Mitä Maamiehen Ystävällä on sanomista
M. Y. (tulee kontti selässä pirtin ovesta sisään). Talonpoika (istuu pöyän takana, reuhka päässä, kärsä suussa).
Maamieh. Ystävä: Jesus tänne!
Talonpoi. Jesus hyvä!
M. Y. (Lyöpi kintailla lumen saappaistaan).
T. (Korvantakustaansa kynsittelee): Mistä vieras kulkee?
M. Y. Kuopiosta.
T. Vain Kuopiosta. – Mihinkäpäin mennään?
M. Y. Mihin halu viepi.
T. (Sysää reuhkan toiselle korvalle): Mitäs sitten kuljetat?
M. Y. Viisauttapa kuljetan.
T. (Ottaa kärsän suustaan, ja katteleepi Maamiehen Ystävän konttia). – Sepä kalu vasta meidän aikoina mahtaa kalliina olla.
M. Y. Saa sitä hopiaruplalla yhen vuoen tarpeen.
T. Noh kylläpä sitten sitä kalua nyt mahtaa Kuopiossa löytyä! – Mutta ej sitä suinkaan viime markinoilla ollut.
M. Y. Niin se on viisaus kuin hintakin. En minä färjättyä viina rommiksi sano, niinkuin kauppamiehet. Mutta sen minä sanon, että olet sinä huonompaan rahas pannut.
T. (Pistää kärsän hampainsa väliin): Kyllä minä sitä rommia korttelin ostin, kuin viimes kerran Kuopiossa kävin – mitä hän siitten lienee ollut.
M. Y. Viina se oli, johon oli pantu poltettua sokeria.
T. Katos kummaa!
M. Y. Saattaisinpa minä selittää, mitenkä se oikia rommiki tehään.
T. Vaan tiät senki – Sitä laatua se taitaa sinun viisaudes ollakin?
M. Y. Eikö laatu hyvä ole?
T. Parempaa laatua minulla itelläni on tuossa kaapissa.
M. Y. Siinä näen Pyhän Raamatun olevan. Ja kyllä se tosi on, että siinä enemmän viisautta löytyy, kuin mahtaa ihmisen suu selittää. Mutta on sitä semmosta oppiakin, jota ei ole Raamatussa kirjoitettu.
T. Ei mahda se oppi mihinkään hyvä olla.
M. Y. Etpä sinä Raamatusta opi lukemaan eikä kyntämään, ja kuitenki siitä taitaa sinulle hyvää olla, että näitäkin olet oppinut.
T. Kyllä sen talonpoika oppii poika isältänsä.
M. Y. Mutta olispa se hyvä tietää, mistä se oppi lukemaan ensinkin on tullut ja kuinka muissakin maakunnisa kynnetään.
T. Mitä viisaammaksi ihminen siittä tulee? Jokohan sentähden osoa paremmin lukea eli kyntää?
M. Y. Totta kaiketi! Lienet sinä hyvä lukemaan ja kyntämään. Mutta ei niin viisasta miestä ole, joka ei neuomalla mahdais viisaammaksi tulla. Jota enemmän sinä luet, sitä helpommaksi se lukeminen käypi, jota enemmän opit, sitä paremmin ymmärrät mitäs luet. Esimerkiksi kuin Raamatussa puhutaan: Ei sinun pidä riihtätappavan härjän suuta sitoman kiini, niin se on sinulle mahoton puhet. Kuin saat tietä, että Juutalaisilla, niin kuin vieläkin usiammalla kansalla, ei olekkaan rihiä, mutta että he panee elonsa kuivamaan päivä paisteseen ja sitten antavat härkäin sitä tallata, siksi kuin jyvä lähtee tähästä, niin eipä nämät Raamatun sanat enään kummalta kuulukaan. Saattaisipa siinä ohessa se sinulle olla huvitteleva tietä, että myös Virolaiset, jotka Suomen sukua ovat ja niin puhuvat kuin Suomalaisetkin, vielä tänä syksynä ovat puineet elonsa samalla tavalla.
Niin sinä myös vaikesti omalla atrallas nurmee käännät ja pelloksi teet, Kuokalla siinä työssa aikasi kulutat ja selkäs rikot. Mutta Turkulainen ja Hämäläinen ovat viisaammat. He kääntävät atralla enemmän nurmee yhessä päivässä, kuin sinä kuokalla kymmenesä.
Ja sitä viisauttapa paraitten minun kontissani onki, että oppisit vähän isänmaata, vanhimpain menoja ja nyt elävitten tapoja tuntemaan, minkä näistä pahaksi moitisin, minkä hyväksi kiittäisin.
T. Etkö luule minun Suomenmaata tuntevan? – Hoh, hoh! – Minä olen jo kerran käynyt Viipuurissa ja Pietarissa; kolmena kesänä perätysten Lappeenrannasa. Kerran minä kävin Turusakin, ja moniaita aikoja siitten, niin minä joka talvi möin voini ja talini Oulusa.
M. Y. Kylläpä sinä kulkeva mies olet. Mutta et sinä siitä tainut tietä mitään, että se sama vesi, jonka olet nähnyt Iinsalmen kirkon alla, juoksee myös Pietarin kaupungin läpitte, että tämä kaupunki, joka nyt on niin iso ja komia, ej ole vielä puolen toista sataa vuottakaan vanha. Eikä kukaan tainut sinulle sanoa, että Turun kaupunki jo on seisonut yli kuusi sataa vuotta, yhtä kauan kuin on Kristin oppi meidän maassamme ollut, vaikka ej vielä ole sen isommaksi kasvanut – Etkä sinä tiä, minkätähden Pietari on niin näppärä kasvamaan ja Turku niin hitainen. Etkä tiennyt, että se iso rattastavan kuva kallion päällä Pietarin kaupungissa on Kejsari Pietarin kuva, sen, joka kaupungin ensinnä siihen rakensi, ja jonka nimen jälkeen se Pietariksi mainitaan. Et vielä tiennyt, että Lappeenrannassa oli iso tappelu – siitten on jo sata ajastaikaa – jossa Ruottalaiset voitettiin, niin että Viipurin Lääni tuli Venäjän Kejsarin alle, ja että tämä maakunta vasta viimisen sodan jälkeen taasen yhistettiin Suomenmaan kansa. Jos olisit tämän tiennyt, niin olisit myös älynyt miinkätähden siellä niin paljon venäjää puhutaan ja niin paljon venäjän tapoja löytyy. Etpä sinä Oulusakaan tainut hoxata kysyä, mihinkä ne kauppamiehet sinun vois ja talisi vievät – sillä ej he sitä kaikkia jaksa itte syä, vaika toisinansa isomahasetkin ovat – Etkä kysynyt, mihinkä se terva kaikki sieltä menee, ja mistä ne suolat tuaan, ja mitä näistä kaikista muissa maissa maksetaan. – Vain kukatiesi ei oliskaan kauppamiehet näihin kaikkiin sinulle mitään vastanneet. Mutta minä sen vielä kaikki sinulle selitän – jos vain sen hopiaruplan kukkarooni pistät.
T. Mutta eiköhän hopiarupla tulisi paljoksi?
M. Y. Sillä saat viisikymmentä ja kaksi tämmöstä präntättyä paperia kuin tämäkin on. – Tämä sitten ei maksa kahta kopeikkaa hopiasa. Tästä on vielä kolmenkin talon väelle viikossa lukea. Jos sinä siis piät paperin omanas, ja ne toiset kaksi isännät, jotka hänen lainaksi saavat, eivät maksa enemmän koko vuosikerrasta kuin kaksikymmentä viisi kopeikkaa, niin koko läjä viisautta tulee sinulle maksamaan puoli ruplaa hopiassa, ja tämä paperi ej sitten maksa puoltakaan kopeikkaa, ej puoltakaan ryyppyä viina. Kyllä sen makson ansaittee tämäkin, mitä minä jo olen jutellut.
T. Et sinä huono ole kaluasi kiittämään. Mutta ej se kalukaan aivan huono ole. Kyllä minä saankin toisen talon Anttia ja Väänäsen kummankin neljännen osan ruplasta maksamaan, että he myös saavat tätä lukea. Eipä siitten puoli rupla niin iso hinta ole, ettei tuolla jaksasi, eikä sillä hinnalla ole niin julmasti viisautta pyytääkään. Niin olkoon! Anna tänne mitä kontissas on.
M. Y. Se on jo iso viisaus, että on halua oppimaan. Vaika en minä kaikkia ennätä enkä taida selittää, niin on se kuitenki totuus, että minun selityksestäni tämä halu kasvaa. Sillä ihmisen pitää jotaan tietää, ennenkuin hän ymmärtää, mikä tieto hänelle vielä puuttuu, ja jota enemmän ihminen oppii, sitä enemmän hän haluaa. Eläimillä ja metän petoilla ei tätä halua ole. Sentähden he kututaan järjettömiksi. Siittäpä siitten näkee, kuinka paljon järkiä ittekullakin ihmisellä on. Sen sinä kansa ymmärrät, että talonpojalla on vähemmän tietoa maailman asioista kuin Herrasmiehillä. Ja kuin minä nyt koitan hänelle tätä tietoa hankkia ja vaikuttaa hänelle halua tietämään, niin minä kyllä saatan kuttua ittiäni maamiehen ystäväksi. Ja sen minä takaan, että kuin olet minun seurassani ollut kaksi vuotta, niin sinä tiät enemmän kuin moni Herrasmies. Kyllä sinulla siitten ompi palava halu aina lisää tietämään. Ja jos en minä enään elä, niin kyllä sinulla on muita ystäviä. Ei kuitenkaan ole yhtään hartaampata.
Mitkä Suomalaiset ovat
Lieneekö moni meidän maanmiehistä ikään ajatellutkaan sen asian päälle, mitä hän se Suomi ja Suomalaiset tahtoo sanoa? – Pyhästä Raamatusta sen kyllä arvaa, ettei Adami Suomessa asunut. Ei koko Raamatussa Suomalaisista ollenkaan erittäin puhuta, vaika kyllä monta muuta kansakuntaa mainitaan. Eikä se ole ollut tarpeellinen. Sillä Vapahtaja on lähettänyt opetuslapsensa kastamaan kaikkia kansoja. Siitä kuitenki mahtaa ymmärtää, ettei Suomalaiset aina ole paikoillansa asuneet, ja että heidän nimensä oli tuntematoin sekä Judalaisille että ensimmäisille Kristityille.
Muut kansakunnat maailmasa tietävät itte jotaan selittää ittestään ja kansan muinosista ajoista, mutta Suomalaisilla on näistä aina ollut yhtä vähän tietoa kuin vielä nytkin on. Ennen muinen tämä tietämättömyys tuli siitä, että meiän esivanhimmamme eivät osanneet kirjottaa eikä lukea. Nyt jokainen melkeen osaa lukea pränttiä; mutta herrasmiehet, jotka ruottalaisista kirjoista ovat saanet jotaan tietoa entisistä ajoista, eivät huoli mitään talonpojan opiksi pränttäyttää, ja taitaa kyllä talonpojkakin olla hitaampi opetusta hakemaan kuin viina juomaan.
Niin ovat ulkomaan oppineet ollet ensimmäiset, jotka tietävät Suomalaisista sanoa. Vaika ei he meitä Suomalaisiksi kutu, mutta Finniksi, niinkuin vieläkin Ruottalaiset meitä kuttuvat. Sillä tämä nimi merkittee heidän vanhalla kielellä Suon-miehet, josta mekin sanomme meidän maamme Suon-miehen maaksi, taikka Suomenmaaksi, ja josta ittiämme kutumme Suomalaisiksi. Näistä Finnistä puhuvat jo maailman visaat, jotka elivät sata ja toista sataa vuotta jälkeen Kristuksen syntymän. Niinä aikoina luultan Suomalaisten asuneen Venäjän ja Puolan maassa aina ison pohjameren etelä puolella. Muilta isommilta ja väkevämmiltä kansoilta ahistettiin he siitten pakenemaan pohjaan päin pitkin tämän meren itäpuolta. Niin joutuvat Karjalaiset ja Hämäläiset tänne nykyiseen Suomenmaahan. Karjalaisia ovat Savolaiset, Pohjalaiset ja Viipurin Läänin asukkaat, mutta etälen maan miehet, niinkuin Uuden-maan ja Turunläänin asukkaat, ovat Hämäläisten sukua.
Että nämät, Karjalaiset ja Hämäläiset, ovat valdasuvut Suomenmaassa, se siitä ymmärretään, että vanhat Ruottalaiset kirjat eivät mainitte muita Finniä kuin näita kahta sukua ja Lappalaisia, jotka myöskin ovat Suomen sukua ja kuttuvat ittiänsa Sabmelads, eivätka suvahte, että heitä kuttutaan Lappalaisiksi. Niin aina ylpeys istuu ihmisessä kiini. Lappalaiset tahtovat olla Suomalaisia. Suomalaiset luulevat ittensä jotakin olevaksi, jos he vain taitavat jonkun sanan Ruottin kielen mukaan vääntää.
Vielä Venäjän maassakin löytyy Suomalaisia. Niin esimerkiksi Virolaiset, jotka Suomen eteläpuolella olevan meren takana asuvat ja ittensä kuttuvat Somalassed. He ovat kaikki Kristin oppia. Mutta pohjan puolella Venäjän maata elävät usiammat kansakunnat, jotka vielä ovat pakanat, asuvat pystemajoissa niinkuin Lappalaiset ja muuttavat poroineensa (niin kuttutaan elättö-peurat) paikasta paikaan. Näiden kielestä kansa ymmärretään, että he ovat Suomalaisia. Heidän seasa on jo ajastajan aikaa elänyt yksi Suomenmaata ja kieltä rakastava meidän maan miehistä nimeltä Kastreeni, että hän oppisi niiden kieltä, sanomia ja tapoja tuntemaan ja siitä löytäis jonkun hyödytyksen oman maan kielen ja menoin tuntemiseen.
Näin on, niinkuin lauleli Korhonen, aivan ”köyhiä sukulaisia” Suomen kielellä ja Suomalaisilla. Omassa maassakin on Suomen kieli tullut hyljätyksi sentähden, että maakunta yli kuusisataa ajastaikaa oli Ruottin alla. Sillä oppineet ja virkamiehet kaikki silloin tulivat Ruottista. – Mutta nyt kuin ej sieltäpäin enä tulevia ole, ja kuin armollisimman Kejsarin alla väkeväsä rauhasa eletään, niin on kuitenki toivoa, että vielä kerran Suomen kieli pääsisi vallalle, vaikka kyllä vielä kauvan sen asian kansa mahtanee viipyä. – Sillä se ei ole niin helposti tehty, kuin sen outo luulisi. Ensinnäkin täytyy Suomen kieli tulla niin kirjoisa harjoitetuksi, että sillä kielellä saattaa oppia kaikki, mitä nyt Ruottin kielellä opetettaan. Mutta ei nyt vielä herrasmiehet paljon huoli Suomea lukea. Niin on se maamiehen asia olla halullisempi lukemaan kuin hän tähän asti on ollut, että nousisi ylös usiampata Maamiehen ystävätä hänelle lukemista tarjoamaan. Siitten vasta saatetaan oikeen selittää, ”mitä Suomalaiset ovat”, kuin Suomen kieli ei enä ole oppimattomain mutta myöskin oppineitten kieli, ja kuin ej kukaan enä Suomessa sano muukalaisten kieltä äitinkieleksi.
