Litteraturblad nro 8, elokuu 1856: Iloinen tiedeuutinen kaikille äideille

Tietoka dokumentista

Tietoa
1.8.1856
Pvm kommentti: 
Pvm ei ole tarkka
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Sellainen on epäilemättä uutinen, että risatauti, tämä kummitus, joka on huolestuttanut monta äidinsydäntä ja jonka karkottamiseksi monelle lapsirukalle on määrätty nälkää ja lääkkeitä, että tämä kummitus on – todella kummitus, fantasiaa, lääketieteellinen kuvitelma, josta kukaan ei voi sanoa, mikä se on, missä se on tai milloin se on, ja josta siksi jokaisen oppimattoman on syytä uskoa, että sitä ei voi tappaa nälällä tai lääkkeillä.

Emme ole tässä kertaakaan maininneet Finska Läkaresällskapets Handlingar och Notiser [Suomen lääkäriseuran toimituksia ja uutisia] ja siksi vastedes korjaamme laiminlyönnin. Tällä kertaa kiinnitämme huomiota varsinkin vuoden 1855 toimituksissa esiintyvään F. v. Willebrandin tutkimukseen: ”Lasten maitoruven merkityksestä”. Otsikko voi kuulostaa rumalta jopa monessa korvassa, jossa sairaus on joskus vieraillut, mutta siitä huolimatta se kätkee taakseen koko joukon kiintoisia tietoja ja hyviä neuvoja vanhemmille ja lastenhoitajille.

Kyseisen ihottuman samoin kuin monen muun on katsottu ja katsotaan yhä tavallisesti johtuvan joistain kehon haitallisista nesteistä, jotka tällä tavoin hakevat ulospääsyä ja joiden puhkeamista ei pidä estää. Hra v. W. koettaa sitä vastoin osoittaa, että niiden syynä itse asiassa on jokin ulkoinen kylmyys tai kuumuus, epäsiisteys tai muu mekaaninen ärsytys iholle, joka varsinkin lapsilla on erityisen arka sellaisille vaikutuksille. Välistä tapahtuukin, että jossain kohtaa, päälaella, kasvoissa jne. tai suun ja nenän limakalvolla esiintynyt ihottuma jälleen katoaa, mutta tavallisempaa on, että sikseen jätettynä se leviää ärsytyksestä, jonka näppylät ja haavat saavat aikaan ympäröiviin ihonosiin. Niin ihottuma usein peittää lapsen kauhealla tavalla ja hän saa sen hyvin juurruttua kärsiä siitä pitkiä aikoja.

Niin käy varsinkin, kun lapsi selitetään risatautiseksi ja sen parantamiseksi ryhdytään ankariin sisäisiin hoitoihin.

Näistä v. W:n jonkin verran vieraiden keinosanojen liiaksi rasittamista tiedoista voinee jokainen lukija kuitenkin saada oleellisimman tiedon, että nimittäin lasten ihosairaudet ja ihottumat on hoidettava niin pian kuin mahdollista ja niitä on pidettävä vain ulkoisina sairauksina, jotka myös useimmiten yksinkertaisin ulkoisin lääkkein parannetaan. Vaarattomin ja lääkärin neuvon puutteessa aina käyttökelpoinen lääke lienee sivellä tulehtunut paikka puhdistetulla öljyllä1 tai sen puutteessa tuoreella suolaamattomalla voilla – ja että lisäksi pitää risatautia myyttinä.

Kauhistuen muistaa kirjoittaja kuinka hän on nähnyt pieniä lapsia kiusattavat monen viikon nälkäkuurilla, joilla on hoidettu haavaumaa nenässä jne., kaikki sillä edellytyksellä, että sen syynä on risatautitaipumus ja että se on siksi hävitettävä nälällä. Herra v. Willebrand on todella tehnyt tämän maan vanhemmille ja lapsille suuren hyvän työn, jos hänen tutkimuksensa onnistuisi vakuuttamaan potilaita hoitavat lääkärit, että tuhottava ja vainottava ei ole kenenkään kuolevaisen tuntema syy risatauti, vaan sen ilmeiset vaikutukset, näkyvät ja kouriintuntuvat ihottumat. Ja väittäkööt mahdollisesti herrat Eskulapiukset sitä vastaan mitä tahansa, näyttää varmalta, että asianomaisten vanhempien ei vastedes pitäisi taipua aloittamaan risataudin vainoamista ennen kuin yksinkertaiset ulkoiset lääkkeet ovat osoittautuneet riittämättömiksi sairautta parantamaan.

J. V. S.

 

 

  • 1. Kalanmaksaöljyä kuuluu nykyään käytetyn huomattavalla menestyksellä.

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: