Jokaisen, joka iloitsee yhteiskunnan todellisia oloja parantavista uudistuksista, pitäisi tuntea suurta tyytyväisyyttä keisarillisen senaatin 4. toukokuuta 1861 pitämän istunnon pöytäkirjan julkaisemisesta.
Tämän asiakirjan julkaisemisen ensisijainen ja tärkein sanoma on sen antama ehdottoman luja varmuus paitsi yksien valtiopäivien kokoontumisesta myös tämän perustuslaillisen hallitustavan pääedellytyksen jatkuvasta voimassa pitämisestä. Kun nimittäin Hänen Majesteettinsa on antanut senaatille käskyn ilmoittaa Hänen Majesteetilleen asiat, joita maan perustuslakien mukaan ei voida hallinnollisin toimin järjestää ja kun tämän Armollisen käskyn lisäksi myös keis. senaatin käskyn mukaisesti antama lausunto on saatu julkaista kaiken kansan tiedoksi, ei kukaan ajatteleva ihminen varmaankaan voi vähimmässäkään määrin epäillä, etteivät nämä toimet johda niillä valmisteltuun tavoitteeseen.
Kun lisäksi käydään läpi tämän asiakirjan viiteenkymmeneenkahteen kohtaan jaoteltu sisältö, havaitaan väistämättä, että monet ratkaistaviksi esitetyt kysymykset ovat maan aineellisten ja henkisten etujen kannalta niin painokkaasti asioihin vaikuttavia, että niiden ratkaiseminen merkitsee väistämättä maan siirtymistä uuteen aikakauteen. Eikä ole aihetta epäilyksiin siitä, missä hengessä ratkaisut tehdään. Senaatin ehdotus lainuudistuksista tähtää selvästikin lain käskyjen saattamiseen sopusointuun nykyisen oikeuskäsityksen kanssa, eikä yleisen mielipiteen piiristä juuri löytyne vastustusta tärkeimmiksi ilmoitetuille valtiontalouden ja hallinnon tavoitteille, kansanopetuksen ja koululaitoksen parantamiselle, tie- ja vesiliikenneyhteyksien avaamiselle, elinkeinovapauden laajentamiselle, viljakaupan vapauttamiselle, maaomaisuuden vapauttamiselle kyyti- ja tienpitorasitteista ym. Kun säätyjen harkittavaksi jätettäisiin ehdotuksen mukaan sellaisiakin asioita, jotka hallitus voi yksin järjestää, tämä on osoitus vapaamielisyydestä, joka on mitä jyrkimmin ristiriidassa monissa muissa maissa noudatetun menettelytavan kanssa.
Siitä seikasta, että senaatin pöytäkirja on kokonaisuudessaan ja muutoksitta julkaistu ja että siitä pyydetään lausunto koolle kutsutulta [tammikuun] valiokunnalta, rohkenee päätellä, että Hallitsija on hyväksynyt ainakin sen sisällön tarkoituksen, ja niinpä voidaan hyvin perustein toivoa sitäkin, että säätyjä kuullaan kaikista asiakirjassa kosketelluista kysymyksistä.
Asiakirjaa on jaettu satoja kappaleita vaikutusvaltaisille henkilöille kautta maan. Sanomalehdet ovat kiirehtineet julkaisemaan sen sisällön, ja myös erään yksityisen kustantajan julkaisema painos on yleisön saatavilla. Pidämme selvänä, että hallituksen toimesta jaetaan myös suomenkielinen teksti. Kun tämä numero siis tulee lehden kunnioitettujen lukijoiden käsiin, he epäilemättä tuntevat asiakirjan sisällön, ja näin ollen yleiskatsauksen esittäminen sen sisällöstä tässä olisi myöhäistä ja tarpeetonta.
Olemme erittäin iloisia siitä, että sen julkaisemisella on luovuttu kauan välttämättömänä pidetyltä hallitustoimien salassapidon tieltä. Tällä toteamuksella emme kiistä sitä, että poikkeamia tältä tieltä on jo jonkin aikaa tapahtunut ja että suunnitellut merkittävämmät säädökset on ehdotuksina saatettu yleisön tietoon ja pelkän avoimen oikeuden antamisen lisäksi asiantuntijoita on kehotettu esittämään niitä koskevia pohdintojaan ja huomautuksiaan. Myös keskustelu sanomalehdissä on näissä tapauksissa ollut vapaata, kuten yleensäkin sanomalehdistä on saatu lukea julkisia arviointeja julkisuuteen tulleista asetuksista. Senaatinkin kyseessä olevan pöytäkirjan julkaisemiseen ei varmaankaan liity mitään odottamatonta, kun otetaan huomioon, että kokoontuvan valiokunnan asiakirjat julkaistaan Hänen Keis. Majesteettinsa 24. huhtikuuta antaman reskriptin mukaan ja siis sille esitettävät asiat tulisivat tuolloin joka tapauksessa yleisön tietoon. Mutta jo näiden kysymysten ilmoittaminen valtiopäiväkysymyksiksi näin hyvissä ajoin on epätavallista kaikissa maissa, ja erityisen ilahduttavaa on, että ne jätetään yleisesti keskusteltaviksi. Meidän ei tarvitse lisätä sitä tämän lehden lukijoiden ennestään tuntemaa seikkaa, että me pidämme tätä valiokunnan kokoontumisen tärkeimpänä seurauksena – kuitenkin sen seikan jälkeen, että tämä kokoontuminen on valmistelua valtiopäivien koollekutsumiselle.
Jo elokuun 30. päivän keisarillisen julistuksen perusteella tiedetään, että sen jälkeen kun kenraalikuverööri oli ilmoittanut Hänen Majesteetilleen valtiopäivien tarpeellisuudesta, senaatti sai käskyn ilmoittaa asiat, jotka lähinnä vaativat valtiopäivien toimia. Tämä asia esitetään nyt senaatin pöytäkirjan johdannossa, joka päättyy näin:
Tämä asia, joka tämän johdosta on ollut useiden valmistavien neuvottelujen aiheena Keis. Senaatissa, ensin sen kummassakin osastossa ja sitten yhteisistunnoissa, otettiin nyt lopulliseen käsittelyyn, jolloin osaksi yksimielisellä päätöksellä, osaksi äänestyksen jälkeen useimpien siinä annettujen äänten mukaisesti todettiin useat uudet lakisäädökset ja muutokset nykyisin voimassa oleviin säädöksiin tarpeellisiksi yhteiskunnassa tapahtuneen kehityksen takia, mutta perustuslakien mukaan molempien valtiomahtien ratkaisua tarvitseviksi, joten niitä ei siis voida saada aikaan ilman maan säätyjen myötävaikutusta, ja samoin arvioitiin eräät muut kysymykset, vaikka niiden järjestäminen ei varsinaisesti olekaan hallitusvallan vapaan ratkaisuvallan piirin ulkopuolella, kuitenkin niin painaviksi ja merkityksellisiksi, että maan säätyjen mielipide olisi niistäkin hankittava valaistukseksi ja ohjaukseksi päätöksiä varten, jotka Hänen Majesteettinsa Keisari saattaisi havaita hyväksi tehdä maan etujen ja vaurastumisen edistämiseksi. Ja tämän jälkeen ne asiat, jotka keisarillisen senaatin käsityksen mukaan olisi edellä mainitussa tarkoituksessa ilmoitettava Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen, koottiin neljäksi ryhmäksi seuraavasti.
Nämä neljä ryhmää ovat, kuten tiedetään: ”oikeudelliset asiat”, ”kirkkolaki”, ”merilaki” ja ”julkisen talouden hoitoa koskevat kysymykset”.
Olemme painattaneet sanasta sanaan tämän osan johdannosta osoittaaksemme, että tässä on kyseessä ainoastaan keis. senaatin Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen antama lausunto siitä, mitkä asiat pitäisi senaatin mielestä esittää valtiopäivien käsiteltäväksi. Kokoontuvan valiokunnan tehtävänä on siis vain kantansa ilmaiseminen tästä senaatin lausunnosta. Se taas sisältää osaksi ehdotuksia lainmuutoksiksi jne., osaksi vain mielipiteen, että valtiopäivien kantaa olisi kysyttävä tietystä asiasta, esim. siitä, miten merilain uudistamisessa olisi meneteltävä. Kun valiokuntaa on kuultu, kenraalikuvernööri ja senaatti esittävät vielä käsityksensä sen mahdollisesti esityksestä poikkeavasta mielipiteestä, ja vasta tämän jälkeen Hänen Majesteettinsa määrää sen sanamuodon, jossa kyseessä olevat asiat esitetään valtiopäiville. Tällöin esityksen muoto on tietysti täysin toisenlainen, esitetään nimittäin täsmällisiä lakisäädöksiä ja yksityiskohtaisia asetuksia kulloinkin kyseessä olevasta aiheesta. Kun esim. senaatin lausunnossa vain ehdotetaan, että puolisoiden avio-oikeus yhteiseen omaisuuteen olisi yleisesti säädettävä kaupunkioikeuden mukaiseksi eli puolikkaaksi pesästä, tämä ehdotus on esitettävä naimakaaren 10. luvun uutena tekstinä, jos tämä lainmuutos esitetään valtiopäiville.
Käsityksemme mukaan valiokunnan tehtävä on määritelty jo aiemmin. Ellei kuitenkaan näin olisi, tehtävä käy mahdollisimman selvästi ilmi edellä esitetystä asioiden tilasta. Valiokunnan tehtävänä on vain komitean tavoin ilmaista mielipiteensä senaatin tekemästä ehdotuksesta. Eikä tällä ehdotuksella ole valtiopäiväesityksen luonnetta eikä muotoa. Se on vain käskystä Hänen Majesteetilleen laadittu lausunto siitä, mitkä asiat senaatin mielestä ensisijaisesti vaativat valtiopäivien toimia. Valiokunta voi mielensä mukaan kannattaa ehdotusta tai olla toista mieltä, jolloin se osoittaa, missä määrin senaatin mielipiteet vastaavat maan muiden valistuneiden miesten käsityksiä. Valiokunnan jäsenillä on tosin täysi vapaus esittää mielipiteensä myös kysymysten ratkaisutavasta niiden asioiden osalta, joista senaatti ei ole ehdottanut muuta kuin niiden esittämistä maan säätyjen harkittaviksi, esim. osoittaa kalastuksen tukemiseksi jokin erityinen keino, jota pitäisi ehdottaa valtiopäiville. Valiokunta voi kuitenkin myös tyytyä vain kannattamaan senaatin mielipidettä, että tuollaisen asian lähettäminen valtiopäiville niiden kannan kuulemiseksi olisi toivottavaa.
Eräässä asiassa valiokunnan lausunto saattaa olla hyvin merkityksellinen. Useimmat kyseessä olevat asiat voitaisiin ehkä hyvinkin nopeasti valmistella valtiopäiville esitettäviksi. Monet ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, ettei tämä aivan pian käy päinsä. Olisi ehkä harkitsematontakin suorittaa liian hätäisesti tärkeitä lainmuutoksia, joista monien osalta voidaan todeta myös senaatin lainoppineiden jäsenten olleen eri mieltä. Esim. rikoslaki on epäilemättä eniten muuttamisen tarpeessa, mutta vaatii myös eniten harkintaa. Voidaanpa ennustaa, että esim. ruumiinrangaistusten poistaminen vaatisi merkittävien rahavarojen käyttämistä rangaistusvankiloiden rakentamiseen ja ylläpitoon. Mutta etenkin ”julkisen talouden hoitoa koskevien kysymysten” ratkaisemisen on toisaalta tapahduttava mahdollisimman nopeasti. Esim. viivyttely kansakoulujen perustamisessa ja rautateiden rakentamisen keskeyttäminen aiheuttaisivat maalle mitä suurinta vahinkoa. Valiokunta voi mielestämme nyt erottaa nämä kiireellisimmät asiat niistä, jotka vaativat pitempää valmistelua ja alamaisimmin anoa ensiksi mainittujen esittämistä valtiopäiville heti. Valiokunta on kaiken kukkuraksi saanut nimenomaisen kehotuksen tällaisen kannanoton esittämiseen hänen ylhäisyytensä kenraalikuvernöörin pöytäkirjaan liittämässä lausumassa, jonka sanamuoto on tällainen:
Kenraalikuvernööri toteaa keisarillisen senaatin esittämistä kysymyksistä jokaisen ansaitsevan Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Korkeata huomiota osakseen, mutta koska kaikkia näitä kysymyksiä koskevien säädösesitysten laatiminen vaatisi liian paljon aikaa, kenraalikuvernööri pitää tärkeimpinä ja ensisijaisesti toimia vaativina jäljempänä mainittuja asioita, jotka on otettava ensin käsiteltäviksi, nimittäin:
Sitten seuraa luettelo näistä kysymyksistä, joiden joukossa ovat kaikki julkisen talouden hoitoa koskevat paitsi salpietariveron lakkauttamista koskeva nro 43 – ko. veron perintä on kuitenkin de facto [tosiasiassa] jo loppunut – sekä nro 51, joka koskee pappilarakennuksille ja käräjätaloille asetettuja vaatimuksia koskevien rakennuskaaren 26. lukuun sisältyvien säädösten muuttamista.
Valiokunnalle on nyt jätetty tilaisuus esittää mielipiteensä tästäkin asiasta, nimittäin kysymysten kiireellisyysasteesta, ottaen huomioon mahdollisuudet niiden nopeaan valmisteluun valtiopäiville esitettäviksi. Tämän tehtävän suorittamisella valiokunnan jäsenet voivat kenties saada aikaan eniten hyötyä. Luultavasti valiokunta arvioi kenraalikuvernöörin tavoin useiden julkisen talouden hoitoa koskevien kysymysten kuuluvan tärkeimpiin; ja epäilemättä niistä voidaan helpommin valmistella esitys valtiopäiville kuin useista lakikysymyksistä. Ensiksi mainittujen joukossa on kuitenkin selvästi monia, jotka ovat läheisesti yhteydessä maan yleisiin taloudellisiin oloihin ja voivat siis antaa aiheen toivoa, että valtiopäiviä kuultaisiin myös joistakin erityisen tärkeistä asioista, jotka ovat yhteydessä kyseessä oleviin. Vaikka valiokunnan ei missään nimessä pidä puoltaa yhdenkään keis. senaatin ehdotuksen mukaan valtiopäiville esitettävän kysymyksen poistamista, sillä voi toisaalta aivan luonnollisesti olla aihetta alamaisesti anoa, että niistä muutaman yhteydessä pyydettäisiin valtiopäiviltä kannanottoa myös jostakin muusta seikasta.
Jokainen, joka pitää mielessään, että keis. senaatin neuvottelut kyseessä olevan lausunnon antamisesta aloitettiin jo 1859 ja että kummankin osaston kysymysluettelot olivat tiettävästi valmiina ennen viime vuoden päättymistä, jolloin jäljellä oli ainoastaan lopullinen ratkaisu yhteisistunnossa, ja kiinnittää huomiota myös kysymysten luonteeseen sekä neuvottelujen ja äänestyksen tarkoitukseen, voi sangen helposti muodostaa itselleen mielikuvan siitä, mikä on totta asioissa, joista käytetään nimitystä ”viime aikojen tapahtumat”. Meillä puolestamme on näiden asioiden suhteen edelleenkin vain yksi toivomus, nimittäin se, että kokoontuva valiokunta valitsisi toimilleen sellaisen tien, joka vie maata lähemmäksi kaikkien toivomaa tavoitetta eikä kauemmaksi siitä.
J. V. S.
