Tuoreemmista sotakertomuksista ilmenee, että Tjernajevilla on syyskuun 1. päivän taistelujen jälkeen jatkuvasti ollut osa armeijastaan Moravan vasemmalla rannalla, puolustamassa tietä tai teitä maan sisäosiin.
Serbian raja Aleksinacista etelään kääntyy korkealla, itäisellä joenrannalla suoraan kohti jokea. Mutta lyhyen matkaa etelään siitä kohdasta, jossa raja sen kohtaa, itse joki muodostaa rajan. Vasemmalla, läntisellä joenrannalla laakson kaventaa vuori, Mala Jastrebac, joka siitä kuitenkin vetäytyy vähän luoteeseen niin, että kun joki virtaa suoraan pohjoiseen, laakso aina vasemmalla joenrannalla vähitellen levenee. Kapealle kaistaleelle mahtuu vain rantatie, joka Toponicassa kulkee Moravan yli, johtaa sitten pitkin rantaa Aleksinacin ja Deligradin ohi Moravan haarojen yhtymäkohtaan. Mutta tältä Handtken ynnä muiden karttoihin merkityltä tieltä haarautuu jo ennen kuin se ehtii Aleksinacin korkeudelle toinen tie, joka seuraa Jastrebacin rinnettä ja johtaa suoraan Kruševaciin.
Kun turkkilaiset nyt etenivät, he luonnollisesti käyttivät tienristeyksestä molempia teitä, ja siitä tuli tieto että he marssivat Kruševaciin. Heidän etenemisensä ylempää tietä ratkaisi myös taistelun lopputuloksen, koska siten he pääsivät serbien oikealle sivustalle ja pakottivat nämä taistelemaan avoimella kentällä, jossa turkkilaisten ylivoima oli tuntuvampi. Sitä vastoin joen rantatiellä serbit puolustivat asemiaan sitkeästi ja jättivät ne vain siksi, että heidän äärimmäinen oikea sivustansa ajettiin takaisin. He pitivät kuitenkin vielä kolme tukikohtaa joen toisella rannalla Aleksinacin ulkopuolella, ja ne kuuluvat olevan heillä yhä. Heidän pakotiensä Aleksinaciin oli siis täysin avoinna. Mutta serbien lyödyt osat pakenivat takaisin pohjoiseen molempia teitä. Kun Tjernajev sen vuoksi joutui oikealla rannalla vetäytymään marssien Aleksinacista takaisin Deligradiin, myös vasemmalla rannalla perääntyvät joukot asettuivat asemiin Deligradin kohdalla. Niillä oli ponttonisillan kautta yhteys tähän vahvasti linnoitettuun asemaan, ja siitä rintamassa länttä vastaan aina ylempään, Kruševaciin johtavaan tiehen saakka.
Juuri näissä asemissa serbit ovat vasemmalla joenrannalla osallistuneet taisteluihin 13. ja 15. syyskuuta ja tiedon mukaan myös häirinneet turkkilaisia päivittäisillä kahakoilla. Luultavasti he ovat täällä saaneet vahvistuksia päävoimista Deligradista. Tuoreimmissa uutisissa on kerrottu, että Horvatovic komentaa täällä. Uutinen saa uskottavuutta siitä, että toinen serbialainen sotapäällikkö komentaa nyt Aleksinacissa. Horvatovic näyttää siis saavan kunnian joutua aina sinne, missä vaara on suurin. Serbit ovat täällä myös päässeet eteenpäin ylemmälle tielle, niin että turkkilaiset ovat heidän etummaisten asemiensa ja Moravajoen välissä. Horvatovicin etummaiseksi asemaksi mainitaan Gredetina. Kuvauksessa syyskuun 1. päivän taistelusta tämä paikka sijaitsee ylemmän tien varrella tai sen lähellä suoraan länteen Aleksinacista, vain noin peninkulma Moravan rannalta. Kun lisäksi serbit ovat edellä mainituista kolmesta linnakkeesta Aleksinacin ulkopuolella tehneet melko laajoja ryntäyksiä ja nyt heillä lienee asemia joka puolella sen ympärillä, ei näytä olevan aivan vailla perusteita kertoa, että turkkilaiset ovat saarroksissa. He eivät näytä pääsevän eteenpäin saamatta Tjernajevin päävoimia sivustaan ja selustaan. Ja jokainen liike taaksepäin kävisi heille varmasti kalliiksi. Siksi on ilman muuta selvää, kumpi puoli hyötyy aselevosta enemmän, ainakin tällä hetkellä. Serbian armeijan muuten asiaankuulumaton ilmoitus osoittaa, että sen mieliala on hyvä, jopa korskea.
