Tuoreempien tietojen mukaan purjehdus Tovanalla on katkaistu miinoilla ja niitä suojaavilla tykkipattereilla jo Renissä, 1 ½ peninkulmaa Galatin eteläpuolella.
Kuten voitiin olettaa, sanomalehdissä yhä kummitteleva Tonavan ylitys Dobrudžaan – on pysynyt sanomalehdissä. Samaan aikaan Venäjän sotaväenosastot ovat saapuneet Tonavalle. Vielä ei tiedetä, miten suuret joukot ovat marssineet Bukarestista lännemmäksi. Tavalliset, epävarmat uutiset Pestin ja Wienin kautta kertovat, että Romanian armeija olisi vetäytynyt ns. Vähä-Valakiaan, Alutajoen länsipuolelle, joka virtaa pohjoisesta, Siebenbürgenin vastaiselta rajalta etelään kohti Tonavaa, ja venäläiset joukot olisivat tulleet sen vahvistukseksi. Varmempaa on, että venäläiset ovat vahvemmin joukoin tulleet Bukarestin ympäristöön, koska suuriruhtinaalla on jo päämajansa Ploieştissa. Ne ovat lähempänä Tonavaa ja sen rannalla. Suoraan Bukarestista etelään on turkkilaisten linnoitus Ruse, josta kuten aiemmin on mainittu rautatie johtaa suoraan maitse Varnaan Mustallemerelle, samoin kuin rautatie johtaa myös Bukarestista Giurgiuhun Romanian puoleiselle rannalle vastapäätä Rusea. Noin 8 peninkulmaa alavirtaan ovat vastapäätä toisiaan Tutrakan ja Oltenita, jälkimmäinen Romanian puolella. Siellä kuuluu käydyn monipäiväinen tykistötulitus. Vielä kauempana alavirtaan lyhyen matkan päässä tavataan vahva turkkilaisten linnoitus Silistra, jonka läheltä virran juoksu kääntyy Dobrudžan länsipuolitse pohjoiseen.
Sade ja jokien tulviminen ovat virallisten kertomusten mukaan vaikeuttaneet joukkojen liikkeitä.
Aasian sotanäyttämöllä on ollut vilkkaampaa. Ardahan on vallattu. Kuten viimeksi oletettiin, siihen on vaikuttanut Karsin armeijan osasto ruhtinas Melikovin omassa johdossa. Tieto Akhalts’ikhen puolelta hyökkäävästä joukosta kenraali Komarovin johdossa oli lainattu ulkomaisista lehdistä – ja siksi väärä. Lähinnä kenraali Grabbe mainitaan hyökkäyksen johtajaksi. Mutta nyt on kolmas kolonna rynnännyt Akhalk’alak’ista, venäläisestä linnoituksesta 5–6 peninkulmaa Akhalts’ikhesta etelään. Kaikki näyttävät kuuluneen ruhtinas Melikovin armeijaan, vaikka molemmat viimeksi mainitut kolonnat ovat jääneet marssilla Alexandropoliin ja Karsiin. Lisättäköön, että mainittu kenraali Komarov on nyt Karsin tienoilla varaylipäällikkönä.
Sen jälkeen kun kenraali Tergukasovin johtama Erivan-osasto valtasi Bayazidin, täällä lausuttiin näyttävän epävarmalta, marssisiko hän kohti Vania vai kääntyisikö länteen kohti Erzurumia. Jälkimmäinen on, kuten tunnettua, tapahtunut. Mutta turkkilaiset armeijakunnat, jotka etelästä Vanin puolelta ovat uhanneet osaston yhteyksiä, ovat pakottaneet sen jäämään ja myös lähettämään kolonnan Bayazidin avuksi. Siis osittain epäonnistunut manööveri, koska se oli aivan liian uskalias.
Selvitykseksi mainittakoon, että Armenian vuorimaa laskeutuu itään (kaakkoon) eli kohti Venäjän rajaa. Siksi Venäjän joukot marssivat ylöspäin 1 000 jalan korkeudelta merenpinnasta 6 000 jalan korkeuteen Erzurumin tienoilla. Myös Ardahan on jo 2 000–3 000 jalan korkeudessa. Mustanmeren rannikko on rajalla niin vaikeapääsyinen, että kenraali Ohlobshivin (?) [Oklobzion] alainen Rion-osasto näyttää joutuneen odottelemaan Ardahanin joukkojen rynnistystä kohti Batumia, minne ne ovat raivanneet tietä.
Turkin laivaston operaatiot Kaukasuksen rannikkoa vastaan ovat syntyneet suurimman osan Konstantinopolin ja Euroopan lehdistön huhuista. Vuorijonon luoteisosa kulkee niin lähellä merta, että se laskee siihen äkkijyrkkänä. Siksi rannikolta puuttuu tasanko ja satamia. Suchum kalessa [Sokhumissa], joka sijaitsee vuoristorannikon länsipäässä, kuuluu sentään olevan huono satama, ja siksi se on soveliain hyökkäykselle meren puolelta. Se kuuluu pitkään ketjuun linnoituksia, jotka on rakennettu rannikolle estämään aseiden tuontia – ja naisten, tšerkessiläisten kaunottarien vientiä. Turkkilaisten nyt maihin laskemat tšerkessit ovat aikoinaan lähteneet vapaaehtoisesti Shamilin vangitsemisen ja maan lopullisen valloittamisen jälkeen. Alangon rauhallinen kansa vihaa heitä yhtä paljon kuin Bulgariassa kristittyjä. Kuten muillakin köyhillä vuoristolaisilla (esim. montenegrolaisilla) rosvoilu kuuluu heidän elinkeinoihinsa, mikä ei kuitenkaan estä heitä urheuden lisäksi omistamasta myös ritarinhyveitä, ainakin niin kauan kuin he ovat asuttaneet kotimaansa vuoria. ”Svetova Ducha”, pyhän hengen linnoitus, jota myös on pommitettu, sijaitsee noin 10 peninkulmaa Suchum kalesta [Sokhumista] pohjoiseen. Nämä maihin laskut voinevat aiheuttaa monenlaista harmia. Mutta miten vähän painoa niihin Venäjän puolelta kiinnitetään, ilmenee siitä, että käskynhaltija suuriruhtinas Mikael siirtyy pääkaupunki Tbilisistä sotanäyttämölle ja on jo lähettänyt esikuntansa Alexandropoliin.
