Tämän pöytäkirjan johdannon loppuosaan sisältyy seuraava teksti:
Tämä asia, joka on tämän johdosta ollut useiden valmistavien neuvottelujen aiheena Keis. Senaatissa, ensin sen kummassakin osastossa ja sitten yhteisistunnoissa, otettiin nyt lopulliseen käsittelyyn, jolloin osaksi yksimielisellä päätöksellä, osaksi äänestyksen jälkeen useimpien siinä annettujen äänten mukaisesti todettiin useat uudet lakisäädökset ja muutokset nykyisin voimassa oleviin säädöksiin tarpeellisiksi yhteiskunnassa tapahtuneen kehityksen takia, mutta perustuslakien mukaan molempien valtiomahtien ratkaisua tarvitseviksi, joten niitä ei siis voida saada aikaan ilman maan säätyjen myötävaikutusta, ja samoin arvioitiin eräät muut kysymykset, vaikka niiden järjestäminen ei varsinaisesti olekaan hallitusvallan vapaan ratkaisuvallan piirin ulkopuolella, kuitenkin niin painaviksi ja merkityksellisiksi, että maan säätyjen mielipide olisi niistäkin hankittava valaistukseksi ja ohjaukseksi päätöksiä varten, jotka Hänen Majesteettinsa Keisari Armossaan saattaisi havaita hyväksi tehdä maan etujen ja vaurastumisen edistämiseksi. Ja tämän jälkeen ne asiat, jotka Keisarillisen Senaatin käsityksen mukaan olisi edellä mainitussa tarkoituksessa ilmoitettava Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen, koottiin neljäksi ryhmäksi seuraavasti:
Tässä kyseessä olevat asiat on, kuten lehden kaikki lukijat jo tietävät, sisällytetty 52 kysymykseen, jotka on sisältönsä mukaisesti järjestetty neljäksi ryhmäksi: oikeudelliset asiat, kirkkolaki, merilaki ja julkisen talouden hoitoa koskevat kysymykset.
Mainitusta pöytäkirjan johdannosta ilmenee, että keis. senaatti on ilmoittanut Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen näiden 52 kysymyksen olevan sellaisia, joista olisi senaatin mielipiteen mukaan annettava esitys maan säätyjen käsiteltäväksi.
Hänen Keisarillisen Majesteettinsa 23. elokuuta 1861 antamassa Armollisessa julistuksessa selitetään, että mainitut 52 kysymystä tulevat valtuutettujen edusmiesten harkittaviksi siinä valiokunnassa, joka on määrätty kokoontumaan 20. tammikuuta 1862, mutta näiden ”puuttuminen asioihin älköön ulottuko pitemmälle kuin alamaisen mielipiteen esittämiseen ja ehdotuksen laatimiseen siitä, millaisten periaatteiden mukaiset ja mihin tarkoituksiin tähtäävät lainmuutokset ja uudet käskyt tai määräykset olisivat heidän mielestään maan edun kannalta välttämättömiä”.
Nyt myös havaitaan, ettei keis. senaatin antama ilmoitus sisällä valmiita lakiehdotuksia, vaan vain lausuntoja siitä, millaisten periaatteiden mukaan ja mihin tarkoituksiin tähdäten lainmuutosten pitäisi senaatin mielestä tapahtua, paitsi pientä asioiden määrää, jonka osalta senaatti ainoastaan ehdottaa, että ”maan säätyjä” olisi niistä kuultava, esittämättä mitään omia ajatuksiaan siitä tarkoituksesta, johon tähdäten määräyksiä näistä asioista olisi annettava.
Tästä käy ilmi ensinnäkin: että valiokunta ilmaisee aikanaan joko olevansa samaa mieltä senaatin kanssa periaatteista ja tarkoituksista tai esittää näistä asioista senaatin kannasta eriävän mielipiteen; ja toiseksi, että valiokunta voi esittää oman mielipiteensä myös kysymyksistä, joista senaatti ei ole esittänyt kantaansa; mutta kolmanneksi, että niin senaatin kuin valiokunnankin kannanotot koskevat periaatteita ja tarkoituksia niiden ehdotusten osalta, joista senaatin mielestä olisi valmisteltava esitys maan säädyille.
Mainitsemme vain tämän asioiden tilan, koska odottamattomat seikat estivät enempien pohdiskelujen liittämisen mukaan.
J. V. S.
