Vergleichende Kulturstatistik des Gebiets u. Bevölkerungsverhältnisses der Grossstaaten Europas von Dr. Frhrn. v. Reden. [Euroopan suurvaltojen alue- ja väestöolosuhteiden vertailevaa kulttuuritilastoa. Kirjoittanut tri, paroni von Reden] Berliini 1848.
Tämä teos kuuluu tärkeimpiin Euroopan kulttuuriolojen useiden viime aikoina esiin nousseiden piirteiden arvioimisen kannalta. Sitä näkee monelta taholta kiitettävän täydellisyydestä ja kaikinpuolisesta tarkkuudesta, johon tuollaisessa teoksessa vain voidaan päästä. Monien siinä esitettyjen vertailujen mielenkiintoisuus antaa meille aiheen esittää sen sisällöstä seuraavia tosiasioita Magaz. für d. Literat. d. Auslandes -lehden mukaan.
Nuo viisi suurvaltaa ovat tietysti: Venäjä, Itävalta, Preussi, Ranska ja Englanti. Kirjoittaja olettaa näiden valtakuntien väkiluvun jonkin verran suuremmaksi kuin viimeksi laaditut veroluettelot osoittavat eli 180 miljoonaksi vuoden 1846 alussa. Tästä väestömäärästä maiden osuudet ovat:
Venäjä 64 728 tuhatta.
Itävalta 36 594 ”
Ranska 34 992 ”
Englanti 27 846 ”
Preussi 15 840 ”
Euroopan koko maapinta-alasta ja väestömäärästä, joista viimeksi mainitun ilmoitetaan olevan 268 1/2 miljoonaa, näiden valtioiden prosenttiosuus on seuraava.
maapinta-alasta väestöstä
Venäjä 51,60 24,16 pros.
Itävalta 6,2 13,65
Ranska 4,99 13,06
Espanja 2,93 10,39
Preussi 2,63 5,91
Summa 68,40 pros. 67,17 pros.
Eri maissa sukupuolten lukumääräsuhde on sellainen, että 1 000 asukkaasta on:
miesp. naisp.
Espanja 488 512
Itävalta 492 508
Venäjä 495 505
Ranska 496 504
Preussi 499 501.
Iältään 20 ja 60 vuoden välillä olevia yksilöitä ei missään ole aivan puolta väestöstä; vaan tämä osuus on:
Ranska 49,48 pros. väestöstä
Itävalta 48,66
Preussi 48,47
Venäjä 47,64
Espanja 44,45
Vuosittaisen syntyneiden määrän suhde koko väestöön on:
Venäjä 1:21
Preussi 1:25–26
Itävalta 1:26
Espanja 1:30–34
Ranska 1:35–36
Tästä voidaan havaita omituinen tosiseikka: nimittäin se, että Ranskassa, jossa maa on jaettu sangen pieniksi omistuksiksi, syntyneiden määrä suhteessa väkilukuun on pienin eli vuodessa syntyy yksi lapsi noin 35–36 henkeä kohti; Itävallassa ja Venäjällä sitä vastoin, missä työläinen ei omista lainkaan maata, vaan tämä on jakautunut suurten tilojen kesken samoin kuin suurimmaksi osaksi Preussissakin, syntyy vuodessa yksi lapsi 21–26 henkeä kohti. Englannissa, millä nimellä tässä tarkoitetaan Isoa-Britanniaa ja Irlantia, ilmaissevat nämäkin kaksi lukua noiden kahden maan olojen ristiriitaisuutta, koska Englannissa vuokraviljelijäkin pitkän vuokra-ajan, tavallisesti 99 vuotta, ansiosta on melkeinpä kuin tilalla vakinaisesti asuva omistaja, kun Irlannissa taas suurtilat luovutetaan pieninä palstoina viljeltäväksi paikasta toiseen siirtyvälle kerjäläisväestölle.
Kuolleisuus osoittautuu noissa eri maissa seuraavanlaiseksi:
Espanja 1 kuolemantapaus 44–46 väestön yksilöä kohti
Ranska 1 ” 40–41
Preussi 1 ” 34–36
Itävalta 1 ” 33–34
Venäjä 1 ” 30–35
Tietoa noihin maihin ja niistä pois suuntautuvan muuttoliikkeen määrästä kirjoittaja itse pitää hyvin epävarmana. Muuttoliikkeet vaikuttavat myös merkityksettömän vähän väestömäärän vähenemiseen ja kasvuun muualla kuin Preussissa, jonka arvellaan voittavan 240–250 000 asukasta vuosittain. Kasvun yleensä ilmoitetaan kuitenkin olevan seuraava prosentteina väkiluvusta. Väestömäärän kasvu on seuraava:
vuotuinen kasvu kaksinkertaistuu
Preussi 1,61 pros. 62,11 vuodessa
Espanja 1,11 90,09
Venäjä 0,98 102,04
Itävalta 0,86 116,28
Ranska 0,39 256,41
Jos me taaskin kiinnitämme huomiota esitettyihin oloihin Ranskassa, havaitsemme, että vaikka kuolleisuus siellä on vähäisempää kuin muissa maissa Englantia lukuun ottamatta, väestö kasvaa hämmästyttävän hitaasti verrattuna sen kasvuun muissa maissa. Tämä seikka ansaitsee erityisesti huomiota sen takia, että maaomaisuuksien jakamisen vastustajat aina vakuuttelevat, että tämä johtaa harkitsemattomiin avioliittoihin ja tuottaa proletaareja.
Jos sovellamme tätä tietoa erityisesti Suomeen ja palautamme mieleen, että väestö on täällä kaksinkertaistunut 50 viime vuoden aikana, havaitaan, että väestön määrä kasvaa täällä nopeammin askelin kuin kaikissa äsken mainituissa maissa eli 2 prosenttia vuodessa. Tutkimus siitä, tapahtuuko tämä kasvu pääasiassa rahvaan omistavan vai omistamattoman luokan keskuudessa, ratkaisisi tosiasiain pohjalla tämän kysymyksen, jos osoittautuisi, kuten meillä on täysi syy olettaa, että epätavallisen suuri väenlisäys kasvattaa omistamattomien proletaarien määrää. – Maininnan muuten ansaitsee, että hra v. Reden esittää Suomen esimerkiksi päinvastaisesta asiaintilasta ja ilmoittaa, että väestömäärä kasvaa täällä vain 0,39 pros. vuodessa eli saman verran kuin Ranskassa!
Sanomme Suomessa tapahtuvaa väestönkasvua epätavalliseksi, koska se ei koko Euroopassa keskimäärin nouse suuremmaksi kuin 0,99 prosenttiin eli suunnilleen Venäjällä tapahtuvan kasvun suuruiseksi. Jos viimeksi mainitussa maassa sattuvien kuolemantapausten suurta määrää verrataan iältään 20 ja 60 vuoden välillä olevien yksilöiden määrään, osoittautuu, että muita maita suurempi kuolleisuus kohtaa siellä nuorempia ikäluokkia. Samanlainen olisi tilanne Englannissa, jollei siellä olisi runsaasti yli 60-vuotiaita yksilöitä.
Seuraavat seikat ilmoitetaan: että nimittäin 100 kuolemantapauksesta sattuu eri ikäkausina eri maissa seuraavasti:
alle 20 vuoden 20–60 vuoden yli 60 vuoden iässä
Itävalta 55–57 25–26 17,5–19,5
Preussi 52,5–54,17 24,8–25,7 20,5–21,8
Espanja 50,5 26,4 23,4
Ranska 38–42(?) 35–40(?) 18–19
Venäjä 63–64 24–25 12,2
Kysymysmerkit näissä Ranskaa koskevissa tiedoissa näyttävät johtuvan siitä, että eri ikäluokkia koskevien suurimpien ja pienimpien lukujen yhteenlasku tuottaa summaksi vain 96 sadan sijasta. Mutta vaikka puuttuvat neljä lisättäisiinkin lukuihin 38–42 ja oletettaisiin siis alle 20-vuotiaiden kuolemantapausten määräksi 42–46, jäljelle jää yhä hyvin myönteinen todiste Ranskan ilmaston ja elintapojen suotuisuudesta. Nämä tiedot kuitenkin kumoavat yleensä sen varsin tavallisen luulon, että korkeammalle kehittynyt sivilisaatio lyhentäisi ihmisen elinikää.
Avioliittojen määrän sanotaan olevan tarkoin selvitetty vain Preussissa. Muista maista se on laskettu muiden annettujen tietojen perusteella. Näin on voitu ilmoittaa seuraavaa:
20–60-v.
Itävalta 12,4 milj. yksilöä aviol. 17,3
Preussi 5 7,5
Espanja 8,8 11,4
Ranska 12,6 16,9
Venäjä 18,6 26,8
Selvää tietysti on, että avioliittojen määrä on näin ollen puolet avioliitossa elävien yksilöiden määrästä. Olemme valinneet viimeksi mainitun tiedon vertaillaksemme sitä 20 ja 60 ikävuoden välillä olevien asukkaiden määrään; silloin, jos oletetaan kaikkien avioliitossa elävien kuuluvan tähän ikäluokkaan, osoittautuu, että tästä väestöstä kuuluu aviosäätyyn: Englannissa 77, Ranskassa 44, Itävallassa 72, Venäjällä 69 ja Preussissa 66 prosenttia.
Jokaista avioliittoa kohti lasketaan olevan lapsia seuraavasti:
Itävalta 4,72 lasta
Venäjä 4,54 –
Preussi 4,12 –
Ranska 3,8 –
Espanja 3,17 –
Tässä voidaan jälleen huomauttaa, että maan jakautuminen pieniin omistuksiin ei suinkaan tuo perheisiin suurempaa lapsiparvea. Avioliittojen määrä siellä on sinänsä todiste kovin suurta siveettömyyttä vastaan, ja kun avioliiton vähäisempi hedelmällisyys on samalla tasolla kuin siveellistä perhe-elämää elävässä Englannissa, ei sitäkään voida pitää mistään epäasiallisesta syystä johtuvana. Mitä siveellisyyteen tulee, aviottomien lasten lukumäärän suhde aviolasten määrään ilmoitetaan seuraavaksi:
Itävalta 1:9–10
Ranska 1:12–13
Preussi 1:12–14
Espanja 1:14
Venäjän osalta tästä asiasta ei ole tietoja. Otamme sen sijaan käsille ”Yhteenvedon Suomen kuolleisuustaulukoista vuodelta 1845”, josta havaitsemme: että luterilaisissa seurakunnissa syntyneistä 53 423 lapsesta oli aviottomia 3 939 eli aviottomina syntyi 3 939 ja aviolapsina 49 484. Tämä antaa tulokseksi suhteen 1:12–13 (12 2/3) eli täsmälleen saman suhteen joka vallitsee Ranskassa. Uudenmaan ja Hämeen lääneissä kummassakin erikseen suhde on 1:9, Turun ja Mikkelin lääneissä 1:10 eli sama kuin Itävallassa, jossa se on tämän vertailun huonoin. Jopa Kuopion läänissäkin numerot ovat huonommat kuin Ranskassa, nimittäin: 1:12. Vaikka nämä vertailut ovat joltakin kannalta murheellisia, ne paljastavat toisaalta sen ilahduttavan näkymän, että samalla kun kansan korkeampi sivistystaso kiistatta vähentää rikosten määrää se ei myöskään lisää siveettömyyttä. Ja monenkin ajattelemattoman huutajan olisi hyvä painaa nämä numerot mieleensä.
Haluamme vielä tuoda esiin yhden sangen kuvaavan seikan. Jokaista asuintaloa (asuntoa? ”Wohnhaus”) kohti lasketaan asukkaiden määrä seuraavaksi:
Itävalta 7,06 asukasta;
Preussi 8,25 – ” –
Espanja 5,28 – ” –
Ranska 4,93 – ” –
Tässäkin sekä hyvinvoinnin, älyllisen sivistyksen että perhe-elämän siveellisyyden kannalta tärkeässä asiassa Ranska on ensimmäisellä sijalla. Tämä on tuskin odottamatonta, koska maa on siellä kuten tunnettua jaettu useimpien omistajien kesken; tärkeytensä takia asia kuitenkin ansaitsee erityisen maininnan.
Ja kun olemme edellä jättäneet mainitsematta asukasluvun neliöpeninkulmaa kohti, seuraa tässä vertailun vuoksi tämä tieto. Asukkaiden määrä jokaisella maantieteellisen alueen neliöpeninkulmalla on keskimäärin seuraava:
Espanja 4 643 as.
Ranska 3 555 –
Preussi 3 045 –
Itävalta 2 928 –
Venäjä 652 –
Helposti on pääteltävissä, että erot ovat suuria näiden maiden eri osissa. Niinpä Ranskassa on Oisen departementissa neliöpeninkulmalla 10 503 as. ja Preussissa Düsseldorfin Regier.bezirkissä 8 660 as. Molemmat ovat tunnettuja teollisuusseutuja. Lombardiassa on 6 555 as., varsinaisessa Englannissa 6 305, Skotlannissa vain 1 726, Moskovan kuvernementissa 2 121 ja Arkangelin vain 16 as. neliöpeninkulmalla. Suomessa lasketaan olevan 470 as. neliöpeninkulmalla eli suunnilleen 1/10 Englannin vastaavasta määrästä.
Emme pysty edes aavistamaan, miten monelle lukijalle nämä luvut tarjoavat hupia ja ajattelemisen aihetta kuten meille. Varmaa kuitenkin on, että tällaisia lukuja tutkimalla voi oppia tuntemaan useita niin aineelliseen kuin henkiseenkin kulttuuriin kuuluvia seikkoja, joita pohtiessaan muuten haparoi pimeydessä. Eikä mikään ilahduta enemmän kuin havainto, että ne vahvistavat joitakin päätelmiä, joita on pystynyt tekemään ilman täsmällistä kokemustietoa yleisten järjellisyyden periaatteiden nojalla. Ajattelevalle ihmiselle ne myös antavat alituisesti uutta pohdittavaa ja opittavaa.
J. V. S.
