Tämänkin lehden viime numerossa julkaistu Gothan sähke otteineen Nordenskiöldin kirjeestä on tarjonnut kaikille lukijoille iloisen yllätyksen, vaikka aina on ollut toivoa, että sittenkin jokin tieto tulisi talven mittaan.
Aiemmat, amerikkalaisten valaanpyytäjien kautta tulleet uutiset antoivat olettaa, että Vega oli jäätynyt jonnekin Tšuktšien niemimaan uloimman osan länsipuolelle. Puhe 40 peninkulmasta rannikolta kuulosta aika epäilyttävältä. Mutta paras käsitys siitä näytti olevan, että alus oli 40 peninkulmaa länteen siitä tšuktšiasemasta, josta uutinen saapui Lorenzonlahteen ja jonka piti sijaita Jäämeren rannalla, suoraan pohjoiseen jälkimmäisestä, niemimaan eteläpuolella sijaitsevasta paikasta.
Sähke osoittaa nyt, että kaikki sellaiset olettamukset ovat olleet erehdys ja että Vega sijaitsee niemimaan äärimmäisen kärjen itärannalla, niin sanoakseni Beringinsalmen Jäämeren suussa. Muusta niemimaasta tämän osan erottavat Lorenzonsalmi etelässä ja vastaava pohjoisesta pistävä syvä lahti. Sen itäranta kulkee luoteesta kaakkoon Ostkapiin.
Ostkapin halkoo lähinnä 170:n pituusaste Greenwichistä länteen. Kun Vega sijaitsee 171°33’ läntistä pituutta Greenwichistä, se osoittaa, että ”100 merimailia Beringinsalmesta” tarkoittaa varmaan 100 merimailia Ostkapista. Tämä välimatka sattuu suunnilleen yksiin ilmoitetun leveyspiirin 67°3’ kanssa. Sijaintia voidaan pitää erinomaisen onnellisena aluksen vapautumisen kannalta. Sillä vaikka valaanpyytäjät eivät ajelehtivien irrallisten jäämassojen takia kulje Ostkapista pohjoiseen ennen kuin heinäkuussa, voisi olettaa, että niin vahvasti rakennettu höyrylaiva kuin Vega, joka lisäksi sijaitsee kesällä täysin avoimen väylän lähellä, pääsee irrottautumaan aikaisemmin, mahdollisesti jo kesäkuussa. Ikävä kyllä sähkeessä ei mainita mitään tarkempaa aluksen sijainnista. Sillä vaikuttaa siltä kuin asia olisi jätetty hämäräksi, jotta ei huolestutettaisi kotiväkeä. Mutta täytyy muistaa, että sähke on kulkenut monien käsien kautta ja että aluksi Irkutskin kuvernööri ilmoitti siinä Nordenskiöldin kirjeestä vain sen, mitä hän piti välttämättömänä. Suurempia syvennyksiä rantaviiva ei osoita. ”Serdsekamen” (sydänkivi) ei löytyne mistään täältä saatavasta kartasta. Se tarkoittaa kuitenkin jotain vuorinientä, jonka suojassa alus voisi olla, ja ehkä jotain samannimistä tšuktšiasemaa, jonka myös täytyy sijaita suojaisalla paikalla.
Joka tapauksessa sähke on rauhoittava ja ilahduttava. Jo aiemmin on tiedetty, että rohkean retkikunnan ei tarvitse riutua pitkää napayötä. Sen talvisataman ilmoitetaan nyt olevan vain 26’ ts. lähemmäs ½ leveysastetta napapiirin pohjoispuolella. Keskeytymätön talviyö ei siis kestä siellä kauempaa kuin Kittilässä, noin 8 päivää. Mutta talvipakkanen lienee Serdsekamenissa kyllä paljon pahempi. Lounais-Siperiassa, mistä on olemassa päivittäisiä sääsähkeitä, on ollut varhainen ja ankara talvi, mistä kuitenkaan ei voitane päätellä mitään varmaa Ostkapin lämpötiloista. Mutta onpa talven vaikein osa ollut millainen tahansa, nyt retkikunnalla on aurinkoa lähes vuorokausi ympäri. Ja aiemmat talvehtimiset opettavat, että myös napasumut häipyvät palaavan auringon tieltä, niin että retkikunta elää kohtalaisia ilonpäiviä.
Aikaisemmin on kerrottu hra Sibirjakovin lähettävän kaksi maaretkikuntaa rannikolle. Ruotsista lienee toimitettu kirjeitä ym. lähetettäväksi mahdollisesti eteenpäin. Jospa retkikunta vain olisi saatu aikaan ja joku heistä olisi löytänyt tiensä Lorenzonlahteen ja Sydänkiveen, niin että Nordenskiöld saisi jotain tietoa siitä maailmasta, jonka ympäri hänen nimensä nyt parhaillaan kulkee sähkön siivin.
