järjestykseen kuuluu, että valtiopäivät täysin vapaasti hyväksyvät tai muuttavat sisällöltään tai hylkäävät hallituksen esityksen. Keisarilla ja suuriruhtinaalla on täysi oikeus käyttää samaa vapautta suhteessa valtiopäiviin. Mutta se, mitä tällä hetkellä pyydetään, on vain varmuus, että tämä molemminpuolinen oikeus ja vapaus ja kaikki, mikä siihen liittyy, pysyy myös tulevaisuudessa, ja että vain ja ainoastaan Suomen, meidän rakastetun isänmaamme todellinen hyvä innoittaa sen käyttämistä. Se on hetken pelko. Se on hetken toivo.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: