Morgonbladet nro 299, 23.12.1880: Morgonbladetin lukijoille

Tietoka dokumentista

Tietoa
23.12.1880
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Dagbladet on eri kirjoituksissa ja numeroissa toistanut väitteen, että sen pääkirjoituksessa 1. joulukuuta ei lainkaan olisi puhuttu kahdesta puolueesta tässä maassa, suomalaisesta puolueesta ja ”liberaalisesta” (Dagbladin) puolueesta, jälkimmäisen ihmeistä poliittisessa elämässä ja edellisen kelvottomuudesta tai puuttuvasta halusta muuhun kuin hedelmättömiin kieliriitoihin. Ei, Dagbladet ei ole lainkaan puhunut näistä kahdesta puolueesta, vaan kaksista ”liberaalisista” (lue: Dagbladin puolueen) ja ”kielellisistä aatteista”. Jos ymmärrän oikein, niin nämä aatteet ovat toimineet melkein ilman ihmisten vaikutusta; mutta niin läheisesti ne kuuluvat sekoittuneen toisiinsa, että kielelliset ovat touhunneet yhdessä liberaalien kanssa ainakin Dagbladin puolueessa.

Tämä kaikki saattaa Dagbladin puolueelle olla hyvin osuvaa ja myös vakuuttavaa. Mutta pelkäänpä, että suomalaisesta puolueesta se on valunut kuin vesi hanhen selästä. Jos nyt joku Morgonbladetin lukija silti tuntee houkutusta antaa myöten niin paljon anteeksi antavalle kaunopuheisuudelle, hänen tarvitsee lukea uudelleen vain lainatun pääkirjoituksen seuraava kappale, johon kätkeytyy varsinainen causa mali [pahan aiheuttaja] mutta josta Dagbladet nyt näyttää unohtaneen muistuttaa lukijoitaan. Se kuuluu:

He, nämä viimeksi mainitut, olivat aikojen kuluessa kutsuneet avukseen teorian kansallisuudesta, joka ilmenee kielessä. Kun he tämän vaikutuksesta alkoivat panna isänmaanrakkauden ihanteen kielelliseen uudelleenkoulutukseen ja kiinnittää vähemmän huomiota käytännöllisiin yhteiskunnan päämääriin, joihin päästäisiin kielten avulla, he kuuntelivat vähemmän lämpimästi liberaalien aatteiden kehotusta isän­maallisuudelle ottaa tärkeimmäksi tavoitteekseen maamme poliittisen aseman, vapauden, oikeudenmukaisuuden, sivistyksen ja hyvinvoinnin edistämisen. – Kävi ilmi, että sen yksimielisyyden alla, joka vielä 50-luvun lopulla näytti täyttävän kaikki maamme edistykselliset pyrinnöt ja joita yhteinen paine oli pitänyt yhdessä, kyti erilaisia näkemyksiä ja päämääriä, jotka alussa erosivat tuskin lainkaan, niin kuin säteet ympyrän keskipisteessä loittonevat toisistaan sitä enemmän mitä kauemmas ne jatkavat suuntaansa. Samaan aikaan, kun toisaalta liberaalit aatteet ovat kasvattaneet yhä täsmällisempiä pyrkimyksiä toteuttaa ne aloitteet länsimaiseen vapauteen ja yhteiskunnan kehitykseen, jotka oli vakiinnutettu Suomen historiasta saamiin laitoksiin, kielelliset aatteet menivät yhä jyrkemmin eri suuntaan sen filosofian vaikutuksesta, josta ne koettivat saada tukea, mikä lopulta on johtanut siihen, että sillä taholla on käsitteissä alettu käyttää sanoja ”liberalismi” ja ”liberaalit aatteet” halveksunnan ilmauksina.

Helposti huomaa kyseisen asian riippuvan siitä, mitä tarkoitetaan sanoilla ”nämä viimeksi mainitut” kappaleen ensimmäisellä rivillä. En usko Dagbladin väittävän, että tässä on kyse puhtaasti aatteista. Mutta se on samantekevää, kunhan Morgonbladetin lukijat muistavat, että jokainen viisas ihminen katsoo kysymyksen olevan henkilöistä. Se, keistä henkilöistä on kysymys, ilmoitetaan edellisen kappaleen loppulauseessa. Se kuuluu:

Heitä kuultiin ensin hämmästyksellä; eikä vain siltä taholta, jolta aiemmin oli käännytty heitä ja suomen kieltä vastaan yhdessä, vaan myös monilta, jotka vähitellen olivat tottuneet pitämään suomen kieltä tämän maan kaiken edistyksen päämääränä.

Nämä ovat nyt ”viimeksi mainitut”. Oikeastaan ei sellaisia ihmisiä, mikäli minä tiedän, ole ollutkaan, jotka ovat pitäneet ”suomen kieltä tämän maan kaiken edistymisen päämääränä”1. Heitä on ollut ja on vain Dagbladetin mielikuvituksessa. Sillä Dagbladin puolue ei laskelmoidusti koskaan puhu suomalaisen puolueen jokapäiväisestä puheesta: että on pyrittävä sivistyneen yhteiskuntaluokan suomalaistamiseen, suomenkieliseen korkeampaan kirjallisuuteen, josta silloin tulisi oikeaa kansalliskirjallisuutta, ja suomen käyttöön maan virallisena kielenä. Luettakoon Dagbladin puolueen silkaksi tietämättömyydeksi, että puolue ei liioin mainitse suomalaisen puolueen pyrkivän tähän kaikkeen sitoakseen sivistyneet suuriin kansanjoukkoihin yhtenäiseksi kansallisuudeksi ja siten luodakseen vahvan perustan suomenkielisen kansan olemassaololle. Mutta kukaan Morgonbladetin lukija tuskin epäilee, että Dagbladet on kuvitteellisella seurallaan tarkoittanut suomalaista puoluetta sellaisena kuin se todella tekee työtä ja pyrkii yllä mainittuihin tavoitteisiin – ei edes lopulliseen päämäärään; sillä mikään kansakunta ei täytä mittaansa vain olemalla olemassa.

Dagbladet taitaa korostaa, että se on puhunut vain ”monista”, ei kaikista, jotka kuuluvat suomalaiseen puolueeseen. Se kai todistaa, että lehdellä on ketun lailla monta reikää ulos luolastaan. Suomalainen puolue tuskin epäröi tunnustaa, että se luoja paratkoon samoin kuin jokainen muu puolue maailmassa ei voi lukea kannattajikseen liikaa niin lahjakkaita henkilöitä ja sellaisessa asemassa, että he voisivat tehokkaasti osallistua ”maan poliittisen aseman parantamiseen” ym. Mutta juuri sellaisista henkilöistä on kysymys. Ja jos vaikka sana ”monta” olisi valittu siinä tarkoituksessa, jossa Dagbladet nyt väittää, niin suomalaiselle puolueelle se ei voi merkitä mitään muuta kuin puolueen asian ajajia, ts. koko puoluetta.

Siksi ei voi olla epäilystäkään siitä, että kaikki mitä lainatussa kappaleessa sanotaan ”viimeksi mainituista” pätee suomalaiseen puolueeseen in totum et tantum [kokonaisuudessaan]. Ja siitä sanottu on päivänselvää. Veruke, että se olisi sanottu ”kielellisistä aatteista”, ei kenestäkään maailman ihmisestä, ei siksi ole voinut eikä voi menestyä. Jääköön sikseen, onko sitä vastoin ”liberaaleilla aatteilla” tarkoitettu vain ideoita, platonisessa merkityksessä. Mutta kukaan ei sitä usko. Ja suomalaiselle puolueelle se olisi yhdentekevää, sillä sen on nimenomaan julistettu ”kuuntelevan vähemmän lämpimästi liberaalien aatteiden kehotusta isänmaallisuudelle2”.

Olisi varmaan loukkaus koko loistavaa, niin näkyvällä huolella ja vaivalla tuotettua nerontuotetta kohtaan olettaa, että tässä lähemmin tarkasteltu kappale olisi vailla mitään yhteyttä pääkirjoituksen muihin osiin. Siksi on oikeutettua käsittää kokonaisuus siinä valossa, joka tästä leviää sen ylle.

 

 

  • 1. Mitä tarkoittaa, että ”kieli on päämäärä”? Onko ilmauksella jokin järjellinen tarkoitus?
  • 2. Missä ja milloin aatteet ovat kehottaneet, olisi varmaan pitänyt ilmoittaa; sillä miten muuten voi syyllistyä ”kuuntelemaan” kehotusta.

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: