Litteraturblad nro 11, marraskuu 1855: Hyvin vähän polemiikkia

Tietoka dokumentista

Tietoa
1.11.1855
Pvm kommentti: 
Pvm ei ole tarkka
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Ennen kuin vuosi päättyy, voi olla hyvä päättää myös vanhat tilit jotta uuden vuoden voisi aloittaa novo conto [puhtaalta pöydältä]. Aiomme siksi mitä rauhanomaisimmassa tarkoituksessa ja hengessä vastata pariin huomautukseen, jotka ovat kohdistuneet tämän lehden tapaan nähdä asiat.

 

Hra professori E. J. Bonsdorff on Tiedeseurassa esittänyt valituksensa tietämättömyydestämme ja antanut julkaista tämän puheenvuoronsa. Valitus koskee elokuun numerossa ilmestynyttä arvosteluamme teoksesta Öfversigt af Finska Vetenskapssocietetens förhandlingar, missä olimme moittineet hra Bonsdorffia sotkuisesta esitystavasta ja barbaarisesta kielestä. Hra Bonsdorff on luonnollisesti pahoillaan tästä arviosta, mutta eritoten siitä että se esitetään ilman mitään todisteita.

Tilanteessa, missä olisi vähemmän kyse hänen omasta asiastaan, hra Bonsdorff olisi varmasti muistanut, ettei kukaan arvostelija koskaan ota todistaakseen väitteitään arvosteltavan teoksen esitystavasta, tyylistä ja kielestä, paitsi mahdollisesti silloin kun on kyse runoteoksesta tai kaunopuheisuuden tuotteesta, jonka kannalta muoto on olennainen asia. Esimerkiksi sen osoittamiseksi, että hra Bonsdorff on levittänyt 10 sivulle asian minkä olisi voinut sanoa kahdella, ei ole muuta keinoa kuin kirjoittaa uudestaan hänen tutkielmansa. Tilanne on sama, jos lisäksi olisimme halunneet todistaa, että laajemmalle yleisölle kirjoittaessaan, mistä on osoituksena hänen tutkielmiensa julkaiseminen sanomalehdissä, hra Bonsdorff olisi ilman muuta voinut jättää pois kaikenlaisen oppineisuuden. Mitä taas tulee kielen barbaarisuuteen, ei tämä moite ole sen kauheampi kuin että hra B. joutuu sen saadessaan monien muiden lääketieteellisistä asioista kirjoittavien maanmiestensä joukkoon. Olemme pari kertaa aiemminkin huomauttaneet, etteivät toisten aiheiden parissa liikkuvat kirjoittajat koskaan sorru käyttämään sellaista määrää vieraita sanoja kuin herrat medikukset, emmekä todellakaan voi tehdä mitään poikkeusta hra Bonsdorffin kohdalla. Jokainen lukija voi itse vakuuttua tämän huomautuksen paikkansapitävyydestä. Uskomme, että jo hra B:n tutkielmista koottu Lexicon antibarbarum muodostaisi aika soman vihkosen. Ja – tämä meidän täytyy lisätä – tästä riippumattakin emme missään tapauksessa haluaisi suositella hra Bonsdorffin tyyliä ja kieltä seurattavaksi malliksi. Todistuksemme täytyy tässäkin tapauksessa jäädä vakuutukseksi, johon hra B:llä ja lukijalla on vapaus kiinnittää se huomio minkä parhaaksi katsovat.

Emme halua sivuuttaa tilaisuutta vakuuttaa, että tunnemme suurta kunnioitusta sitä vakavuutta ja kiinnostusta kohtaan, millä hra B. on paneutunut siihen lääkintätaidon alaan, vesiparannukseen, mitä hän kyseisissä tutkielmissa käsittelee; samoin tunnustamme olevan ansiokasta, ettei hra B. katso arvolleen sopimattomaksi antaa laajemmalle sivistyneelle yleisölle joitakin tietoja aiheesta. Mutta rohkenemme myös pitää kiinni vakaumuksestamme, että tälle yleisölle kirjoittaminen vaatii tiettyä huolellisuutta ja harjoitusta. Uskomme vakaasti, ettei hra B. menettäisi mitään yhtä vähän omalta kuin tieteensäkään osalta, jos hän jakaisi tämän vakaumuksen kanssamme.

 

Borgå Tidningiin lähetetty artikkeli, niitä tavallisia anonyymejä, on havainnut soveliaaksi moittia tämän lehden arviota teoksesta Finlands Minnesvärde Män [Suomen merkkimiehiä].

Moitteen pääsisältönä on, että olisimme antaneet liian vähän tunnustusta työn arvolle, etenkin herrojen Akiander ja Elmgren ansioille heidän laatimissaan elämäkerroissa.

Näin kielteistä moitetta vastaan ei voi sanoa mitään, etenkin kun artikkelin tekijä ei itse ole pitänyt vaivan arvoisena esitellä työn ansioita yleensä ja herrojen A. ja E. erityisesti. Sillä halutessaan nähdä teoksen vain esityönä, hän vain toistaa meidän siitä lausumamme näkökannan. Että olisimme toivoneet jotain enemmän, sen olemme esittäneet kaikella tahdikkuudella; eikä artikkelin tekijä ainakaan ole esittänyt mitään, joka voisi osoittaa tämän toiveen kohtuuttomuuden. Niihin kehuihin, joita esitämme herroista Akiander ja Elmgren, ei hänellä taas ole sanaakaan lisättävänään. Emme siksi voi antaa tälle artikkelin laatijalle sen parempaa neuvoa kuin kirjoittaa herjauksensa uudelleen ja hyökätä oman itsensä kimppuun.

Mutta näin tehdessään hän voisi kyllä miettiä, mitä hän olisi sanonut, jos me olisimme lausuneet hänestä tai herroista A. ja E. seuraavaan tyyliin: ”On yleisesti tunnettua, että vaikka artikkelin tekijä kirjoittaakin yhdestä ja toisesta asiasta hyvin, hän ilmaisee silti itseään usein harhautuneesti ja ajattelemattomasti”, sillä suunnilleen näin hra artikkelintekijä luonnehtii allekirjoittanutta. Emme ole koskaan välittäneet vastata kirjailijantyötämme koskeviin arvioihin, koska pidämme sellaista yleensä itserakkaana ja sopimattomana. Mutta älköön kukaan ihmetelkö, että kun tuollaiset tuntemattomat pitävät kutsumuksenaan tukistaa rajoittuneisuuttamme ym., me välistä ajattelemme itseksemme – – sitäpä juuri: se on luettavissa oikovedoksesta.

J. V. S.

 

 

Vertailu