Sotatapahtumat Balkanilta etelään ovat niin nopeita, että sotanäyttämö on joka päivä uusi.
Uusi kenttä Filippopelin [Plovdivin] itäpuolella on lukijalle osittain tuttu Gurkon aiemmasta marssista Balkanin yli, sovelias ehkä kaikkiin muihin sotiin, mutta täällä seurauksiltaan onneton, koska se antoi turkkilaisille tervetulleen syyn uusiin joukkomurhiin, jotka nyt ovat jatkuneet kuukausikaupalla.
Tundzhan laakso tunnetaan samannimisestä joesta, joka virtaa lännestä aina siihen notkelmaan saakka, jota pitkin suuri tie nousee Balkanin yli Shumlaan [Shumeniin]. Joen suunta kääntyy täällä suorassa kulmassa etelään Yambolin kaupungin ohi.
Tundzhan laakson etelästä sulkeva vuoriketju alkaa oikeastaan aina Zlatitsasta asti, niin että samalla pengermällä sieltä itään jatkaa kuvattu tie, jolle kaikki Balkanin ylitykset ensin johtavat. Se kulkee Sopotista ja Karlovosta edelleen Kaloferin kautta Kazanlŭkiin sekä Hainkiöin, Tvŭrditsan kautta Slivnoon [Sliveniin], josta se kääntyy kaakkoon Yamboliin. Slivnon länsipuolella se yhtyy Bebrovon ja venäläisten nyt valtaaman Stara Rekan solan yllä kaupungin itäpuolella Osmanbazarista [Omurtagista] Kasanin (Kotel) kautta kulkevaan tiehen. Yambolista alkaa se sivureitti, joka kulkee ensin länteen Jeni-Zagran [Nova Zagoran] kautta, kääntyy etelään ja vie suurelle rautatielle Maritsan laaksossa, joka joen etelärantaa seuraten tulee Tatarbasarshikista [Pazardzhikista] Filippopelin [Plovdivin] kautta. Pengertä etelässä rajoittavaa vuoristoa pitkin kulkee tie Zlatitsasta Slivnoon [Sliveniin]. Bulgarialaiset kutsuvat sitä Sredna-Goraksi = keskivuoreksi ja turkiksi se on Orta-Dagh, jonka eri osille on useita nimiä. Se, valtatie Karlovosta Filippopeliin sekä molemmat rautatiet muodostavat säännöllisen neliön, jossa Shipkan armeija nyt toimii. Lähin reitti sen luo on Kazanlŭkistä Eski-Zagraan [Stara Zagoraan] 1 250 j., onneton muistutus Karlovosta, Sopotista ja Jeni-Zagrasta [Nova Zagorasta], koska näistä merkittävistä ja hyvinvoivista kaupungeista bulgarialainen väestö on suorastaan hävitetty juurineen. Eskistä [Stara Zagorasta] kulkee valtatie koilliseen Jeni-Zagraan ja Slivnoon sekä lounaaseen Chirpanin kautta Filippopeliin. Pienempiä teitä kulkee etelään ja kaakkoon molemmille rautateille.
Niiden yhtymäkohta on Ternovossa [Veliko Tŭrnovossa]. Mutta kun Filippopelin rata seuraa Maritsan etelärantaa, Yambolin radan täytyy aseman pohjoispuolella mennä joen yli. Se kääntyy siellä kaakkoon ja rautatie jatkaa sen vasemmalla rannalla Hermanlin [Kharmanli] 500 j. ja Tscharmenin kautta Adrianopoliin [Eridneen], jonne Tundsha-joki virtaa. Se tulee suoraan pohjoisesta ja Yambolin tie seuraa sitä.
Tähän 21. päivään mennessä tiedetään virallisesti, että Karzovin etujoukot (Troyanin solasta ja) Karlovosta sekä Gurkon ratsuväki Skobelev I:n (isän) alaisena ovat tulleet Filippopeliin. Toisaalta ovat ensin kenraali Strukov etujoukkoineen (rakuunoita) ja sitten Skobelev II (poika) kaikkine joukkoineen miehittäneet Hermanlin. Paikka on strategisesti erittäin tärkeä ei vain rautatiesolmun läheisyyden vuoksi vaan myös siksi, että tie Filippopelista Adrionopeliin kulkee sieltä. Se ei nimittäin seuraa joenrantaa vaan kulkee pitkin vuorenrinnettä, nimittäin jokilaaksosta etelään. Ja kun venäläiset nyt ovat katkaisseet rautatieliikenteen ja lisäksi pitävät hallussaan joen pohjoispuolisia maita, sanottu tie muodostaa perääntymisväylän Arabkonakista jne. Filippopelin kautta pakeneville, hajanaisille turkkilaislaumoille. Siitä syystä Skobelev lienee rientänyt sinne. Lisättäköön, että lähtiessään marssille Seleno-drevosta [Zeleno Durvosta] hänellä oli mukana vain kasakoita, mutta että Radetsky lähetti 8 rakuunarykmenttiä seuraamaan häntä; ja nyt kai juuri ne kehittävät Strukovin komennossa niin paljon nopeutta ja rohkeutta.
Vuoret Maritsan laakson eteläpuolella muodostavat melko leveän jatkon itään ja kaakkoon Sofian–Tatarbasardshikin [Pazardzhikin] eteläpuolisille, laajoille, korkeille Balkanin vuorille, yleisnimeltään Despoto-planina (bulgariaa), joka laskeutuu Egeanmerelle. Lännestä itään pitkin koko niin vähän tunnettua vuoristoa mutkitteleva vesijako muodostaa myös rajan Rumelian ja Makedonian välillä. Filippopelista [Plovdivista] itään tavataan vielä korkeuksia 5 000–6 000 jalkaa, mutta siellä sentään kauempana joesta. Lännessä enemmistönä olevan bulgarialaisen väestön määrä vähentyy pohjoisella rinteellä mitä pitemmälle itään tullaan.
Maa Maglesjoesta ja sitä noudattelevasta Yambolin radasta itään on vuorisempaa kuin vasemmalla puolella. Ja se eroaa Maritsasta siinä, että täällä sitä ikään kuin poimuttaa joukko etelään työntyviä rinnakkaisia, kapeita tasankoja, niiden välissä on ahtaita jokilaaksoja, joista Maritsa saa uusia sivujokia. Tundzhajoen itäpuolella poimut kasvavat pitemmiksi, niin että ne ulottuvat hyvän matkaa Adrianopelista [Edirnesta] etelään, pakottaen Maritsajoen suorassa kulmassa paiskautumaan etelään ja ikään kuin muodostamaan jatkon Tundzhan juoksulle. Mutta tasankojen kärjet asettuvat nyt riviin lännessä ja idässä, ja pikkulaaksojen vesi kokoontuu niiden ohi länteen virtaavaan jokeen, Erghene-Suhun, joka laskee Maritsaan. Koko maa Mustanmeren rannikolta aina Balkanin harjalle on sikin sokin täynnä vuoria ja laaksoja, melkein asumattomia, eikä siellä ole teitä eikä polkuja. Erghene-Sun eteläpuolelta vesistöt virtaavat siihen melko pitkien matkojen päästä, mutta niitä on melko vähän. Rautatie seuraa Adrianopelista [Edirnesta] lähtien Maritsan oikeaa rantaa; mutta siellä missä Erghene-Su lähestyy, se kulkee virran yli ja jatkaa ylös edellisen jokilaaksoa, ensin sen pohjoisella, sitten sen etelärannalla, kunnes se erkanee siitä sen lähdejoen lähellä ja sen niemen tyvessä, jonka itärannalla Konstantinopoli sijaitsee. Maritsaa seuraa rautatien toinen haara etelään ja Egeanmeren rannalle lähelle Enosta. Juuri tänne Suleiman ja hänen joukkonsa noudettiin sen jälkeen kun ne olivat laukanneet Montenegron läpi ja täältä ne ryntäsivät Jeni-Zagran [Nova Zagoran] rautatietä Shipkan solaa vastaan – urheaa väkeä, vaikka eivät kyenneetkään suin päin puskemaan Balkania Tonavaan.
On vaikea ymmärtää, miksi joen itärannalla sijaitsevaa Adrianopelia [Edirnea] ei voitu saartaa länsirannalta, vaikka operaatioon olisi vaadittukin mieslukuisa armeija, jos siellä todella on linnoitettu leiri, johon olisi voitu koota suuri joukko. Mutta kuten on parempi, turkkilaiset kuuluvat hylänneen linnoituksen. Suuri joukko vaaditaan silti valvomaan Shumlan [Shumenin] suuntaan ja monia teitä vuorten yli Makedoniasta, jonne turkkilaisten laumat nyt varmaan joutuvat pakenemaan.
Välimatkat ovat linnuntietä: Sofiasta Tatarbasarshikiin [Pazardzhikiin] noin 9 ½; sieltä Filippopeliin [Plovdiviin] 3; sieltä Ternovoon [Veliko Tŭrnovoon] 8 ½; sieltä Adrianopeliin [Edirneen] 6 ½ peninkulmaa.
Lisäys numeroon 15: Daily Newsin kirjeenvaihtaja on ilmoittanut, että Orkanien solan keskeltä kulkee tie, vanha Sofian tie vuorten yli länteen, ja että juuri tätä tietä Gurko kenraali Rauchin kolonnan kanssa ylitti Balkanin Churekiin. Ihmeellistä on, että kartalta ei näy merkkiäkään mistään entisestä tärkeästä tiestä. Veljaminov, ei Gurko, olisi silloin seurannut kartan esittämää ratsutietä Vracheshista mainitulle paikalle. Siten voi virallisen tiedon ymmärtää. Sama kirjeenvaihtaja vahvistaa, että meidän ilmoittamallamme tiellä kenraali Dandeville koetti turhaan päästä Etropolesta turkkilaisten asemien selustaan.
