Niistä 564 870 markasta, joita Suomen Pankki on perimässä, on vain 33 856 mk erääntynyt ennen vuotta 1859.
Niistä 4 444 544 markasta, jotka lankeavat Hypoteekkirahaston osalle, on vain 22 803 markkaa peräisin kyseiseltä ajalta.
Nähdään siis, että liiallinen antolainaus alkoi vuonna 1859.
Asetus organisaation muutoksesta (13. huhtikuuta 1859) ei liene vaikutusta vailla.
Outoa on, että perittävät diskontot ovat ainoastaan 806 533 mk. Mutta huomautettakoon, että diskonttauksia muunnetaan, ja että merkittävä määrä sellaisia, laadultaan vaarallisemmasta päästä, on edelleen liikkeellä, koska johtokunta ei uskalla painostaa maksamaan niitä takaisin.
Suurin on hypoteekkilainojen osuus, nimittäin 2 036 275 mk. Suurella osalla näistä lainoista on vakuutensa kiinteistöissä, joillakin tavaroissa. Suurin osa niistä saadaan siis varmasti takaisin. Huonoimmiksi ovat osoittautuneet lainat osakevakuuksia vastaan. Pankin johtokunnalla on myös osansa niiden huonontumisessa, koska se on antanut muunlaisia lainoja (diskonttohypoteekki kiinteistöjä ja tavaroita vastaan) yhtiöille, joiden osakkeita on otettu vastaan.
Tavaraa vastaan annetut lainat ovat hyödyksi, suorastaan välttämättömiä. Mutta niitä ei pitäisi antaa suurempina määrinä kuin puolet tavaran arvosta. Haitallista on, että ne jäävät seisoviksi lainoiksi, jotka haittaavat pankin liiketoiminnan vapautta. Nimittäin samanlaista tavaraa (ja myös samaa tavaraa) kiinnitetään vakuudeksi.
Nyt 2 vuotta – 2/3–3/4 arvosta.
Kiinnitettyä velkakirjaa vastaan annetut lainat saa muuntaa. Ne ovat näin ollen seisovia lainoja.
Seuraavaksi eniten on protestoituja ulkomaisia vekseleitä, suurimmalta määrältään 1 233 567 mk. (Suunnilleen [summa puuttuu] markkaa on tullut lisää tammikuun 1. päivän jälkeen. Tappioitten syy on näiden osalta selvästi se, että konttorien esimiehet saavat diskontata niitä. Siitä johtuvat avoimet vekselisiirrot ja muunnot.
Asiakirjoista nro 18, Luettelo Hypoteekkirahaston kreditiiveistä, käy ilmi seuraavaa:
1. Kreditiivien ottajia on verrattain vähän;
2. Kun taas niiden määrät ovat kohtuuttoman suuret;
3. Suunnilleen koko kreditiivimäärä on tavallisesti nostettu, siis niitä väärinkäytetään seisoviin lainoihin.
Nyt on myönnetty jopa 120 000 markkaan asti. Johtokunta on yrittänyt vähentää 60 000 markkaan.
Kreditiivien pitäisi kuitenkin olla vain varakassa kaupanharjoittajille vähäisiä rahamääriä varten, ja takaisinmaksun pitäisi tapahtua usein, jotta raha olisi käytettävissä.
Näissä oloissa on pankki altistunut kahdessa suhteessa:
1. Koska lainoja ei makseta takaisin tiettynä lyhyenä takaisinmaksuaikana, ei valuutan vähetessä voida saada takaisin vastaavaa määrää setelirahaa.
2. Lainanantoa, johon ei liity nopeaa takaisinmaksua, käytetään välttämättä väärin, ja pankille koituu tappioita.
Jotta tähän saataisiin aikaan muutos, olisi tarpeen säätää seuraavaa:
1. Määrätty summa, esimerkiksi 10 miljoonaa markkaa, saadaan antaa lainaksi kiinnitettyjä velkakirjoja ja arvopapereita sekä julkisia selvityksiä antavien yhtiöitten (ei muiden) osakkeita vastaan, enintään kahden vuoden ajaksi ja enintään 50 000 markkaa, ilman muunto-oikeutta.
2. Niinikään tietty summa, esim. kolme miljoonaa markkaa, saataisiin antaa enintään 20 000 mk suuruisina kreditiiveinä, tavallisissa tapauksissa enintään 10 000 mk suuruisina – jolloin sopimuksessa tulisi olla ehto, että se mitätöidään, jos puolen vuoden aikana ei ole maksettu takaisin kahta kolmasosaa lainaksi annetusta rahamäärästä.
3. Lainoihin tavarahypoteekkia vastaan saataisiin käyttää enintään 4 miljoonaa markkaa, enintään 40 000 markkaa enintään 9 kuukaudeksi, jolloin on noudatettava seuraavaa:
a) vientitavaroita vastaan annettava laina on soldeerattava purjehduskauden aikana
b) tuontitavaroita vastaan annettava laina on soldeerattava kuuden kuukauden sisällä
c) lainaa ei anneta samanaikaisesti raaka-ainetta ja valmistetta vastaan.
4. Diskonttaus saisi tapahtua enintään kolmeksi kuukaudeksi eikä sitä saisi koskaan muuntaa samalle henkilölle enempää kuin 100 000 markan verran, diskonttaaja ja vastaanottaja yhteen laskettuna.
Pankin on myös maksun jäädessä saamatta lähestyttävä vahvempaa osapuolta. Sillä kun sääntönä on perintä hyväksyjältä, jättävät takaajat saatavansa pankin perittäväksi – lykätäkseen ainakin tappiota, jos ne ovat huonoja.
5. Johtokunta antaisi konttoreille määräykset siitä, kuinka suuren diskonttauksen ne saisivat myöntää kullekin yhtiölle. Niinikään, kuinka suuren ulkomaita koskevan trasseerauksen [= vekselin kirjoittamisen toisen maksettavaksi].
Huom. Konttorissa laaditaan joka vuoden lopussa talousarvio, jonka johtokunta käsittelee.
Vaadittaessa suurehkoa diskonttausta (tai trasseerausta) tai uuden yhtiön ilmoittautuessa [hakijaksi] tulee kysymys saattaa johtokunnan harkittavaksi.
