I

Emme toki usko, että lukijamme ennen kaikkea muuta toivoisivat tietoa juuri Välimeren fyysisestä maantieteestä. Mutta lainaamamme tutkimuksen kirjoittajalla on niin nerokas esitystapa, ja hänen kirjoituksensa sisältää sen vuoksi niin runsaasti tietoa fyysisestä maantieteestä yleensä, että jokainen lukija, oppinut ja oppimaton, saa varmaan siitä sekä huvia että hyötyä.

Mainittu kirjoittaja on sama M. Babinet, jonka erinomainen tämän vuosikerran numerossa 5 käännöksenä ilmestynyt kirjoitus ”maan kastelusta” on toivon mukaan herättänyt lukijassa erityistä tyytyväisyyttä. Nyt kyseessä oleva, saman kirjoittajan artikkeli on luettavissa Revue des deux Mondes -lehden ensimmäisessä joulukuun numerossa 1854. Babinet on saanut siihen aiheen samana vuonna ilmestyneestä teoksesta:

The Mediterranean, a Memoir physical historical and nautical [Välimeri, fyysinen, historiallinen ja merenkulun tutkielma], kirjoittanut kontra-amiraali William Henry Smyth, Lontoo.

Babinet muistuttaa ensin siitä suuresta merkityksestä, mikä Välimerellä ja sitä ympäröivillä mailla on ollut inhimilliselle kulttuurille. Aina Amerikan ja Hyväntoivonniemen ympäri Intiaan kulkevan meritien löytämiseen asti tämä meri oli itse asiassa varsinainen maailmanmeri, ja sen ympärillä olevat maat lähes koko maailma. Aina tähän aikaan asti etääntyy historiakin vain hivenen Välimeren rannoilta, ja sen useimmat sivut on omistettu egyptiläisten, foinikialaisten, juutalaisten, kreikkalaisten, karthagolaisten, roomalaisten, arabien, uuden Rooman, Genovan ja Venetsian, Espanjan ja Ranskan kohtaloille ja urotöille. Ihmiskunnan kulttuurihistoria on itse asiassa kiinni näissä nimissä vielä 1 500 vuotta meidän ajanlaskumme aikaa, niin että myös Englannin ja Saksan vaikutus sen kulkuun aina siihen asti oli verrattain vähäistä; vasta kolmena viimeksi kuluneena vuosisatana nämä maat ja Pohjois-Eurooppa ovat saaneet siinä suuremman merkityksen. Jokainen kohta Välimeren rannoilla esittää siksi jonkin historiallisen nimen, johon liittyy muisto inhimilliselle kulttuurille merkittävistä kohtaloista. Vielä tänä päivänä yksikään toinen meri ei ole tunkenut Välimerta pois sen ylimmältä paikalta historiassa. Vasta kun, sanoo Babinet, kerran Amerikassa on 250 miljoonaa asukasta, jotka kantavat uutta eurooppalaiseen perustuvaa sivilisaatiota, on Atlantin meri vanhan ja uuden maailman siteenä ottava Välimeren paikan.

Toiseksi siirtyy Babinet lyhyeen katsaukseen W. H. Smythin kirjoituksen sisällöstä. Hänen esityksestään näkyy, että kirjoitus sekä tieteelliseltä että käytännön suhteiltaan on arvokas, minkä vuoksi kiinnitämme siihen käytännön merimiehen huomion, sitäkin mieluummin kun harvoin saanemme tilaisuuden suositella jotain erityisesti heille sivistävää luettavaa. Lisäämme vain, että kirjan tekijä, vanhastaan kapteeni Smythinä tunnettu, on ollut pitemmän aikaa Välimerellä työssä määrittämässä eri pisteiden maantieteellistä sijaintia, ja että osa hänen työtään täysin askartelee purjehdusasioiden parissa: seutujen maantieteelliset sijainnit, satamat, suistot, ankkuripaikat, kalliot, matalikot, tuulet ja tuulenpuuskat, rantojen syvyys, rannikoiden korkeus ja ulkonäkö ym.