Tonavan armeijan tuoreimmat viralliset uutiset todistavat jälleen loistavasti ulkomaisen sanomalehdistön ja sähketoimistojen epäluotettavuutta. Aina Plevnan [bulg. Plevenin] viime taisteluista lähtien lehdet ovat olleet täynnä turkkilaisten hyökkäysmarsseja ja voittoja. Osman pašša löi venäläiset Sevlievossa – Mehmed Ali löi heidät Razgradissa ja vielä Kesarevossa, pari peninkulmaa Tŭrnovosta. Suleiman pašša ylitti Balkanin ja tarttui Alin vasempaan käteen Bebrovon ja Elenan edustalla, jonkin matkaa Tŭrnovosta. – Useimmilla sanomalehdillä on joku Moltke in nuce [idullaan]. Heille oli päivänselvää, että venäläisten piti tyhjentää Tŭrnovo ja erittäin todennäköistä, että Shipkassa olevat joukot kukistettaisiin, luultavasti turkkilaisten kiitettyyn tapaan niin että joka mieheltä hakataan raajat ja kaula poikki. Luonnollisesti myös suuremmat ruotsalaiset sanomalehdet ovat hankkineet sellaisia strategeja; ja oli todella koomista nähdä, miten kylmäverisesti he aikaisemman yhtä tietävän ja vuorenvarman sormenheristelyn mitenkään estämättä laativat uuden sotasuunnitelman jokaisen uuden sähkeen jälkeen. Uskovia ja ihailevia lukijoita ei siis puuttune.
Myös tähän lehteen on päässyt muutamia sellaisia ulkomaan arvioita, mutta varovasti. – Kun lähde aina mainitaan, sekä tiedot että arviot voi ottaa sellaisinaan, yksittäisinä lausumina, jotka voivat sisältää enemmän tai vähemmän totuutta, mutta jotka eivät voi väittää olevansa ehdottomasti luotettavia. Samoin on laita myös äskettäin julkaistun pitemmän kirjeenvaihtajanraportin tilanteesta Venäjän armeijassa. Sen on kirjoittanut Timesin kirjeenvaihtaja, ja sen sävy osoittaa vakavaa perehtymistä ja puolueettomuutta. Hän näyttää kuitenkin unohtavan, että Englanti ei ole koskaan asettanut Eurooppaan edes 100 000 miehen armeijaa, ja että tuskin mikään hallinto on osoittautunut niin hirveän huonoksi kuin englantilaisten hallinto Krimillä. – Venäjän armeijalta ei sentään täysin puutu omaa sotilashuoltoa, vaikka millään maalla ei voi olla riittävän suurta 100 000 sotijalle. – Myös Saksan armeijan piti hankkia Ranskaan joukoittain kyytitalonpoikia, aina Saksan sisäosista saakka. – Mutta leirien puhtaus voi olla toinen asia, vaikka sitäkin voi olla vaikea hoitaa, kun pysähdys jollekin paikkakunnalle on tilapäinen ja pakollinen.
Venäjän päämajan sähke, joka lyhyesti julisti ulkomaiset kertomukset valheeksi ja piti kiinni vanhasta, että uutisten puuttuminen on hyvä uutinen, saattoi ulkomailla vaikuttaa tuskin mitään. Virallinen vaikeneminen oli epäilemättä antanut sepityksille uskottavuutta. Mutta kun enää ei voi epäillä, että Suleimanin koko armeija on vielä Balkanin eteläpuolella ja ainakin suurimmaksi osaksi Shipkan solan edessä, sen sepitettyjen urotekojen mukana romahtavat myös muut sepitykset. Hämmennys on suuri, ja Turkin sotaministeriä syytetään alullepanijaksi. Tämä nyttemmin sulttaanin kuulu lanko lienee sepittelyn alalla lyönyt laudalta pidätetyn edeltäjänsä Redif paššan, sen lisäksi hän näyttää todella panneen vauhtia liiketoimiin. Mutta on kiistatonta, että suuri joukko kirjeenvaihtajia on välittänyt perusteettomat tiedot omanaan – mikä siinä ammatissa on anteeksi antamaton heikkous. Mutta luultavasti ne toimistot ja toimitukset, jotka joka tilanteessa tukevat Turkin liiketoimia, ovat vähät välittäneet uutisten todenmukaisuudesta. Siihen ei vaikuta vain turkofiilisyys, toisin sanoen venäläisviha, vaan ehkä lähinnä Turkin surkeiden arvopapereiden kurssi, josta jokainen turkkilaisten menestys tai edes sen toive tuo muutaman markan tuoton. Mutta myös monta kunniallista lehteä ja kirjeenvaihtajaa on petetty, ja nyt ne ovat erittäin häpeissään.
Muuten on ihmeellistä, että on ollut vaikea löytää Suleimanille tietä liittyä Serdar skremiin (ylipäällikköön). Hänen käytössään on Hainköyn itäpuolella ainakin kaksi pienempää solaa ja kaksi suurta ylikulkua, toinen toistaan kätevämpiä. – Mutta silti hän muka karkotti venäläiset tämän solan läpi kulkevalta vaikealta ratsastustieltä ja pääsi toisen tai kummankin lähimmän solan läpi. Niistä Feradsish lienee hivenen parempi, ja niin ikään vaikea Yeniköy-sola kulkee ns. rautaportin (Demir-kapu) läpi, edellinen tie laskeutuen Elenaan, jälkimmäinen vieden Ozman-bazariin, mutta siitä on sivutie Bebrovoon. Sen varrella kenraali Gurko ennen Balkanin ylitystään tiedusteli Abdul-Kerimin asemat tällä puolen. Ei ollut paljon merkitystä tuliko Suleiman heti vai vasta Mehemed Aliin liityttyään tätä tietä ja tunkeutui Tŭrnovoon. Luultavasti hän ei uskaltanut mitään ylitystä niin kauan kuin venäläisillä oli Shipkan sola, josta he taas voivat edetä molempien armeijoiden selustaan ym. Mutta siitä huolimatta hänet sijoitettiin Tŭrnovon porteille.
Ei ole mitään syytä epäillä venäläisten tiedustelleen turkkilaisten asemia Kesarevosta, Bebrovo–Elenan notkelmien pohjoispuolen tasanteelta, jonne turkkilaiset vetäytyivät Tŭrnovosta Osman-bazariin. Sieltä venäläiset vetäytyivät taisteluksi kehittyneen etuvartiokahakan jälkeen, jonka voitti eteen rynnistävä Mehemed [Muhammed] Ali. Saati sitä, että Osman-pašša on omalla tahollaan tiedustellut Lovechista Sevlievon suuntaan, kohdannut vastarintaa ja palannut takaisin – toinen suuri taistelu, joka sekin muuttui suureksi tappioksi venäläisille. Se, että viralliset raportit näistä pikkukahakoista eivät vähättele niitä, ilmenee siitä, että molempien armeijoiden asema vielä kymmenen päivää niiden jälkeen oli ennallaan. Nimittäin sekä Mehemed Alia että Osmania valvotaan Lomista ja Osmasta niin hyvin, että heille ei ole helppoa kääntää tänne koottujen venäläisten armeijakuntien sivustaa ja selustaa ja kääntyä Tŭrnovoa kohti.
Aiemmin on muistutettu, että sekä Tŭrnovosta että Gabrovosta johtaa teitä Sevlievoon ja edelleen Lovechiin. – Viimeksi mainittu taipale lienee hyvin vaikea, koska lähellä Lovechia (315 jalan kork.) tie kulkee 1 400 jalan korkeudessa poikki laaksojen ja vuorten. – Sieltä tie vie suoraan etelään merkittävään Troyan kaupunkiin (1 404 jalkaa) ja sieltä edelleen Balkaninharjanteelle (4 000–5 000 jalkaa) lähelle Karlovoa, josta tie itään Kazanlǔkiin. – Molempien paikkakuntien välillä kulkee myös ratsastustie Kaloferista vuorten yli Troyaniin, ja siitä kaupungista myös pienempi tie Lovechin–Sevlievon tielle lähelle jälkimmäistä paikkaa. Suleiman on muka uhannut myös näitä solia Karlovosta ja Kaloferista. On epäselvää, mitä tekemistä hänellä on siellä ollut. Hänen yhteytensä niiden kautta Osman paššaan lienee ollut vapaa, sillä ei ole nähty esitettävän, että venäläiset olisivat käyneet mainitussa solassa. Muuten mainittakoon, että suuri ajotie vie Karlovosta suoraan etelään Filippopeliin [Plovdiviin].
Tiedetään, että Vitjoen länsipuolella kulkee ajotie Lovechista pohjoiseen Plevnaan, suurelle koillisesta lounaaseen kulkevalle väylälle Rustshukista [Rusesta] Sofiaan. Mutta sille johtaa suoraan Lovechista myös länteen kulkeva pienempi tie. Kun on puhuttu Venäjän ratsuväen ylittäneen Vitjoen ja Osman paššan yhteyksien Sofiaan ja Konstantinopoliin olevan poikki, niin se on varmaan ymmärrettävä niin, että ylitys on tapahtunut Plevnan ja Lovechin välillä. Venäläiset olisivat silloin lopettaneet alkuun – josta ei tullut mitään. Sillä silloin ratsuväki löntysti säyseästi jalkaväen jäljissä Bŭlgareneen, makasi siellä muutaman päivän välittämättä Vitistä tai Plevnasta ja jatkoi sitten matkaa Nikopoliin. Se oli ranskalainen menetelmä, ei neljän saksalaisen ulaanin. Mutta huhu Vitjoen ylityksestä sietää saada vahvistuksen. Shipkan turkkilaisilta asianomaiset näyttävät saaneen oppia siinä miten iskeä päätä seinään. Heille on 20 tuntia siinä puuhassa pikku juttu. He jatkavat sitä 3–4 vuorokautta yötä päivää.
