Tätä otsikkoa ei ole näkynyt lehdessä pitkään aikaan. Mutta kun sotaa nyt käydään uudella näyttämöllä, lukija ei varmaan pidä tarpeettomana saada tässä katsausta niistä ja mukana viittauksen karttaan.
Aloitamme Venäjän armeijan Bulgarian-operaatioiden kentällä.
Suur-Balkan, joka Mustaltamereltä aina miltei Shipkan solaan suuntautuu loivasti lounaaseen, kääntyy sen länsipuolella etelämmäksi, jatkuu murhista kuulun Tatar-Pasardshikin [Pazardzhikin] ympäri ja levittäytyy etelämpänä laajaksi vuoristoksi, josta on niin epävarmaa tietoa, että Handtke on erikoiskartaltaan jättänyt pois sen kuvauksen. Siihen on kuvattu vain muutamien jokien juoksu ja eräitä paikkakuntia yhdistävät tiet, sekä merkitty tietyt huiput 5 000–6 000 jalkaa ja sen yli. Sofian ja Filippopelin [Plovdivin] välisellä linjalla vuoristo kuitenkin laskeutuu noin 2 000 jalkaan ja sen alle. Tässä notkelmassa vesistöt virtaavat meridiaanin 40° 30’ toiselta puolen länteen, toiselta itään, ja ne saavat lisäjokia sekä etelästä että pohjoisesta.
Mainitulta seudulta Shipkan länsipuolelta kurottuu nimittäin suoraan länteen se haara Balkania, jota turkkilaiset kutsuvat Chodschaksi, bulgarialaiset Stara Planinaksi, joka jälkimmäinen nimi on tuttu Serbian sodasta. Tässä vuoristossa sijaitsevat tietenkin ne monet solat, joihin Venäjän armeija on nyt tunkeutunut. Kun solat ja tiet noudattavat vuoren pohjoisrinteeltä Tonavaan johtavia jokilaaksoja, joet luetellaan tässä järjestyksessä idästä. Osŭm, ja sen varrella Troyan, Lovech ja Bulgarene, yhtyy pian Nikopolin länsipuolella. Sen lähelle laskee Vitjoki, jonka varrella ovat Teteven ja Plevna [Pleven]; sitten Iskŭr, jonka itähaaran, Malaja Iskŭrin, varrella Etropole, ja sivujoen varrella Orkanie. Länsihaara Bolshaja-Iskŭr on siitä omituinen, että se alkaa Suur-Balkanilta, virtaa pohjoiseen aivan Sofian itäpuolelta ja kulkee sitten syvässä rotkossa Stara Planinan läpi, ja käännyttyään koilliseen yhtyy itähaaraan ja virtaa Tonavaan samansuuntaisena kuin Vit. Mainittakoon vielä pari pienempää jokea jotka yhtyvät Rahovassa, ja itäistä jokilaaksoa pitkin johtaa valtatie Vratsaan, Suur-Iskŭrin lähellä. Valtateitä kulkee kuten tunnettua (Rustschukista [Rusesta]) Bulgarenen, Plevnan ja Orkanien kautta Sofiaan sekä Plevnasta Lovechiin, jälkimmäinen siis kaakkoon Vitjoelta Osŭmille, edellinen lounaaseen Vitiltä Iskŭrille.
Näiden suuntien jälkeen luulisi vuorisolien summittaisen sijainnin löytyvän myös pienemmiltä kartoilta. Huomattakoon kuitenkin, että esim. Handtken paljon käytetyllä ”Generalkartella” nimi Kodscha-balkhan on väärin samastettu ”Roheriin” = Suur-Balkhaniin, jota vastoin Stara Planinaa kutsutaan siinä Etropol-Balkhaniksi; ja vielä että kuvaus on virheellinen, koska kai jälkimmäinen eikä edellinen vuoriketju jatkuu omana vuorenharjanteenaan.
Seurataksemme historian kulkua käykäämme vuorensolan läpi käänteisessä järjestyksessä jokia vastaan.
Vratsaa ympäröi runsasväkinen ja viljava seutu. Etelään kulkee vain pienempiä teitä, yksi Ljutakovon kautta, sitten vuorenharjanteen yli alas Sofiaan. Sitä näyttää tosin käytetyn vain ratsuväen tiedusteluun. Siitä tie haarautuu kaakkoon Orkanieen. Ratsuväki joutui sillä väijytykseen, menetti neljä tykkiä miehineen ja puoli eskadroonaa rakuunoita, jotka kaikki turkkilaiset luultavasti teurastivat. Se tapahtui samana päivänä kuin Gurko hyökkäsi Pravetsiin. Koko alue linjan Lovech–Vratsa ja vuorenharjan välillä on vuoristoa, osaksi niin tuntematonta, että jokien kulkua on kartalle merkitty vain pisteillä. Ihmeellistä on, että Suur-Iskŭrin uomaa Vratsan–Ljutanovon tieltä länteen ei noudattele mikään tie, vaikka laaksonpohja ei liene korkeammalla kuin 1 500–1 600 sataa jalkaa. Se näyttää osoittavan, että uoma on niin ahdas ja sen rinteet niin jyrkät, että tie on mahdoton.
Sofian-tie kulkee Plevnan sillalta 300 jalkaa Dolni Dŭbnikin, Telishin, Radomirtsin, Yablanitsan kautta Pikku-Iskŭrin yli Osikovitsaan, koko matkan lounaaseen, nousten viimeisellä kolmanneksella 1 200 jalkaan. Siellä se tekee suoran kulman länteen ja heti samanlaisen etelään ja sitä linjaa pitkin joutuu tykki- ja kiväärituleen Pravetsista. Vielä suora kulma länteen, ja tie laskeutuu Orkanien laaksoon 1 160 jalkaa. Jo Iskŭrin sillan pohjoispuolella kääntyy pienempi tie itään, seuraa sitten Pikku-Iskŭrin laaksoa etelään Etropoleen 1 700 jalkaa, vähän etelämmäksi kuin Orkanie. Vratsassa 3 virstaa Orkaniesta Sofian-tie tekee jälleen suoran kulman, nyt kaakkoon, ja viimeksi mutkan etelään vuoren harjalle 3 230 jalkaan. Tämä on nyt Orkanien eli Babakonakin sola, jonka pituus on 18 virstaa ja joka nousee 2 000 jalkaan. Arabkonak on luultavasti harjanteen vuorenhuippu. Etropolesta taas tie jatkaa ylös Iskŭrin jokilaaksoa, mutta nyt kaakkoon, harjanteelle 4 600 jalkaan, ja laskeutuu jyrkästi Zlatitsaan. Pienempi ratsutie vie Etropolesta lounaaseen Orkanien solan suuhun. Kenraali Dandeville yritti osalla joukkojaan tunkeutua tätä tietä, ja se lienee yli 5 000 jalkaa siellä missä miehistö paleltui kuoliaaksi. Gurkon ylitys on epäselvä. Karttaan on merkitty ratsutie Vracheshista Churekiin harjanteelta etelään 18 virstaa Arabkonakista länteen. Mutta raportti kertoo, että kenraali Veljaminov kulki mainitulta paikkakunnalta 6 virstaa länteen Churekista Oumurgatsiin, jota ei näy kartalla. Sitä vastoin Gurkon sanotaan lähteneen Orkaniesta. Vratsan-Ljutakovon tie ei liene ollut Veljaminovin, sillä se yhtyy 10 virstaa Churekista eikä vie suoraan Sheljavaan, jonne hänen ensimmäinen käskynsä hänet vei, vaikka hänet myöhemmin vedettiin Churekiin. Koko tätä osaa vuoria kutsutaan Etropolbalkaniksi ja solia yhteisellä nimellä Etropolen soliksi.
Poikkitie yhdistää Lovechin Sofian-tiehen Iskŭrin sillan pohjoispuolella, juuri siellä missä myös Etropolen-tie alkaa. Ensin mainittu tie vie Vitjoen yli, jatkuu siitä ylös jokilaaksoa etelään, sitten koilliseen Tetevenin tien suuntaan, 1 230 jalkaa. Vielä harjanteen lähelle, 12 virstaa sieltä, on merkitty vain 1 800 jalkaa. Mutta nousu on nyt niin vaikeaa ja polku niin vaarallinen, että solaa lienee pidetty mahdottomana ylittää talvisaikaan.
Lovechista ylös Osŭmin jokilaaksoa Troyaniin, 1 400 jalkaa, vie vielä valtatie. Sieltä harjanteelle 5 000 jalkaa (?) tavallinen, huono vuoritie. Varsinkin laskeutumista pidetään vaikeana. Täällä oli kenraali Kartzov ja osa hänen divisioonaansa (?), samaan aikaan kun muu osa oli kenraali Dandevillen mukana Etropolessa. Myös hän kiersi turkkilaisten kenttälinnoitukset sen itäpuoleisessa solassa, tuli alas Karnariin 1 800 jalkaa, löi ja saartoi turkkilaisen pataljoonan, murtautui sieltä taas solaa pitkin Tckeköitä vastaan ja hyökkäsi turkkilaisten selkään.
Katsaus operaatioista vuorten eteläpuolella seuraa ensi numerossa.
