Lukija on numerosta 184 saanut Daily Newsin kirjeenvaihtajan kuvauksen hyökkäyksestä Plevnaa [bulg. Pleven] vastaan. Mr. Forbesin tunnistaa helposti hänen pienestä heikkoudestaan kuvata itsensä tykkitulessa ja lainauksista Saksan–Ranskan sodasta – joissa ohimennen sanottuna puhe Saksan tykistön toiminnasta Vionvillesta (sic) Gravelotten taistelussa on naurettava erehdys. Mutta ei pidä olla kovin tarkka Mr. Forbesin yksityiskohdista eikä strategiasta, joka on ratsuväen kornetin tasoa.
Kuvaus on typografian osalta luonnistunut erittäin sekavasti. Kolmea kuvattua aaltoa hakee turhaan kartalta. Myös nro 3 puuttuu kokonaan Mr. Forbesin omasta kuvauksesta. National-Zeitungin kirjeenvaihtaja, joka kuvaa kenraali Krüdenerin omaa hyökkäystä turkkilaisten asemien vasenta sivua vastaan, esittää asian yksinkertaisemmin ja luontevammin.
Virallisia selostuksia ei vieläkään ole. Mutta voinee olettaa, että kummankin kirjeenvaihtajan kuvaukset ovat pääpiirtein oikeat. Silloin käy yksinkertaisesti ilmi, että venäläisten hyökkäys tapahtui molemmin puolin Plevnan valtatietä. Kuten aiemmin on kerrottu, tie kulkee siellä ahtaan jokilaakson halki. Krüdener hyökkäsi yhdellä 11. armeijakunnan ja yhdellä 4:nnen prikaatilla sen pohjoispuolella, ruhtinas Šahovskoista etelään. Molemmat hyökkäsivät siis harjuille joen molemmin puolin. Plevnaan koillisesta ja kaakosta virtaavat joet kaventavat siinä molemmat harjanteet, ja näillä huipuilla turkkilaisilla näyttää olleen vahvimmat kenttälinnakkeiden, ampumahautojen ym. puolustusasemansa. Kun päälaakso ja tie jatkavat Vitjoelle, on oletettavaa, että turkkilaisilla, kuten aiemmat kirjeenvaihtajanraportit ovat ilmoittaneet, oli linnoituksia myös lähellä Vitjoen itärantaa uudestaan esiintyvillä kukkuloilla; ja leireistä ym. kaupungin takana kerrottu varmaan pätee myös viimeksi mainittuihin kukkuloihin, joista eteläisempi ulottuu kaupungin länsipuolelle.
Kerrotaan myös, että molemmat harjanteet katkeavat jyrkkään huippuun, joka laskeutuu kohti itää. Niissä meillä on siis Forbesin kaksi hyökkäysaaltoa. Ero hyökkäyksessä näyttää olleen siinä, että Krüdenerin hyökkäys tapahtui enemmän pitkin rinnettä, sitä ylös, kun taas Šahovskoi kiersi etelämpää kunnes tuli kaakkoon kulkevan pienen joenuoman eteläpuolelle. Sen kärjen ohi kulkee samaan suuntaan pienempi tie, joka tulee myös aina Iantran laaksosta asti, eteläisen harjanteen yli Bialan tieltä Plevnan läheltä. Näyttää hyvin luultavalta, että myös sitä käytettiin hyökkäykseen. Mutta Forbes mainitsee vain, että joukot laskeutuivat joennotkoon lähellä sen kärkeä, jossa sijaitsee Radishevon kylä, ja nousivat sieltä taas hyökkäykseen harjanteella Bialan tiestä etelään. Myös tykistö, joka oli sijoitettu notkelmasta etelään, seurasi osaksi jalkaväkeä sen yli. Pari komppaniaa rynnisti notkelmaa pitkin itse Plevnan kaupunkia vastaan. Kenraali Krüdener, jolla oli päämajansa Bialan tien pohjoispuolella Trstenikissä, hyökkäsi tältä puolelta. Myös siellä kulkee nimittäin pienempi tie, joka taas johtaa koillisesta, sitten kun Nikopoliista Omra-joen itärannalta tuleva on ohittanut tämän virran 1 ½ peninkulmaa Bolgarenista. Sen varrella on Tèrk-Trstenik, josta poikkitie vie suoraan etelään, Bialan tien yli Pordimiin ja edelleen yllä mainitulle kaakosta tulevalle tielle. Šahovskoi ylitti siellä Pordimin, vaikka näyttää hyvin ilmeiseltä, että ainakin hänen ratsuväkensä kulki viimeksi mainittua tietä aina Lomista ja Iantrasta asti. Forbesin mukaan myös Šahovskoin reservi, 4. armeijakunnan toinen prikaati oli Pelishatissa, jonkin matkaa länteen siitä kohdasta, missä sivutie yhtyy. Kenraali Krüdenerin joukot levittäytyivät pääasiassa Trstenikistä tulevan tien pohjoispuolelle, joka kulkee vähän matkaa ylös harjannetta, ja laskeutuivat sitten solaan Bialan tielle. National-Zeitungin kirjeenvaihtaja ehkä erehtyy sanoessaan, että Krüdenerillä oli käytössään 4. armeijakunnan yksi prikaati ja että se hyökkäsi itse solaan. Uskottavampi on Mr. Forbesin tieto, että hän hyökkäsi oman 9. armeijakuntansa yhdellä divisioonalla ja että hänellä oli kolme rykmenttiä toisesta divisioonasta reservinä, samat, jotka edellisellä kerralla turhaan hyökkäsivät Plevnaan. Grivitzan kylä on solan suussa rinteellä Bialan tien pohjoispuolella. Turkkilaiset kuuluvat jättäneen sen miehittämättä, ja nyt sanotaan jonkin osan Krüdenerin reservistä käyneen hyökkäykseen sitä vastaan.
Molemmat mainitut kirjeenvaihtajat ovat yhtä mieltä siitä, että venäläinen jalkaväki on uusissa hyökkäyksissä saanut niskaansa tulta turkkilaisten kenttälinnoituksista. Saksan–Ranskan sodan ajoilta kaikki sotilaat ovat yhtä mieltä siitä, että jalkaväen on kerrassaan mahdotonta vallata linnoitettu asema rintamahyökkäyksellä. Pikatuli nykyajan kiväärillä on kolmen–neljänsadan askeleen matkalta niin tuhoisaa, että jos kenttä siltä etäisyydeltä vain on avoin, jokainen hyökkäävä osasto ammutaan matalaksi muutamassa minuutissa. Ainoa keino on, että ensin ylivoimaisella tykistöllä vaiennetaan vihollisen tykit ja osa puolustajista teurastetaan puolustusasemiinsa ja ampumahautoihinsa. Mutta silloinkin oikeastaan siitä aiheutuva moraalinen vaikutus tekee mahdolliseksi hyökkäyksen menestymisen, kun ryntäyksessä puolustajat näet kiirehtivät hylkäämään puolustusasemat. Siinä saksalaiset onnistuivat harvoin. Ainoa varma keino oli hyökätä niin ylivoimaisin joukoin, että asemat voitiin saartaa tai niihin voitiin ainakin ampua sivulta pituussuuntaan.
Mr. Forbes tietää varmasti suuret tappiot, joita saksalaiset kärsivät sodan alussa kuten esimerkiksi Vörtzin ja Spicherenin tykistöhyökkäyksissä, ja Preussin kaartin huonosti ajoitetun hyökkäyksen St. Privatia vastaan Gravelotten taistelussa. Hän voi hyvinkin olla oikeassa väitteessään, että ruhtinas Šahovskoin tykistö ei ehtinyt tai kyennyt valmistelemaan tarpeeksi asemien vyörytystä. Tietojen mukaan hänellä oli tulessa vain 5 patteria eli 40 tykkiä. Kenraali Krüdenerillä oli käytössään paljon vahvempi tykistövoima, mutta National-Zeitungin mukaan kelvollisten asemien puutteen vuoksi vain osaa siitä voitiin käyttää.
Kertomuksestaan armeijan selustan tilasta Mr. Forbes ansaitsisi toistaiseksi paikan Bukarestista. Hänen ja National-Zeitungin kirjeenvaihtajan kertomuksista huomataan, että ainakin kaksi prikaatia jalkaväkeä, lisäksi 100 tykin tykistö ja 2–3 ratsuväkiprikaatia oli taistelun jälkeen täysin koskemattomia. Se oli kunnioitettava jälkivartio. Mutta ampumaketjuihin vähitellen heitettyjä ja sekoittuneita komppanioita ei millään voitu nopeasti erotella ja järjestää, kun niiden piti vetäytyä takaisin. Esim. Vörthin taistelun jälkeen mukana olleilla preussilaisjoukoilla ei ollut ainuttakaan pataljoonaa järjestyneenä, tuskin yhtä komppaniaa. Eri taistelujoukot koostuivat eri pataljoonien ja rykmenttien upseereista ja sotilaista. Kun sellaiset kokoonpanot nyt täyttivät paluumarssitiet Plevnasta, sekasorto oli täydellinen. Voi olettaa, että jos tarve olisi vaatinut, sotilaat olisivat asettuneet riviin ja linjaan minkä komennon alaisena tahansa. Lisäksi suuri osa haavoittuneista oli lievästi haavoittuneita, jotka kulkevat ambulansseihin omin jaloin ja tarpeellisen sidonnan jälkeen jatkavat matkaa eteenpäin. Kun siihen lisää huoltojoukot, jotka pienempinä osastoina tulevat joka taholta paikalle ja kuljettavat vaikeasti haavoittuneita, niin paluuvirrasta tulee varmasti sekava. Mutta ei ole syytä huutaa siitä niin täyttä kurkkua kuin pelästynyt Mr. Forbes omaksi häpeäkseen. Sillä sellaiselle sotapäällikölle se ei sovi. On totta, että alituiseen voittavassa Saksan armeijassa hänellä ei ollut tilaisuutta nähdä sodan tätä puolta. Sillä varmana voi pitää, että toisena päivänä taistelun jälkeen ainakin yksi armeijakunta oli täydessä taisteluvalmiudessa Osman varrella.
PS. Ulkomainen sähke ilmoittaa jopa, että taistelun jälkeen Krüdener jäi Trstenikiin, Šahovskoi Pelishatiin. Luultavasti kuitenkin vain etuvartiot.
