Morgonbladetin toimitus on sahaliikettä koskevan lähetetyn kirjoituksen johdosta antanut vientitullista lausunnon, joka ei liene millään muotoa oikea.
Periaatteessa pitää varmaan kaikkea vientitullia pitää hylättävänä. Sillä ei liene minkään maan edun mukaista estää tai tehdä omaa vientiä kalliimmaksi. Jos vienti perustuu kotimaiseen raaka-aineeseen, sen vero lankeaa raaka-aineentuottajalle, puutavarasta kyseen ollen metsänomistajalle ja edelleen työläiselle. Sillä mitä vähemmän viejä ansaitsee tuotteella, sitä vähemmän syntyy kilpailua tuottajien kesken ja sitä vähemmän ne maksavat raaka-aineesta ja työpalkkoina. Myöskään valtion tuloja ei lisätä viennin verolla. Sillä mitä vähemmän viedään ja mitä vähemmän viennillä ansaitaan, sitä pienemmäksi tulee tuonti ja tuontitulli.
Jos vientitavara olisi unicum [ainutlaatuinen] kuten esim. Portugalin portviini tai Espanjan elohopea, tai jotain sen kaltaista kuin Norjan kalatuotteet, verotuksen vaikutus olisi vähemmän tuhoisa. Mutta kun esimerkiksi puutavaralla on vastassa vilkas kilpailu maissa, missä vientitullia ei ole, sellainen tullivero on omassa maassa vielä tuomittavampi.
Kirjoituksen lähettäjä voi kyllä olla oikeassa siinä, että molemmat ns. rahauudistukset ovat sattuneet puutavaraviennille huonoon suhdanteeseen. Hän ei kuitenkaan näy väittävän, että toimenpiteitä olisi pitänyt viivyttää puutavaranviejien hyväksi. Eivätkä Suomen asukkaat näytä vaipuneen suruun siksi, että meidän setelirahamme ei ole samanarvoinen kuin Venäjän seteliraha, ts. 40 %:n agiolla [kurssierolla] hopeaan ja vielä enemmän kultaan. Lisäksi on huonon rahan varma seuraus, että tavaran hinta ja työpalkka nousevat. Ja kun puutavaranviejä ansaitsee ”kurssilla”, toisin sanoen saa tavarasta enemmän huonoa paperirahaa kuin olisi saanut hyviä seteleitä, eli seteleitä, joilla on sama arvo kuin metallirahalla, niin hän saa sitä vastoin maksaa enemmän huonoja seteleitä tuottajalle, toisin sanoen viime kädessä metsänomistajalle ja työläiselle. Tällä hetkellä viejän voitto voi olla suuri, mutta ajan myötä se häviää eikä kukaan hyödy. Venäjän nykyinen tilanne, että rahan käypä arvo on laskenut mutta kotimaisen tavaran hinta ei ole juuri noussut, on epänormaali ja sillä on maalle erityiset syynsä. Niistä tärkein on varmaan se, että maksuväline, liikkeellä oleva setelimäärä, ei ole liian suuri sodan jälkeen lisääntyneeseen toimintaan. Myös kurssinoteeraus on osittain selvästi keinotekoinen, koska Venäjän seteliraha on myös ulkomaisen keinottelun, oikeammin pörssipelin kohteena. Varsinkin Berliinin pörssi syö lautasen kerrassaan tyhjäksi Pietarin pörssissä, ostaa paperiruplia heti kun kurssi laskee ja heittää niitä joukoittain peliin heti kun se nousee. Tämä peli ei kosketa setelien arvoa suuren valtakunnan syrjäisemmissä osissa.
Kirjoituksen lähettäjä on edelleen oikeassa siinä, että sahausmaksu olisi pitänyt poistaa hyvinä aikoina. Mutta veronalennus, valtion tulojen vähentäminen, on aina vaarallista. Niin monipäiseltä hallitukselta kuin keisarilliselta senaatilta ei voi odottaa kaikkien täysin kannattavan ajatusta, että vientitullin poistaminen pitää korvata lisääntyneellä tuontitullilla. Se olisi varmaan pitänyt huomata myös silloin kun varsinainen puutavaroiden vientitulli poistettiin. Sillä tietenkin on nurinkurista myöntää tullivapaus viideksi vuodeksi, varsinkin juuri puutavarasta, joka ostetaan lähes kolme vuotta ennen kuin se tulee vientiin. Mutta se, mikä ei muuten mene läpi, täytyy hoitaa sovitellen. Kaikki kauppa vaatii vakaata tullilainsäädäntöä. Siksi nyt olisi yhtä nurinkurista poistaa pyöröhirren sahausmaksu ja tulli vain väliaikaisesti. Mutta asiallisesti se on samantekevää, sillä paluu ei ole mahdollinen.
On totta, että sahausvero on ollut kulutusvero, kuten esim. myllyvero, ja siksi sen alun perin maksoivat sahanomistajat, vaikka se sahaliikkeen vapautuessa pantiin viejille. Nyt voisi myös sanoa, että osa tuotteesta myydään ja kulutetaan kuitenkin omassa maassa ja että vero voidaan periä takaisin kuluttajalta. Mutta kun viejä itse ei ole valmistaja, hänellä ei ole tätä keinoa, joka on erittäin arka muutenkin kun tuotanto ja vienti on kasvanut niin huomattavasti. Pyöröhirren tulli on herrojen puutavaranviejien omaa tuotetta.
Kirjoituksen lähettäjä puhuu kilpailusta Venäjän kanssa. Niin voi olla. Mutta Venäjän tavaralla on aina ollut etu, koska se on parempaa. Meidän viejämme lienevät laskeneet suomalaisen tavaran mainetta varsinkin huonolla lajittelulla. Mutta ankarin kilpailu niillä lienee ollut Ruotsissa, ja siellä vienti on tullitonta, mikä on lisäsyy sen vapauttamiseen myös meidän maassamme. Vaikea taloudellinen tilanne on vielä uusi syy, vaikkei viennin irrationaalinen verotus olisikaan tyydyttävää.
Kun puutavaran vientitulli poistettiin, valtiontalouden tila oli äärimmäisen vaikea. Sahausmaksu ei silloin voinut tulla kysymykseen, vaan sen poistaminen täytyi jättää tulevaisuuteen. Myös nyt valtiontalous voi olla huolestuttavampi kuin pari vuotta sitten. Mutta valtio saa sahausmaksun korvaukseksi merenkulkumaksun, joka silloin meni Juutinrauman tullin lunastamiseen. Ja puutavaranviennin ennen kuulumattoman vaikea tilanne vaatii kaiken mahdollisen helpotuksen. Sen vaikeudet vaikuttavat koko maan talouteen. Siksi olisi erittäin valitettavaa, jos viejien anomukseen ei suostuttaisi.
J. V. S.
