Eräs lakivaliokunnan jäsen on (Morgonbladet 1877 nro 304) hyväntahtoisesti tehnyt pari huomautusta ”Asevelvollisuuslaki ja perustuslait” -kirjoituksen (numerossa 303) lausumiin.
Tässä kirjoituksessa mainittiin esimerkkinä lakivaliokunnan ehdotus, että eräät eriuskolaislain pykälät (16, 17 ja 18) erotettaisiin eri laiksi, koska ne merkitsevät muutosta perustuslakiin. Mutta kun ehdotetun lain § 1 viittaa niihin rajoituksiin ja poikkeuksiin, joiden alaiseksi vieraiden kristillisten uskontunnustajien yhdenvertaisuus kansalaisina vielä eriuskolaislain mukaan jäisi, ja siltä osin muutos olisi tulevaisuudessa odotettavissa, valiokunta korostaa sitä epäkohtaa, että perustuslaissa vedotaan muutoksen alaisiin määräyksiin, minkä seurauksena myös perustuslakia ”täytyy tulevaisuudessa muuttaa, kun sellainen muutos tapahtuu mainituista rajoituksista”. Tässä yhteydessä valiokunta viittaa hallitusmuodon §:ään 18, jossa sanotulla epäkohdalla valiokunnan mukaan ”on esikuva”.
Juuri viimeksi mainittua viittausta en ole aiheellisesti empien rohjennut pitää asianmukaisena. Kunnioitettu huomauttaja näyttää sitä vastoin pääasiassa kannattavan valiokunnan käsitystä, ja myöntää vain, että valiokunnan olisi ehkä pitänyt ”perustuslakiehdotuksensa 1 §:ssä mainita eriuskolaislaki mainitsematta sen päivämäärää”.
Mielihyvin tunnustetaan, että se olisi tehnyt lakitekstiin parannuksen, varsinkin jos sanamuodoksi olisi voinut tulla esim. ”Niillä rajoituksilla” – – ”joista hallitsija ja säädyt ovat erikseen säätäneet”, koska siten ei olisi tarvinnut mainita mitään erillistä lakia.
Mutta kuten kirjoituksestani ilmenee, epäilykseni tähtäsivät hivenen pitemmälle kuin kunnioitettu huomauttaja näyttää olettaneen, nimittäin siihen, missä määrin on sopivaa sisällyttää perustuslakiin sellainen määrä erityismääräyksiä, jotka myös valiokunnan ehdotus (§§ 2, 3 & 4) sisältää. Juuri siinä ehdotuksen muoto eroaa myös hallitusmuodon §:ään 18 omaksumasta. Sillä kaikki ruotujakolaitosta koskevat määräykset voidaan muuttaa horjuttamatta pykälässä sanaakaan. Mutta jokaisesta valiokunnan ehdotuksen yksittäismääräyksen muutoksesta tulisi perustuslainmuutos. Sekä valiokunta että säädyt toivovat, että esim. § 6 poistetaan tai muutetaan. Ja juuri sellaista alituista perustuslainkorjausta pitäisi mielestäni välttää. Minun asiani ei ole tehdä ehdotuksia, enkä liioin ole siihen oikea mies, ja sitä paitsi se on nyt hyödytöntä. Mutta toisaalta kun siitä ei koidu mitään vahinkoa, voinen esittää sen käsityksen, että pykälät 1 ja 5 sisältävät kaiken, mikä uuteen perustuslain määräykseen olisi tarpeen. Pykälät 2 ja 3 sisältävät vain poikkeukset 1 §:n yleisestä määräyksestä ja ne olisivat varmaan muiden vastaavien tapaan voineet saada jäädä paikalleen eriuskolaislakiin. Jos onnettoman 4 §:n sisältö piti välttämättä saada mukaan, mikä nyt varmaan ei tule kysymykseen, asian olisi voinut korjata lisäyksellä 1 §:ään: Se, mikä koskee ei-kristillisten uskontojen tunnustajia – tai sinne päin. Tätä kaikkea tarkoittaa kuvitelmani, että perustuslaki pitäisi kirjoittaa niin, että tulevaisuudessa mahdollisimman paljon vältytään paikkailuilta – kuvitelma, jonka naurettavuuden mieluusti tunnustan, sillä meidänhän pitää kulkea myös Euroopan kärjessä.
Lisään, että kunnioitettu huomauttaja on erehtynyt uskoessaan minun halunneen väittää, että lakivaliokunta on tehnyt aloitteen perustuslain muutokseen. Lyhyyden vuoksi kirjoituksessani puhutaan vain valiokunnan ehdotuksesta, mainitsematta armollista esitystä.
J. V. S.
