Vaihtokurssin nousu jatkuu. Siitä kun aihetta viimeksi käsiteltiin tässä lehdessä, nousu on 4–5 % ja rahanarvomme voidaan katsoa olevan 15–16 % alle normaalin, ts. lähellä setelirahojen arvoa ennen viime rahanuudistusta 1865.
Nyttemmin olisi jo siirtojen vuoden viennistä pitänyt lisätä vaihtotuloa ja hillitä kurssin nousua. Mutta pankin noteerauksissa ei siitä näy jälkeäkään. Lienee mahdotonta arvioida, missä määrin huolestuttava poliittinen tilanne ja jatkuva ellei suorastaan lisääntynyt talouslama on voinut vaikuttaa hopeanarvon laskuun. Tosiasia on, että tämä arvo edelleen laskee, eikä kukaan voi ennustaa, missä lasku pysähtyy.
Voitaneen pitää varmana, että seuraavat valtiopäivät päättää kultakannasta, ja samaten, että siirtymän täytyy tapahtua hopean silloiseen kultahintaan. Kuten olemme koettaneet osoittaa, mikään muu siirtymä ei ole mahdollinen. (Katso Mbl nro 106). Mutta mikä silloin on metallien arvosuhde? Hopealle varmasti paljon epäedullisempi kuin tällä hetkellä.
Toistamme: Kaikki velkojat ovat silloin menettäneet 20–25 prosenttia, kaikki säästöpankkien ja muiden pankkien pienvelkojat mukaan lukien, kaikki lainanottajat ja eläkeläiset, lesket ja lapset samaten; mitä vastoin kaikki tavaranhinnat ovat nousseet tai tulevat nousemaan samalla summalla, mikä viimeksi mainittu seikka juuri luo sen todellisen menetyksen ensin luetelluille. Sillä muodollisesti kaikki ovat säilyttäneet pääomansa ja rahantulonsa, mutta kaikista elintarpeista he joutuvat maksamaan 20–25 prosenttia enemmän rahaa.
Pidämme kiistattomana, että maa olisi voitu säästää suurimmalta osalta näistä tappioista, jos taitoa ja hyvää tahtoa olisi ollut riittävästi siellä missä sitä olisi pitänyt olla. Vain yksi seikka voi olla este, nimittäin Venäjän täysiarvoisen hopeakolikon tuleva asema. Mutta sama vaikeus tulee väistämättä myös siirryttäessä kultakantaan, ja se täytyy saada raivatuksi tieltä jo ennen kuin mitään ehdotusta voidaan valtiopäiville esittää. Kuten tunnettua, liikkeellä olevan Venäjän täysiarvoisen hopearahan määrä voidaan laskea vai muutamiksi sadoiksi rupliksi. Mistään muutoksesta asiaan ei siksi ole kysymys. Mutta tilanne täytyy säännellä vain ja ainoastaan estämään keinottelut, jotka voivat tehdä koko siirtymisen kultakantaan mahdottomaksi. Venäjällä vallitseville käsityksille on kuvaavaa, että valtionpankki ei ota enää vastaan maksuja hopeassa ei harkkoina eikä ulkomaisena rahana.
Kultakantakysymykseen on asetettu komitea. Ellei komitea ilmoita mustaa valkoisella, että Venäjän metalliruplan kysymys on järjestetty niin, että se saa saman aseman kuin tuleva hopeamarkka, niin komitea voi yhtä hyvin heti hajota. Sillä kaikki muu, mitä se yleensä voi selvittää tai ehdottaa, on ja pysyy tyhjinä sanoina ilman mitään merkitystä. Lisäksi komitean kokoonpanosta voisi sanoa yhtä ja toista. Huomautamme vain, että siihen ei kuulu rahapajanjohtaja, ei myöskään Haminan kenraali Neovius, molemmat maan ainoita ihmisiä, jotka asiantuntemuksella olisivat voineet laatia lausunnon tulevasta kultarahasta, varsinkin jälkimmäinen kysymyksen tieteellinen huippuauktoriteetti missä tahansa maassa.
Jos komitea esittäisi kysymyksen olisiko mahdollista, että Suomen Pankin sallittaisiin väliaikaisesti lunastaa setelinsä kullalla, myös sellainen ehdotus törmäisi äsken mainittuihin esteisiin. Ero on kuitenkin se, että siinä ei voitaisi eikä tarvitsisi lainkaan muuttaa hopeamarkan käypäisyyttä, mutta erityinen määräys metalliruplan osalta tulee välttämättömäksi, sekin tosin vain väliaikaisesti pätevänä.
Ei tarvitse todistella, että kallista aikaa on jo mennyt hukkaan. Mutta jos maan raha voidaan vielä pelastaa esim. nykyisen matalan arvon 10 %:n lisälaskulta, ei voi näyttää puolustettavalta jättää ryhtymättä sellaiseen toimeen. Rahanarvon säilyttäminenhän on Suomen Pankin tärkein asia. Pidämme varmana, että jos pankki vielä olisi ollut hallituksen käsissä, tarpeelliseen toimeen olisi ryhdytty jo aikoja sitten. Jos sen säätyhallinto lisäksi aiheuttaa maan asukkaille vahinkoa, on ilmeistä, että tämä hallinto ei ole kehuttavaa. Siihen verrattuna on pikku juttu, onko pankilla itsellään muutama miljoona enemmän tai vähemmän. Pankkivaltuuston tekemiset tapahtuvat säätyjen puolesta, eikä hallituksen suostumus heidän ehdotuksiinsa ole ”hallinnollinen asetus”, kuten eräs kongfuzi eräässä tietyssä lehdessä selvin sanoin hokee.
Huonoihin tulevaisuudennäkymiin saa helpotuksen häiveen Amerikasta. Edustajainhuone on hyväksynyt päätöksen laskea liikkeelle 20–30 miljoonaa hopeakolikkoa pikkusetelien vetämiseksi liikenteestä. Senaatin odotetaan suostuvan samaan. Se olisi sentään hopeakaivosten noin vuoden ilmoitettu tuotto. Jää nähtäväksi, vaikuttaako toimenpide mitään hopean arvoon Euroopassa. Meidän maamme puuhiin tällä epävarmalla toivolla ei voi olla mitään vaikutusta.
