E. G. Geijerin luennot ihmisen historiasta.

Geijer piti 1841–1842 luentoja ihmisen historiasta. Nämä luennot olivat vapaita esitelmiä ilman käsikirjoitusta. Sittemmin eräs G:n kuulija, professori Ribbing, merkitsi muistiin luennot, ja ensimmäisen lukukauden muistiinpanot on myös Geijer itse tarkastanut ja korjannut. Julkaisuun on herra R. muistiinpanojensa lisäksi voinut saada vain joitain luonnoksia muutamiin luentoihin. Lukija vakuuttuu kuitenkin helposti, että mitään olennaista ei yhteydestä puutu. Myös muodosta tunnistaa Geijerin kaikkialta, sillä vapaa esitys on antanut sanoille ja ilmauksille vapauden, joka väliin lähenee koomista, jota ei usein kohtaa Geijerin kirjoituksista. On luonnollista, että kokonaisuus ei voi rakenteeltaan eikä esitystavaltaan olla niin huoliteltua kuin kirjoitettu kirja; vaikka myös Geijerin myöhemmissä kirjoituksissa tässä suhteessa välistä huomaa vapautta, joka vähemmän nerokkaalla kirjailijalla olisi virhe.

Ilmauksena Geijerin koko maailmankatsomuksesta ovat luennot niin arvokkaita, että on pidettävä suurena onnena, että merkittävällä miehellä on niissä ollut niin älykäs ja huolellinen kuulija kuin Hra Ribbing. Ei vain Ruotsin kirjallisuudelle vaan jokaiselle ajattelevalle, sivistyneelle ihmiselle olisi niiden häviäminen jäljettömiin ollut erittäin suuri menetys. Ne luovat katsauksen historian filosofiaan. Huomaamme kuitenkin, että koettaessaan löytää lujan kiinnekohdan tarkastelulleen Geijer on jäänyt aiheen ylivoimaisuuden jalkoihin, niin että suurin osa luennoista muodostaa johdannon, jossa hän kriittisesti käy läpi koko uudemman filosofian historian. Kritiikki itsessään on selvää ja käy käsityksen pääasiaan, terävä-älyistä ja nerokasta arvioissaan ja on sellaisena mitä kiinnostavinta; ja vaikka sen tulos ei ole mitenkään filosofisessa mielessä todistettua, se antaa kuitenkin tyydyttävän vastauksen ihmishengen korkeimpiin kysymyksiin. Niin, se kaikki on oikeastaan vastaus niihin, niin että myös historiallisesta kehityksestä tulee Geijerille tietämisen, uskonnollisen tietoisuuden kehitystä, ei kehitystä toiminnan maailmassa.

Kirja ei ole tarkoitettu suurelle lukevalle yleisölle vaan tieteellisesti sivistyneelle – ja sen joukossa niille, jotka ovat jokseenkin varmoja vakaumuksestaan; vaikka emme epäile sen lukemisen herättävän vakavia ajatuksia myös suuressa joukossa, joka ei ole koskaan uneksinutkaan ihmisen tarvitsevan vakaumusta, jos hän haluaa olla jotain enemmän kuin eläin jolla on kyky syödä keitettyä ruokaa ja lörpötellä.

Koristamme lehteämme otteella, joka käsittää kaksi ensimmäistä luentoa syyslukukaudella 1841.