Hyökkäys Shipkan solaan on saanut verrattoman sankarillisen taistelun mitat, ja kumpikin puoli käy sitä erittäin urheasti, turkkilaiset sumeilemattoman kuolemaa halveksuvasti.
Vielä ei tiedetä, miten helppo tai vaikea puolustaa itse sola on. Turkkilaisilla oli siitä pohjoiseen, Gabrovosta tulevan tien varrella linnoituksensa, jotka tekivät itsessään vaikean kohdan valloittamattomaksi. Rinne eteläpuolella on varmasti jyrkempi, sillä kuten aiemmin kerrottiin, Handtken mukaan sola on 4 456 j., Shipka ¾ saksanpeninkulman päässä sieltä 1 760 jalan korkeudessa. Ts. nousukulma on noin 15 sadalla. Tätä puolta vastaan ei varmasti ole muita puolustuslaitteita kuin ne vahvistukset, jotka venäläiset nyt ovat ehtineet pystyttää. Mutta sekä kenraali Gurkon hyökkäystä että nykyisiä taisteluja kuvaavista kertomuksista näyttää ilmenevän, että tämän puolen maasto on avoimempaa ja tasaisempaa. Sillä se on antanut käyttää ajoketjuja, kaivaa juoksuhautoja jne. Siksi puolustuksen täytyy täällä olla vaikeampaa kuin pohjoispuolen kapeissa ahteissa.
Virallinen tieto haavoittuneista upseereista kertoo, että 24. päivänä asemia puolusti kolme jalkaväkirykmenttiä ja neljä tarkk’ampujapataljoonaa, siis 13 pataljoonaa. Kaksi rykmenttiä ovat ruhtinas Mirskin 9. divisioonan 2. prikaati. Emme voi ilmoittaa, kuuluuko kolmas rykmentti saman divisioonan 1. prikaatiin vai saman 8. armeijakunnan (Radetzkyn) Dragomirovin 15. divisioonaan, joka ensinnä ylitti Tonavan. Mutta jälkimmäinen vaikuttaa uskottavalta siksi, että kenraali Dragomirov mainitaan haavoittuneiden joukossa, tosin lievästi. Mainitun 2. prikaatin komentaja kenraali Dorsohinsky on kaatunut, kuten julkaistun sähkeen lukija on saanut kuulla. Neljä tarkk’-ampujapataljoonaa, jotka keisari tarkasti 3 päivää aikaisemmin Gorny Studenissa, tulivat solaan 23. päivän iltana. Ne muodostavat armeijan uuden prikaatin, neljännen, ja taistelevat nyt ensimmäisen taistelunsa. Kenraali Gurkon jalkaväen muodostanut kuudes tarkk’ampujaprikaati näkyy nyt vedetyn takaisin. Vain tarkka-ampujilla on Berdan-kiväärit, jotka ampuvat samalta etäisyydeltä kuin Turkin säännöllisen jalkaväen kiväärit. Mutta valitettavasti Venäjän jalkaväen kivääriä vaivaa niitä vastaan lähes sama puute kuin saksalaisten ranskalaisia chassepoteja [takaaladattava sotilaskivääri] vastaan. Alussa venäläisillä näyttää olleen paikalla vain kolme pataljoonaa, lukuun ottamatta Bulgar-prikaatia, joka yhä kuuluu olevan paikalla. Vahvistuksia on tullut vähitellen ja nyt joukkoja lienee yhä lisätty. Mutta lienee todella vaikeaa pitää siellä suurempia joukkoja ammuksissa ja muonassa. Turkkilaisten on kerrottu raahaavan vettä ylös aaseilla. Kartan mukaan pohjoispuolella on joen lähde parin virstan päässä solan huipulta. Eteläpuolella jokia virtaa vasta vuorenharjanteen juurella.
Luonnollisesti solaa ympäröivät vuorenhuiput, ja turkkilaiset lienevät jopa onnistuneet kuljettamaan sinne tykkejä, niin että he ovat voineet ampua venäläisten asemien sivustaan ja selustaan. Virallisesti on sähkötetty, että niin on tapahtunut oikealla sivustalla, mutta että 16. tarkk’ampujapataljoonaa (eversti Leo) ajoi turkkilaiset sieltä tiehensä vielä saman iltana kun pataljoonat saapuivat. Se lienee epäilemättä ollut suuri apu hädässä.
Kuten aiemmin on esitetty noin 4 virstaa varsinaisesta Shipkasta itään kulkee huonompi tie Tŭrnovosta yli vuorenharjan ja vie sekä Shipkaan että Kazanlŭkiin. Jälkimmäinen reitti ohittaa Janinan kylän, minkä vuoksi solaa kutsutaan myös Janinan solaksi. Kirjeenvaihtajanraportit ovat ilmoittaneet, että polku yhdistää molemmat solat. Luultavasti venäläisten täytyy miehittää myös Janinan solaa, vaikka kaikkien yksityiskohtien puuttuessa siitä ei mainita mitään.
Handtken kartalta ei löydy Arjaslaria, missä on käyty etuvartiotaisteluja Mehemed [Muhammed] Ali paššan joukkojen ja venäläisten oikean siiven välillä. Mutta sen tiedetään sijaitsevan Lom-joen yläjuoksulla. Tämän joen päähaara, valkoinen Lom virtaa idästä 3 peninkulmaa Rustshukista [Rusesta] etelään. Mutta venäläisten asemat noudattelevat siellä toista etelästä tulevaa haaraa, mustaa Lomia. Yläjuoksulla tämä haara virtaa kaaressa kaakosta, Osman Bazarin ja Eski-Dshumanin vuorilta. Siellä siihen yhtyy pieniä sivujokia etelästä. Niiden yli kulkee virran lounais- ja länsipuolella tie mainituista linnoitetuista kaupungeista. Alempana se vie sen itäpuolelle ja jatkaa Rustshukiin [Ruseen]. Tällä tiellä lähellä mainittuja kahta pientä sivujokea löytyvät paikkakunnat Sultankiöi, Pupusköi, Gabova, jotka on mainittu kyseisissä taisteluissa, kaksi jälkimmäistä luultavasti samat kuin sähkeiden Popkiöi ja Gadova, joihin Venäjän joukot kuuluu keskitetyn tai joihin ne ovat vetäytyneet takaisin. Siitä voinee päätellä, että tällä kohtaa taistelua tahallaan vältellään.
Venäläisessä Invalidissa [Russkij Invalid -lehti] julkaistaan nyt kenraali Krüdenerin perusteellinen raportti ensimmäisestä Plevnan [Plevenin] taistelusta 20. heinäkuuta. Tapaus on tavallaan jo saanut tuomionsa. Sillä niiden kenraalien joukossa, jotka sairauden takia ovat saaneet virkavapautta 11 kuukaudeksi tai siirretty toisiin tehtäviin, on myös muutamia, jotka ovat kuuluneet 9. armeijakuntaan.
Lukija lienee jo havainnut, että Timesin viime numerosta luettu lehden Turkin armeijan kirjeenvaihtajan kertomus Plevnan taisteluista on kutakuinkin mielikuvituksen tuotetta. Plevna ei ole koskaan ollut venäläisten hallussa. Heidän vasemmassa sivustassaan viime taisteluissa ei ollut 36 vaan 18 pataljoonaa jne. Kirjeenvaihtaja ja muut kaltaisensa sillä puolella näkyvät tietävän tismalleen mitä turkkilaiset ovat hänelle kertoneet, mutta hän itse ei selvästi ole nähnyt yhtikäs mitään.
