Morgonbladet nro 237, 12.10.1876: Sotanäyttämö. V

Tietoka dokumentista

Tietoa
12.10.1876
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Myöhemmin tulleet tiedot Serbian sotanäyttämöltä vahvistavat kuvauksen numerossa 223 oikeaksi. Sotijoiden asemat ovat muuten entiset, paitsi että serbit ovat uusissa taisteluissa ajaneet turkkilaiset muutamista asemista heidän hallussaan olevan alueen vasemmalta laidalta. Muuten ei ole helppo tietää, mitä nykyisissä sotakuvauksissa kutsutaan turkkilaisten oikeaksi tai vasemmaksi sivustaksi. Luultavasti heidän katsotaan muodostavan rintaman pohjoiseen, ei itään, toisin sanoen ei Moravajokea kohti linjalla Aleksinac–Deligrad, jota vastaan iskee siis heidän oikea sivustansa. Vasen on silloin vuoriin tukeutuva, länttä kohti levittäytyvä osa heidän joukkojaan, jotka Horvatovic on tunkenut takaisin Gredetinan taakse etelään tai kaakkoon. Heidän selustaansa Nišin tiellä on tehty uusia hyökkäyksiä. Buimir, missä serbit ovat menneet joen yli, on etelään Aleksinacista ja Tešicasta, jota seutua vastaan hyökkäys on suunnattu mainitulta tieltä, siinä kohtaa, ellemme erehdy, jossa se jakaantuu Aleksinaciin ja Deligradiin johtavaksi rantatieksi sekä tieksi vuoristoon, joka vie suoremmin Kruševacin suuntaan. On vaikea sanoa, missä tämä jälkimmäinen tie sattuu rantatieltä haarautuvaan tiehen, joka yhdistää Deligradin Kruševaciin. Jos Handtken kartalla tähän merkitty Chunie olisi sama kuin usein mainittu Djunić, jonka serbit ovat linnoittaneet ja jota vastaan turkkilaiset ovat turhaan hyökänneet, se olisi todennäköisesti se paikka, missä vuoritie yhtyy.

Semlin-sähkeet ovat olleet ja ovat yhä sekoitus löysiä huhuja ja vapaata sepustusta. Ne eivät ole missään tapauksessa serbialaisia, vaan niitä tehtailee joukko sinne kaikista herran maista kokoontuneita uutisenrustaajia. Voi tuskin uskoa, että ne otsikolla: ”Belgrad (virallisesti)” eivät ole valetta.

Samanlaisia uutisia montenegrolaisista tulee Ragusasta. Täysin uskottavia ovat seuraavat tiedot.

Mukhtar-pašša palasi Trebinjestä Klobukiin, turkkilaisten tukikohtaan Montenegron rajalla, pari peninkulmaa Trebinjestä, vähän kauempana, jos mittaa sinne johtavan ahtaita jokilaaksoja seuraavan, jyrkän mutkan tekevää tietä. Hän koetti tunkeutua siellä Grahovon ylängölle ensin Grahovacin kylän kautta, sitten Saslapin kautta, mutta kaikki turhaan. Kaikki nämä nimet löytyvät Handtken erikoiskartalta. Ruhtinas Nikitan komea Peko Vuković puuhasi samaan aikaan Hertsegovinassa, Gaćkon ylängön takana. Saatuaan tiedon Mukhtarin liian uskaliaasta yrityksestä, hän riensi takaisin, ei Grahovoon, vaan Trebinjen ja Klobukin väliselle tielle Turkin alueella. Mukhtar oli siis eristyksissä. Siellä hänet kohtasi aselepo, jonka ruhtinas Nikita jalosti on aloittanut – voi hyvin ymmärtää, kenen mahtikehotuksesta.

Kuten tiedetään, turkkilaiset eivät voi kehuskella järin suurilla voitoilla. Pääarmeija on kiinninaulattuna Deligradin ulkopuolella, – Mukhtar suljettuna Klobukiin; armeija Podgoricassa perusteellisesti pieksettynä. Timokin laaksossa, jonka turkkilaiset ovat täysin tyhjentäneet, mutta jota serbit eivät ole uudelleen miehittäneet, samoilevat taas raunioita kaivavat joukkiot. Mutta raja Serbian ja Romanian välillä on jälleen auki, niin että venäläisillä vapaaehtoisilla on vapaa pääsy eivätkä he ole riippuvaisia Unkarin poliisista. Eikä se ole mitätön etu serbeille.

Rauhanteossa turkkilaisten on siksi tyhjennettävä 2–3 neliöpeninkulmaa vihollismaata. Se on osmannivaltakunnan äärimmäisten ponnistelujen koko voitto.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: