Maamiehen Ystävä nro 8, 24.2.1844

Tietoka dokumentista

Tietoa
24.2.1844
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Ei mene aurinko mihinkään

Ei tuota taida kukaan uskoa, joka näkee auringon nousevan ja laskevan joka aamu ja ilta. Eipä sitä taho helposti ees uskoa, että tämä maanpiiri, joka niin tasaselta näyttää, on ymmyrkäinen kuin lanka-kerä. Niin sano muinen merimieskin Turusta, kuin kuuli muiden tästä asiasta haastelevan: ”ei totta olekkaan ymmyrkäinen; olen hän minä purjehtinut ympäri koko maanpiirin, ja oli se joka paikassa tasanen kuin tämä pöytä!” (siinä hän löi kämmenensä pöytään että kopsahti). Jopa tuo olisi tätä tajunnut, että maanpiirin täyty olla ymmyrkäisen, koska hän oli sen ympäri purjehtinut. Vieläpä sen asian merellä parahittain omilla silmillään keksii, koska siellä laivasta aina maston nenät ensimmäiseksi näkyvät niinkuin vuoren takaa, vaikka kyllä luulis meren olevan aivan tasasen. Tämä luulo tulee siitä, että maanpiiri on niin iso ja joka paikalla niin vähitellen pyöriäksi kääntyy.

Missä Matti on, se joka niin selvästi lukuja laskettelee? Tuleppas tänne! Otappas villanen lankakerä ja pistä sukkapuikko sen läpitte. Pidä sitten se kerä maanpiirinä ja päreen tuli aurinkona. Kuin nyt pidät kerän tulta vastaan ja kierrät sen niinkuin rattaan sukkapuikon ympäri, niin havaittet sinä, että toinen puoli kerää aina on pimiässä, toinen valistettu. Jos näin kerää pyörität lännestä itään päin, niin näet kuinka se valosa puoli muuttaa ittensä itäästä länteen päin. Samaten nyt maanpiiri pyörii ympäri niinkuin ratas kerran vuorokauessa, ja tästä tulee yö ja päivä. Maanpiirillä asuvaisille siltä näkyy, että aurinko kulkis itäältä länteen, mutta se on totuus, että maanpiiri itte pyörii itäälle päin. Aurinko pysyy aina paikallaan. Niin myös kaikki tähet; vaikka nekin, samaten kuin aurinko, näkyvät kulkevan maanpiirin ympäri itäältä länteen päin.

Tästä sen ymmärtää, ettei kaikilla maanpiirin asukkailla ole yhtä haavaa päivä taikka yö. Kuopiossa esimerkiksi aamu koitta liki neljännen osan tiimaa ennenkuin Vaasassa, ja Amerikassa on meidän puolenpäivän aikana aivan pimiä yö.

Mutta eipä vielä tämä kyllä ole. Vieläpä maanpiiri näin pyörimällä kulkee vuodessa auringon ympäri, samalla tavalla kuin esimerkiksi seinäkellossa viisarin nenä kulkee navan ympäri. Ja tästä tulevat erinäiset vuodenajat.

Tiedät hän sinä Matti, missä pohjan tähti on, se jonka ympäri olet nähnyt otavan pyörivän? – Noh se on hyvä, että sen tiedät! Mutta teeppä nyt niin kuin Maamiehen Ystävä sinulle sanoo.

Pane palava kynttilä pöydälle seisomaan. Ota sitten se lanka kerä, ja pistä sen läpi pitkän puisen puikon. Pane tämän puikon alapää pöydälle ja kallista se, niin että ylipää tulee osottamaan pohjan tähteen päin. Sais se puikko olla niin pitkä, että kerän keskipuoli on kynttilän tulen kohalla, kuin pidät sen puikon niin kallistettuna kynttilän länsipuolella. Jos sen nyt siitä kynttilän eteläpuolelle siirrät, kynärän verran pois kynttilästä, niin näet puikon ylipuolen olevan kynttilään päin käännetyn, ja kerän ylipuoli ompi paremmin valaistu kuin alapuoli.

Jos nyt kynttilä olisi aurinko, ja kerä olis maanpiiri ja sen ylipuoli pohjanpuoli, niin totta hän tällä puolella olisi lämpymämpi olla, kuin ala- taikka etelä- puolella.

Kuin panet kerän kynttilän itäpuolelle, niin on, samaten kuin länsipuolella, koko kerä yhtä liki kynttilän tulta ja yhtä valaistu, eikä mahtais, jos kynttilä aurinkona olis, yläpuoli olla alapuolta lämpymämpi.

Mutta jos kerän pohjapuolelle kynttilää viet, niin on nyt puikon alapää kynttilää lähempänä, ja kerän alapuoli on enemmin valaistu kuin yläpuoli. Niin on se myös ymmärrettävä, että, jos tämä alapuoli olis maanpiirin eteläpuoli, niin olis täällä lämmin ja ylipuolella taikka pohjapuolella maanpiiriä kylmempi.

Ette sitä mahda uskoa, hyvät miehet, mutta on se totuus, että maanpiiri näin kulkee auringon ympäri, kuin on Matti kerää kynttilän ympäri kuletellut. Se on aina kallellaan, että pohjanpuoli osottaa pohjan tähteä ja otavata, ja kulkee tämän matkan yhessä vuodessa. Maanpiirin ollessa länsipuolella aurinkoa, ompi meillä pohjan poikasilla ihana kevät, kuin hän eteläpuolella on, niin on meillä lämmin ja kesä, itä puolella taas syksy. Mutta kuin hän enättä auringon pohjapuolelle, silloin on meille tullut kova talvi ja pakkanen.

Ymmärtää sen tästä, ettei joka maanpaikassa yhtä aikaa kesä ole, eikä talvi, eikä muut vuosiajat. Silloin kuin pakkanen meidän nenämme valkasee, silloin eteläpuolella maanpiiriä asuvaiset hiessä ovat; silloin kuin me avojalon käveskelemme, silloin siellä pistetään jalat ulkosaappaisiin. Mutta maanpiirin keskipaikoilla keskipaikoilla eletään aina hyvässä lämpymässä. Vikapäänä tähän erinäiseen lämpeyteen ja kylmään on se asia, että aina on sitä kylmempi jota liusummasti laskevat auringon säteet maata vasten. Niin on aurinko kaksi kertaa vuodessa maanpiirin keskipaikalle asuvaisille pään ylitte, ja tästä on heillä hyvin lämmin. Meidän maissa niinkuin myös maanpiirin eteläpuolella asuvaisten maakunnassa, tämä ej tapahu milloinkaan.

Jos tahot Matti ruveta kulettamaan kerää kynttilän ympäri niin hitaasti, että vuoen siinä viivyt, ja jos yhtä aikaa pyörität kerää kerran päivässä puikon ympäri, että myös näet, kuinka päivä ja yö vuorotellen kulkevat yli koko maanpiirin, niin tiedät sinä sitten, mitkä matkat tämä maanpiiri tekee sekä vuosittain että päivässä; mutta etpä sinä taida tähän tuumaan ruveta. Houkan työpä se oliskin, koska asian ilman tätä hyvästi ymmärtää.

Taitaispa vielä joku kysyä, minkä päällä se maanpiiri makaa, koska hän on niin luja ja pysyvä? mutta semmonen kysymys ei maksais mitään, koska jo on sanottu, että maanpiiri pyörii auringon ympäri niinkuin ratas, ja sen itekukin näkee, ettei ilmassa ole rakennnettu maanteitä hänen kulkia. Ja eipä meidän maanpiiri ainoa ole, Liikkuvatpa samaten kuin sekin auringon ympäri kymmenen muuta maanpiirtä, muutamat terävämmästi, muutamat hitaammasti.

Mutta näistä asioista vielä vastakin puhutaan, ja silloin vielä kuvauksella paremmin selitetään, mitä tässä jo on juteltu.

 

Hätäaineista elävien elatukseksi

Viimesenä vuonna kova puute elävien elatuksesta hätäytti ihmisiä monessa paikassa meidän maassamme ja taitaapa vielä tänäkin kevännä hätäyttää, niin että se saattaisi olla höydyllinen tietää, mitkä elatuksen aineet heinäin ja olkien puuteessa paraaksi on nähty, ja miten karjaa niillä elätetään.

Pohjan puolella Suomenmaata kasvaa paljon peuransammalia, (jäkälöitä) jotka ovat ne kaikkein paraat hätäaineet lehmille ja joita kansakunta siellä jo on tottunut syksyllä keräämään, koska he ovat nähneet että lehmät niitä mieluisesti syövät ja myös hyvin niistä lypsävät. Vaan Eteläpuolella, jossa näitä vähemmän kasvaa ja jossa heitä ei ole syksystä hankittu, niitten päälle ei voi luottaa.

Mutta Peuran sammalten jälkeen, se paras elatuksen hätäaine on kuusenhavu. Moni on kuusen havuilla saanut karjansa kesään, ja vielä nähnyt sen terveelliseksi karjalle.

Yksi päälleluotettava Isäntä Kirjottaa tässä seuraavalla tavalla:

1824 oli kova vuosi Savonmaassa heinäin ja olkien puolesta. Minulla oli silloin 18 kytky lehmää, paitsi hevoisia ja lampaita, yli talven elätettävänä. Syksystä alkain jo uusi elatuksen keino asetettiin heille, niin että kaksi kertaa päivässä annettiin olkee, kerta hevosen sontaa ja kerta potatia. Vaan oljet alkovat kuitenkin niin vähentymään, että minä päätin koetella elättää heitä kuusenhavuilla. 2 päiväna Maaliskuuta 1825. minä tuotin kuorman kuusen havuja, joista ne hienommat hakattiin kassaralla 4 eli 5 tuuman pituisiksi ja koottiin sammioon, johon sitten kaattiin varia (kuumaa) vettä. Seuraavana aamuna kerättiin ensiksi se veden päällä oleva sulannut pihka pois, otettiin pienillä astioilla havut sammiosta, sekotettiin suolavedellä ja otrajauhoilla ja tarittiin lehmille; mutta ei yksikään maistanut. Minä kielsin antamasta heille muuta ruokaa. Päivä kulu jo iltapuoleen, eläinten huuto pusersi jo katkeria kyyneliä karja piian silmistä, ja emäntä alko joutavaksi kahtoa koko koetuksen, kuin sanoma tuli että hauvet kelpasi lehmille. Siitä nousi ilo. Nyt annettiin kerta päivässä olkia, kerta havuja, kerta hevosen sontaa ja kerta potatia. Mutta kuukauven perästä loppu oljet tykkänään. Siitten annettiin aamustu havuja suolaveden kanssa, eineeksi havuja otrajauhon kanssa, murkinoiksi hevosen sontaa, iltapuoleen potatia ja yöksi havuja otrajauhon kanssa. Sillä tavalla annettiin päivässä 18 lehmälle 1 kuorma havuja, 3 korttelia suolaa, 2 kappaa otranjauhoo ja 8 kappaa potatia.

Lehmät saivat kauniin karvan, tulivat lihavana ja tervennä kesään, eikä tavotettu sinä kesänä punataudilta, joka ennen vuosittain tappo lehmiä meidän paikoilla.

Jos alusta pannaan vähän silppua havujen sekaan, niin lehmät syövät niitä mieluisemmin.

Hevoset tottuvat vielä paremmin kuin lehmät havuun, eikä sitä tarvitte heille hautoo jos se vanhoista puista otetaan. Ne nuoret puut ovat pihkasemmat, ja sentähden pihka varilla vedellä on pois uutettava.

 

Vertailu