Monestakin syystä on aiheellista julkaista seuraava artikkeli myös meillä. Se muodostaa tosin oikeastaan vain yhteenvedon Ruotsin maantieteestä; mutta ne hypoteesit, joilla sitä selitetään, sisältävät melkein koko summan oman aikamme geologiasta. Se on tosin lainattu ”Lukemisista Kansalle”, eli kirjoitettu Ruotsin rahvaalle; mutta sen kuuluisa tekijä, vapaaherra Berzelius on Ruotsissa ja luonnontieteilijöiden parissa lähes ainoa Linnén vertainen. Esitelmässään luonnontieteilijöiden kokouksessa Tukholmassa hän esitti suunnilleen saman, mikä tässä on luettavana. Ja vaikka myös kyseinen tutkimus olisi useammalle lukijallemme tuttu, lienee se kuitenkin erittäin harvalla alati käsillä. Ja se kannattaakin, kuten alla selitetään, hankkia aina käytettävissä olevaksi käsikirjaksi.

Geologia on nykyään kuin kaiken luonnontieteen kärki, se tieto, johon luonnonhistoria, anatomia, fysiologia, kemia, fysiikka ja astronomia tuovat lisänsä. Myös tiedon asuttamastamme maasta, sen nykytilasta ja sen historiasta, on pakostakin oltava inhimillisen tutkimuksen tärkeimpiä kohteita. Helposti oivaltaa, miten tiedon tästä planeetasta täytyy vaikuttaa varmaan tietoon itse ihmishengen olemuksesta.

Erityisesti Suomeen pätee, että tiedot sen maasta ovat niukat, lähes olemattomat, ja että myös tämä vähäinen on piilossa yleisöltä. Mutta maalla on suunnilleen sama luonto kuin Pohjois-Ruotsissa. Niin sanotut tertiääriset muodostelmat puuttuvat täältä tykkänään. Suurin osa siitä mitä sanotaan Ruotsin maasta pätee siis myös meidän kukkuloihimme ja notkoihimme. Kuvausten eri vuorista ja maalajeista täytyy Berzeliuksen tekeminä olla varmoja ja osuvia, niin että sen johdolla jokainen lukijamme voi oppia tuntemaan maata, jolla hän astuu, josta hän saa ravintonsa. Ja koska tieto Suomen maan oloista ei vaadi mitään syvää tieteellistä tietoa vaan lähinnä riippuu vain mahdollisimman laajoista omista havainnoista, niin itse kukin voi melko vähällä maantieteellisellä tiedolla osallistua sen kuvaamiseen. Vuorikonttori ottaa joka vuosi vastaan joukon eri tahoilta lähetettyjä mineraaleja, joista lähettäjä on yleensä aiheettomasti luullut löytyvän metallimalmeja. Tämä ilmoitus voi varjella sellaiselta erehdykseltä; mutta toiselta puolen voi antaa syyn oikeiden malmien löytämiseen ja siten yleisesti ja yksityisesti hyödylliseen yritykseen.

Geologisten teorioiden suhteen pitää meidän vielä muistuttaa, minkä olemme aikaisemmin muutaman kerran muistaneet, että myös muita mielipiteitä esittävät varsinkin kuuluisat englantilaiset luonnontutkijat, joiden varma tieto kallistuu siihen käsitykseen, että Maan sekä kaikkien sen tuotteiden oma olemassaolo on jatkuvaa kiertoliikettä, jossa kaikki sen elementit ja jopa Maan massa vuorotellen syntyvät ja sitten jälleen hajoavat ilman mitään väkivaltaisia vallankumouksia, jotka olisivat levinneet koko maapallolle yhdellä kertaa. Tämän mielipiteen tueksi he voivat esittää täysin näkyvissä olevan vaihtelun meren ja maan välillä, kun vesi tuhoaa jopa lujimmat kalliot ja toiselta puolen uusia samanlaisia syntyy vedestä. Ja tämä teoria saa lisätukea kuuluisan Ehrenbergin keksinnöistä, joiden mukaan suuret kerrokset piitä ja kalkkia ovat lukemattomien elävien pieneliöiden orgaanista tuotetta. Mutta ei käy kiistäminen, että vielä paljon siitä, mihin esim. vapaaherra Berzelius tukee oppinsa, viimeksi mainitun teorian mukaan jää selittämättömäksi, lähinnä peruskallion ja niistä louhittujen metallisuonien synty.