Hki 4.4.1849
Veli Snellman!
Ollessani tässä eräänä päivänä juuri syventyneenä ostjakinkielisen aapiseni suunnitteluun sinun lämmin ja ystävällinen kirjeesi tuotti minulle mitä iloisimman yllätyksen. Eipä minua ole pahoin hemmoteltu ihmisten hyväntahtoisuudella; mutta juuri sen takia osaankin arvostaa myötämielistä sanaa, kun sen on kirjoittanut oikean ihmisen käsi. Merkillistä kyllä saan kiittää Sinua siitä hyvästä neuvosta, että koti on paras paikka, vaikka sitten pitäisi ”tuohiliposta vettä juoda”. En suinkaan kuvittele, että täällä olemiseni hyödyttäisi ketään; omalta kannaltani vain olisi harmillista hylätä pelkän aineellisen edun takia isänmaa, jonka hyväksi olen tähän mennessä hellittämättä ponnistellut. Ehkäpä minulla ei riitä elinpäiviä niin pitkälle, ettei Pietarin tiedeakatemia enää pysty elättämään minua egyptiläisten muumioiden tutkimiseen varaamansa rahaston ylimääräisillä varoilla. Täältä en todellakaan voi odottaa saavani ropoakaan, sillä vaikka meidän yliopistomme säästövarat ovatkin nykyisin verrattomasti suuremmat kuin tiedeakatemian, opettanevat kuitenkin Sinun saamasi kuten monien muidenkin kokemukset sen, ettei noita rahastoja ole tarkoitettu tieteellisten pyrintöjen edistämiseen, vaan korinttolaisten mahan täyttämiseen.
Olen monesti katunut sitä, etten Pietarista lähettänyt Sinulle tietoja eräistä asioista, jotka eivät siihen aikaan voineet olla Sinulle aivan yhdentekeviä. Syynä oli oikeastaan se, etten halunnut saattaa Sinua ennakolta levottomaksi huhujen takia, joiden todenmukaisuutta itse epäilin viimeiseen saakka. Täällä toivotaan yleisesti, että hakisit kokemastasi epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta apulaisen [apulaisprofessorin] virkaa, vaikka kenelläkään ei tietenkään ole oikeutta vaatia sitä. Tengström kertoi minulle kirjoittaneensa Sinulle äskettäin tästä asiasta, joka meillä kaikilla on sydämellämme.
Sen takia, että olet suhtautunut niin lämpimästi yksityisiin pyrkimyksiini, lähetän Sinulle nyt akatemialle tarkoitetun raportin, joka on kirjoitettu käskystä vain muutamassa tunnissa. Kun se aikanaan painetaan akatemian tiedotuslehteen, voit vapaasti julkaista siitä Litteraturbladetissa mitä hyväksi näet. Löydät siitä ainakin luettelon aineistosta, jonka olen tuonut mukanani Siperiasta. Ensimmäisenä tehtävänäni on nyt väistämättä tämän aineiston saattaminen maailman käsiin, etenkin kaiken, mikä koskee samojedien heimokuntaa. Jos elinaikaa ja terveyttä riittää, toivon voivani tämän aineiston perusteella tulevaisuudessa kirjoittaa laajempia luonteeltaan historian ja vertailevan kielitieteen alaan kuuluvia teoksia, mutta aluksi minun täytyy akatemian vaatimusten tyydyttämiseksi keskittyä yksinomaan eri kielten kielioppeihin, kansatieteellisiin kuvauksiin, arkeologisiin artikkeleihin ym. Jo syksyksi minun pitäisi akatemian toivomuksesta saada valmiiksi ostjakin kielen muoto-oppi, lyhyt kansantieteellinen selvitys samaisesta kansanheimosta ja muita pieniä töitä. Toivon, että näiden töiden tarkastamisen ja painatuksen aikana saan työskennellä häiriöttömässä rauhassa samojedeja koskevan aineistoni parissa, joka vaatii pitemmän ajan sitkeää ponnistelua. Tietämykseni keskeisen summan aion sijoittaa vertailevaan teokseen, joka ei käsittele ainoastaan lähemmin toisilleen sukua olevia suomensukuisia, turkinsukuisia ja samojedikieliä, vaan myös etäisempiä alkuperältään mongolisia ja tungusialaisia tai mantšurialaisia kielikuntia. Tätä työtä varten olen jo merkinnyt muistiin yhtä ja toista; suurin osa on kuitenkin vielä tekemättä.
Vaikka en tiedä, voinko ensi kesänä riuhtaista itseni irti työstäni, pyytäisin Sinua kuitenkin olemaan ystävällinen ja tilaisuuden tarjoutuessa ilmoittamaan minulle, aiotko olla Kuopiossa heinäkuussa. Ystävyyttä ja kunnioitusta edelleenkin vakuuttaen
altis ystäväsi
M. A. Castrén
