Vaikka virallisia tietoja tietenkin puuttuu, monista ulkomaisista kirjeenvaihtajanraporteista näyttää kuitenkin käyvän ilmi, että Venäjän armeija on marssittanut Tonavalle tietämän mukaan neljä armeijakuntaa. Lienee epävarmaa, ovatko kaikki huoltojoukot, joenylitykseen tarvittava kenttätykistö, ponttonit ym. voineet seurata mukana niissä katkoksissa, joita yhteydet ovat kärsineet sateen ja joentulvimisten takia. Enää ylitystä ei kuuleman mukaan kuitenkaan voida viivyttää. Venäjän lehdet huomauttavat, että ulkomaiset sanomalehtistrategit ovat ilmoittaneet niin monta ylityskohtaa, että on mahdotonta löytää ainuttakaan, jota ne eivät olisi asianmukaisesti käsitelleet. Mutta missä, se on yhä salaisuus. Turkinpuoleista rantaa lienee ammuttu ankarimmin Oltenitasta, virallisen raportin mukaan sillä seurauksella, että turkkilaiset eivät ole kyenneet saamaan muutamia pattereita kuntoon vastapäätä sijaitsevassa Tutrakanissa.
Turkin Tonavan-laivasto, joka kauan on ollut kristittyjen turkofiilien lohtu ja toivo, on kranaateista ja miinoista saanut niin karvasta esimakua, että siitä vielä vapailla vesillä oleva osa vain hiippailee omalla rannalla. Mutta yleisesti levitetty kertomus venäläisten sota-alusten tunkeutumisesta Sulina-suuhun on osoittautunut sanomalehtiankaksi, vaikkakin tavallista paremmin uivaksi. Varma ja tärkeä tieto tältä sotanäyttämöltä on Hänen Majesteettinsa saapuminen sinne 6. kesäkuuta – minkä seurauksena strategit varmaan saavat pahoja kilpakumppaneita diplomaateista.
Armeniasta todetaan, että ajettuaan kurdit takaisin Vanjärvelle kenraali Tergukasov on jatkanut marssia länteen ja on nyt suunnilleen 10 peninkulman päässä Erzurumista. Toinen armeijakunta, joka on ajanut takaa Ardahanista pakenevia turkkilaisia, on matkalla Erzurumiin, siis koillisesta lounaaseen, saapunut taistelutta Oltuun, ja sekin on yhtä lähellä päämäärää kuin edellinen. Karsin piirittäneet päävoimat ovat näiden kahden tien välisessä kulmassa, ja vuoristo erottaa ne kummastakin. Erzurumiin päästäkseen niiden pitää aivan kulmankärjessä kulkea vaikeiden vuorisolien läpi, jotka lumimassojen kerrotaan sulkevan pitkälle kesään. Mutta kuten Mukhtar pašša on saanut huomata Karsista perääntyessään, ruhtinas Loris Melikov voinee seurata häntä. Tältä seudulta englantilainen sanomalehti Daily Telegraph on antanut oman (ja lordi Beaconsfieldin) kirjeenvaihtajan kertoa, että ruhtinas Tsavuavadze on julmasti lyönyt matalaksi 4 000 miestä turkkilaista ratsuväkeä (”tšerkessejä”), ja uutinen on kulkenut tavallisen kierroksensa. ”Mukhtarin koko ratsuväki” on tuhottu. Venäjän virallinen raportti sitä vastoin laskee vain 83 turkkilaista paikan päällä kuolleeksi ja muutaman vangituksi. Loput ovat rientäneet vauhdilla yllä mainitun solan läpi.
Kaukasukselta ei mitään selviä tietoja. Vuorten pohjoisrinnettä alas virtaavat joet Terek ja Kuban, Terek Kaukasian portin kautta Vladikavkazissa ja sitten kohti Kaspianmerta, läntisempi Kuban kääntyy Asovan merelle. Jo ennen sodan puhkeamista esiintyi levottomuuksia Kaspianmeren puolella. Nyt ne ovat uusiintuneet Terekillä (Salatavienissa), vaikkakaan ei ole varmaa, ovatko ne yhteydessä turkkilaisten maihin tuloon. Niiden vaikutusta ei vielä tiedetä. Kun tšerkessit muuttivat pois Mustanmeren puolelta Abhasiasta, maan kerrotaan lähes tulkoon autioituneen. Kehotuksista huolimatta köyhään vuoristomaahan ei ole saatu siirtolaisia. Siksi solutettavana on vähän kansaa. Venäjän joukot tunkeutuvat nyt osaksi etelästä, osaksi Kubanin seudulta, vuorten yli, eristämään maihin nousseet joukot vuoriseuduista. Kun se on onnistunut, tulee varmaan rannikon ja sinne vasta tulleiden vuoro.
Uusi, vanhastaan tuttu sotanäyttämö on avattu Montenegrossa. Lehden lukijat muistavat varmaan rajan kaksi kolmionmuotoista uloketta, jotka ovat olleet Montenegron riesana. Turkkilaisten linnoitus Nikšić on edellisen kärjessä, Spuž toisen. Molemmissa paikoissa on käyty taisteluja. Näyttää varmalta, että turkkilaiset on jälkimmäisessä lyöty suurin tappioin (400–1 000? tapettua) takaisin. Montenegrolaiset ovat koko aselevon ajan pitäneet hallussaan Kaakkois-Hertsegovinaa Gaćkon tasangolta, ja siten ne ovat piirittäneet Nikšićin, mutta sallineet linnoituksen muonituksen. Turkkilaiset ovat nyt suurin voimin koettaneet tulla sen avuksi. Taisteluja on käyty Krstaćissa, Duga-solan suussa, joka vie linnakkeeseen. Tiedot ovat vielä ristiriitaiset, varmaa on vain, että montenegrolaisilla on sola yhä hallussaan.
