Nerokas historiankirjoittaja Jules Michelet jatkaa teossarjaansa Histoire de France, jonka julkaisemisen hän aloitti 1833. Nyt ilmestynyt 10. nide sisältää kuvauksen Henrik IV:n taisteluista ns. liigan, Guise-suvun puolueen kanssa 1572–98. Ulkomaisen lehden mukaan tekijän perusajatus tältä ajalta on, että protestanttisuuden johtava periaate, yhteiskunnallinen vapaus, alkoi silloin levitä Ranskaan muuttuakseen sata vuotta myöhemmin eli 1700-luvulla yleiseksi vakaumukseksi. Tekijä näyttää tuomitsevan liigan toiminnan yksipuolisen hedelmättömäksi, koska se epäilemättä oli ilmausta samasta hengestä, joka sai aikaan Nantes’in ediktin kumoamisen ja protestanttisuuden hävittämisen maasta. Sen seurausta, valtion yhtenäisyyttä, hallinnon keskittämistä ja yksinvaltaisen hallitusmuodon säilyttämisen helppoutta voi sitten pitää onnellisena tai onnettomana.

Memoires. Correspondances & Documentes, kirjoittanut marsalkka Marmont, Ragusan herttua. Teokset ja niiden herättämä huomio on tunnettua. Urheudestaan ja lahjakkuudestaan kuuluisa Marmont antautui, kuten tiedetään, 1814 Pariisin ulkopuolella jättäen pääkaupungin liittoutuneille, ja ratkaisi siten Napoleonin kohtalon. Bourbonien palkitsemana ja kannattamana hän komensi myös heinäkuun vallankumouksessa 1830 Kaarle X:n pariisilaisarmeijaa. Siksi ei ole ihme, että hän sai niukasti myötätuntoa Ranskasta. Jälkeenjääneissä muistelmissaan hän näyttää koettavan himmentää Napoleonin toisten marsalkoiden saavuttamaa tunnustusta, mutta hänen tietonsa ovat saaneet osakseen lukuisia vastalauseita. Se varjo, jonka hänen muistelmansa heittävät prinssi Eugénen, Leuchtenbergin herttuan käytökseen 1814, on jo väistynyt myönteisten todisteiden ansiosta, ja marsalkan uskottavuus yleensä on joutunut tämän todistelun vuoksi vahvasti epäilyn alaiseksi.

Theodor Mundtin Pariser Kaiserskizzen on tunnetun kirjallisuushistorioitsijan uusi matkakuvaus. Se kuuluu viihdekirjallisuuteen – ja on arvoltaan yhtä katoavaista kuin luultavasti kuvaamansa aika ja elämä.