Mathias Alexander Castrénille

Editoitu teksti

Suomi

Kuopio 23.10.1845

 

Hyvä Veli Castrén! 

 

Haluan mielelläni käyttää mahdollisimman paljon tilaa tosiasioiden selvittämiseen, sillä tiedän, että jaarittelu on ikävää kaukaa tulevassa kirjeessä. Minun on kuitenkin sanottava, että olen kauan pitänyt näiden rivien kirjoittamista omantunnon määräämänä velvollisuutenani, vaikka viivyttelinkin asiassa niin kauan, että lähdit jälleen luotamme. Minuun nimittäin sattui kipeästi se, että Sinä olit käsittänyt väärin minun viimeksi esittämäni ainoan asian ja luullut minun pitävän teidän vakavia pyrkimyksiänne hedelmättöminä. Olin saanut teiltä terveisiä ja varoituksia ja halusin yksinkertaisesti ilmoittaa käsitykseni: jos te suuntaatte työnne pelkästään oppineille ettekä kansan uudelleen syntymisen edistämiseen, siitä on vähän hyötyä, se jää kätköihin ja unohdetaan; mutta jos se suunnataan kansan hyväksi, pitää kansallistunnetta kohentaa muitakin keinoja käyttäen, ja tässä asiassa on pikkutaktikointi ja varovaisuus kerta kaikkiaan hylättävä ja jokaisen on sen sijaan mentävä niin pitkälle kuin lait ja asetukset sallivat; kun kuljette näitä teitä, teidänkin sananne vaikuttavat tehokkaimmin, ja te olette turvatuimmassa asemassa niiden lausujiksi; jos te haluatte vain hiljaista, hiipien etenevää kirjoituspöytätyöskentelyä sanakirjan ja kieliopin aikaansaamiseksi, ne jäävät elottomiksi aarteiksi.

Tarkoitukseni oli sanoa tämä, ja tästä halusin muistuttaa. Rohkea vastauksesi oli minulle toisaalta iloinen yllätys; tämä johtui kuitenkin juuri siitä, että ilmaisemasi hengen mukainen toimintatapa on ollut saamieni varoitusten syynä. Selvää on, että tunnussanaksi kelpaa vain kansallinen sivistys; siihen emme kuitenkaan pääse, ellemme puhu avoimesti kaikesta, mitä siihen kuuluu. Jos tällaiset pyrkimykset alistettaisiin ylhäältä tulevaan johtoon, ne sidottaisiin valtioviisauden naruihin; ja Sinähän tiedät, että tämä viisaus on tässä tapauksessa oman selustan varjelemista. Kunhan se on suojassa, rakkaassa isänmaassamme on isänmaanystäviä noin 400 000; niitä, jotka panevat selkänahkansa alttiiksi, ei kunnioiteta juhlittuina sankareina.

Olen äskettäin keskustellut kaksi tuntia kyseessä olevan miehen kanssa ja havainnut hänet kyllin viisaaksi toteamaan, että isänmaallisuus tuottaa pysyvämpää kunniaa kuin maanpetturuus, mutta en kyllin tyhmäksi uhraamaan tämän pysyvyyden hyväksi sitä, mitä hänellä jo runsain mitoin on; etenkin kun hän toivoo meiltä uljasta muistopuhetta tämän kaiken säilytettyäänkin.

Sitten uutisia sen verran kuin tiedän ja kerrottavaksi on. Tiedätkin jo, että Nordström on aikonut lähteä täältä. Nyt kerrotaan, että Ruotsista tulleeseen kyselyyn on vastattu, hän saa itse ilmoittaa, mitä hän toivoo; mutta kun hän kävi Nervanderin kanssa Pietarissa, lienee ryhdytty törkeästi vihjailemaan, että hän jäisi tänne, jos hän saisi rehtorin viran. Hän ei saanut tarpeeksi ääniä, vaan Lagus valittiin. Kaiken lisäksi kukaan ei nyt halua uskaltautua esittelemään hänen hakemustaan. Niinpä Nordström on täällä yhä ja luennoi kuten tavallista. Menestyksen hemmottelemana Borg on hakenut Limingan kirkkoherran virkaa ja saanut sen. Ehkä hän myös ymmärsi, ettei valtionkirkon teologi voi tehdä mitään parempaa kuin napata tulot suurimmista seurakunnista. Tässä kaikki mitä yliopistosta tiedän.

Keväällä oli kynän tuotteilla tavattomasti kysyntää. Suomi-albumin sisällön tunnetkin. Ehkä myös Joukahaisen 2. vihon. ”Fosterländskt Album”, johon ovat kirjoittaneet Kellgren (käännöksiä viron kielestä ja Kantelettaresta), Tigerstedt (Islannin saagojen tietoja bjarmeista ja suomalaisista) ja Rob. Tengström (Kalevalasta – erinomaisen hyvä), on merkittävä julkaisu. Savo-karjalaisen osakunnan ”Lukemisia”, joka sisältää myös piirroksia ja karttoja, on pikemminkin hutaistu kokoon. Ignatiuksen kansankirjasten 2. vihko ”Martti Luterus” on hiukan pateettinen. ”Lärkan” on runokalenteri; Topeliuksen runoista on koottu kokoelma ”Ljungblommor”. Tämähän on runsautta.

Leipzigin yliopiston sanskritin professori Brockhaus on Lönnrotille lähettämässään kirjeessä pyytänyt täältä kielen oppimestaria. Mies on muutamia vuosia turhaan taistellut Kalevalan ja Sinun käännöksesi kimpussa. Käyttänyt apunaan Renvallia ja Beckeriä, mutta ei ole oikein saanut tolkkua. Olen hieman taivutellut Lönnrotia lähtemään. Ellei hän, niin sitten Kellgren. Lönnrotin kumppani Europaeus on vaellellut rajaseudulla ja saanut hyviä satoja, myös aivan uusia löytöjä. Saksan aikakauslehdistössä puhutaan jo Suomessa alkaneesta uudesta heräämisestä. Ruotsissakin tästä puhutaan jo usein. Upsalan, Lundin ja Kristianian ylioppilaat ovat tehneet suurenmoisen loistavan vierailun Kööpenhaminaan. Myös Helsingin malja juotiin, mutta asioita tuntematta. Sen esittäjä, Hellvagh-niminen pappi, joutui puhutteluun samoin kuin Orla Lehman ja Ploug. Kerrotaan, että heidät tuomittiin menettämään henkensä, mutta toki tiedetään, ettei tuollaisesta saa kuin enintään vankeutta. Viittaukset auringonnousun suuntaan olivat tärkein raskauttava asianhaara, vaikka muitakin siihen liitettiin – niin kerrotaan. Vielä muuan seikka. Grimm on luennoinut Berliinissä suomalaisesta runoudesta ja käsitellyt sitä asiantuntevasti tiedeakatemialle lähettämässään kirjoituksessa. Lönnrot on saanut julkaisun käsiinsä. Se on jo jotakin.

Näet siis, että Herran sormet ovat mukana Teidän hankkeissanne. Kunhan nuori sukupolvi haluaisi tehdä työtä, voitaisiin muutamassa vuodessa saada aikaan paljon onnellisen tulevaisuuden hyväksi. On ikuinen vahinko, ettet Sinä ole Helsingissä eikä myöskään Lönnrot. Kuka tosin tietää, mitä voi seurata siitä, että päättömät on jätetty omiin oloihinsa. Hätä saattaa olla heille hyvä oppimestari hätätilan tullessa. Vallitsevan hengen voidaan toivoa tuottavan paljon hyvää, mutta se ei puolusta kyllin lujasti tiettyjä konkreettisia etuja antaakseen varmat takeet menestyksestä. Yleinen tunne siitä, että jotakin olisi tehtävä, elää kyllä lämpimänä; yliopisto on kuitenkin liian kylmäkiskoinen eikä pysty ohjaamaan sitä minkäänlaisen tieteellisen kiinnostuksen suuntaan. Eikä myöskään maan taloudellisissa harrastuksissa ilmene minkäänlaista korkeampaa yleisen edun vaalimisen halua, niin että nuoriso voi vain halveksia sellaista toimintaa.

Vanha Suomemme on muuten vanhalla vakaalla kannallaan ja käy tasaväkistä taistelua puutetta vastaan. Monilla seuduilla on myös viimeksi saatu sato jäänyt niukaksi; puute ei ole kuitenkaan yleistä. Kanavamme rakennustyöt on aloitettu. Perustettaviksi päätettyjen 4 pataljoonan asiassa ei ole tehty muita ratkaisuja kuin päätöksen laatiminen ja sinetöinti. Täällä Kuopiossa ala-alkeiskoulu on yksityishenkilön lahjoituksena saanut opettajan suomenkielisiä lapsia varten, ja täällä siis opetetaan jo äidinkielellä. Vielä muistuu mieleeni, että Viipuriin on perustettu suomalainen kirjallisuusseura, jonka puheenjohtajaksi tuli Ståhlberg. Tulevaisuus varmaankin näyttää, miten merkittävä tämä uutinen on. Tuskinpa siitä voidaan paljon toivoa.

Tähän tyhjentyi uutisteni varasto. Kaikki ystävät ja tuttavat voivat tietääkseni samoin kuin ennenkin. Itse olen hautautunut oppituntien pikkuharmeihin, eikä minulla ole mitään kerrottavaa itsestäni. Ehkä Sinun myötämielistä ystävyyttäsi kuitenkin ilahduttaa tieto, että parin viikon kuluttua olen vauras aviomies. Tuleva vaimoni on täkäläisen apteekkarin Vennbergin tytär. Tuskin kannattaa edes mainita, että olen hakenut professuuria Lundista, koska ainoana tarkoituksenani oli viipyä siellä pari vuotta. Jättänen kuitenkin koko asian, koska paluu tänne kuulemma olisi vaikeaa. En nimittäin halua maanpakoon loppuiäkseni.

Veli hyvä, antakoon Jumala Sinulle terveyttä ja edelleenkin rohkeata mieltä. Me kaikki muistamme Sinua aina ja toivomme paljon tulevaisuudestasi. Jos voit tutkia joitakin tšuudien hautoja tai muinaisia asumuksia, tee tarkat mittaukset, piirrokset ja esineluettelot. Tämän asian selvittäminen olisi oman miehensä vaativa erillinen tutkimusala, ja sillä tehty työ löytäisi nykyisin nopeammin tiensä ulkomaille kuin mikään kielitieteellinen aikaansaannos. Älä säästele tarpeellisen hoidon vaatimia varoja, vaan lyhennä mieluummin matkaasi. Voithan Sinä jättää jotakin muille myöhemmille sadonkorjaajille, ei siinä ole mitään moittimista. Onhan Sinulla aineistoa varmaankin lähes kylliksi omaa aikaasi varten. Voi hyvin!

Kunnioittavasti ja alttiisti

Ystäväsi ja veljesi

Joh. Vilh. Snellman

Vertailu