Mr. d’Omalius Halloy on Belgian Akatemiassa julkaissut tutkimuksen joka koskee myös Suomen heimon luokittelua rotuerojen suhteen. Julkaisua selvitetään l’Institut-lehdessä.

Hra d’Omalius lukee Cuvierin mukaan Suomen kansan kaukasialaiseen [valkoiseen] rotuun kuuluvaksi.

Hän pitää hiusten ja silmien väriä vakiotunnusmerkkinä. Samoin hän pitää tosiasiana, että rodunsekoituksessa musta väri voittaa. Varsinaiset suomalaiset, kveenit (?), ostjakit ovat vaaleatukkaisia ja vaaleasilmäisiä. Lappalaiset ja samojedit mustatukkaisia ja tummasilmäisiä. Edellisiä hän pitää siksi sekoittumattomina ”kaukasialaisina”, jälkimmäisiä sitä vastoin mongolirotuun sekoittuneina.

Lisäksi hänen mielestään suomalaisten kaukasialaista alkuperää todistaa se, että he ovat ikimuistoisista ajoista olleet maanviljelijöitä ja liittyneet eurooppalaisiin kansoihin.

Hän ei hyväksy vastatodisteeksi sitä, että suomen heimon kieli ei kuulu indogermaanisiin eikä aramealaisiin (seemiläisiin) kieliluokkiin, koska kaukasialaisen rodun kielet voidaan jakaa yhtä hyvin kolmeen kuin kahteen eri kieliluokkaan. Suomen kielten yhtäläisyyttä mongolikielien kanssa hän pitää varmana, mutta katsoo, jos niin on asianlaita, että se voidaan selittää läheisellä kosketuksella – maantieteellisellä ja historiallisella – näiden kahden kansan kesken. Hra d’Omalius Halloyllä ei näy olevan mitään tietoa Castrénin näihin kuuluvista tutkimuksista, joiden voi katsoa selvittäneen, että suomalaiset kielet ovat itsenäisiä mongolikielistä ja indoeurooppalaisista kielistä.

Turkkilaisista, joiden kieli tunnetusti on hyvin läheistä sukua suomalaisille, todistetaan, että mongolikansat kuten kalmukit ovat omaksuneet turkin kielen, kun taas turkkilaisista kansoista esimerkiksi jakuutit ovat mongolisoituneet. Suurin osa varsinaisista osmaneista sitä vastoin on kaukasialaisia. Kiinalaiset kuvaavat heidät punatukkaisiksi ja harmaasilmäisiksi. Se on nyt enimmäkseen mennyttä, koska turkkilaiset ottavat muukalaisnaisia vaimoksi ja musta hiusväri tulee jälkeläisissä aina hallitsevaksi. – Samaa todistetta olisi voitu soveltaa suomalaisiin kansoihin, joilla on ollut ja puolivilleillä on yhä tapana naida muukalaisheimosta. –Tekijä lisää vielä, että muhamettilaisilla punaista partaa pidetään häpeänä. Heidän tukkansa parturoidaan ja parta värjätään, niin että kukaan ei saa selville, kuinka suuri vaaleahiuksisten osuus heidän keskuudessaan voi yhä olla.

Suomalaisena voi olla melko välinpitämätön kunniasta kuulua kaukasialaiseen rotuun. Suomalaiselle kansalle olisi suurempi kunnia olla todisteena niiden väitettä vastaan, jotka opettavat, että vain kaukasialaisella rodulla on kyky korkeimpaan sivistykseen ja rajoittamattomaan henkiseen kehitykseen. Kykyään siihen ovat suomalaiset jo muutamia vuosisatoja koettaneet todistaa – vaikka yhä on niitä, jotka kaiken sen alle, minkä suomalainen henki on saanut aikaan, näyttävät haluavan kirjoittaa oman puumerkkinsä – ipse feci [minä itse sen tein].

J. V. S.