Frankfurtissa sovittu valtionlaina tekee 4 2/5 miljoonaa taaleria. Irtisanottavissa oleva kotimainen valtionvelka puolestaan kohoaa talousosaston ilmoituksen mukaan 3 134 200 hopearuplaan.
Näemme siis, että olkoon Frankfurtin eli Rotschildin lainan pääomanalennus kuinka suuri hyvänsä, niin tuo laina ei voi olla tarkoitettu vain mainittujen kotimaisten lainojen lunastamiseen vaan tähän käytettynä siitä täytyy jäädä yli vielä noin miljoona ruplaa. Keisarillisessa manifestissa 13. joulukuuta tänä vuonna ilmoitetaan, että lainan tehtävä on myös hankkia metallirahaa maan sisäistä kiertoa varten. Voitaneen siis pitää selvänä, että mainittu miljoona tullaan asettamaan pankin käytettäväksi, jotta se pystyisi vastamaan odotettavissa olevaan hopeanvaihdon alkamiseen.
Voidaan sanoa, että kierrossa ei tällä hetkellä ole hopeaa lainkaan ja sitä tarvittaisiin liikkeeseen ehkä miljoonan edestä; hopeanvaihdon alkaessa pankin olisi siis pakko antaa tämä määrä hopeaa ulos liikkeeseen, mutta tämä veisi noin puolet sen valuuttavarannosta ja silloin jäisi joko vastaava määrä kierrossa olevaa setelistöä katteettomaksi tai sitten kolmasosa koko setelimäärästä pitäisi vetää pois liikkeestä. Jälkimmäisessä tapauksessa häviäisi noin 2 140 000 seteliruplaa ja noin miljoona hopearuplaa pantaisiin kiertoon.
Tällaisen pankin nykyisten varojen puitteissa toteutetun vaihdon puitteissa näyttää siis siltä, että liikkeessä oleva raha pienenisi siis yli 1 100 000 ruplalla. Emme ryhdy tässä tutkimaan, miten yleinen rahaliike kestäisi sellaisen vähennyksen. Päivän tilanne osoittaa kuitenkin, että uloslainaaminen on ollut liiallista. Joka tapauksessa on myönnettävä, että miljoonan yhtäkkinen vähennys olisi haitallinen. Mutta toisaalta voidaan sanoa, että hopeaa ei tarvitsisi panna kiertoon kovin suurissa erissä eikä vastaava setelien poisvetäminen siten tapahtuisi äkillisesti.
Mutta niin kauan kuin pankki ei voi pienentää valuuttaansa ruplallakaan ilman että vastaava määrä seteleitä jää ainakin tilapäisesti katteettomaksi, eli niin kauan kuin pankin viimeinenkin seteli on liikkeessä, niin hopeanvaihto vain pankin omilla varoilla tulee kohtaamaan vaikeuksia. Asia näyttääkin selvältä ja valtio tulee tukemaan pankkia. Siitä ei kannata enempää puhua.
On myös myönnettävä että, kuten tunnettua, tähänastinen lainsäädäntö, eikä pankin hallinto, on ollut tärkein syy siihen että hopea virtaa ulos maasta ja hopeanvaihtoon on ryhdyttävä. Pankki on nimittäin ollut velvoitettu vastaanottamaan venäläistä setelirahaa samanarvoisena omansa kanssa, ja kun edellisen lunastaminen lakkasi Venäjällä, ei voitu odottaa myöskään Suomen Pankin jatkavan sen lunastamista. Siksi on pidettävä kohtuullisena, että valtiovalta nyt hankkii kierrosta hävinneen hopean. Sitä vastoin ei ole kovinkaan uskottavaa, että yleisön keskuudessa hopeaa olisi koskaan ollut kierrossa miljoonan ruplan edestä. – Ja selvää on, että sen tarve on vielä vähäisempi nyt kun seteleitä on aina yhden markan, siis 25 kopeekan arvoon saakka. Aiemmin pankki ei antanut ulos kolmea ruplaa eli 12 markkaa pienempiä seteleitä ja pienin venäläinen seteli oli 1 rupl. – näiden setelien saanti oli tosin aina niukkaa.
Mutta olkoonkin, että miljoona ruplaa valuutassa voidaan pitää liikkeessä. Silloin hallitukselle tarjoutuu erinomainen tilaisuus tukea sillä Hypoteekkiyhdistystä.
Kuten sanottua, voidaan olettaa, että valtion nyt lainaama, velkojen kattamisen jälkeen ylijäävä miljoona on tarkoitettu tuomaan ”metallirahaa” ”kierron järjestämiseen” nimenomaan siten, että tämä valuutta tulee yleiseen kiertoon. Tarkoitus saavutetaan jokseenkin varmasti, jos Hypoteekkiyhdistys saa summan haltuunsa. Yhdistys nimittäin ei tule säilyttämän sitä kassassaan.
Luulemme, että Hypoteekkiyhdistys, joka on nyt saanut luvan ulkomaisen lainan ottamiseen, ei kuitenkaan hetkessä saa sellaista lainaa aikaan. Ja kuitenkin rahvaan tarpeet maassamme ovat mittaamattoman paljon suuremmat kuin koskaan ennen. Voimme olettaa, että kadon vuoksi maasta kulkeutuu pois noin neljä miljoonaa ruplaa, jotka rahvas siis maksaa. Sille ei tästä aiheudu vain uutta velkaantumista, vaan varmaa on, että monet lainanantajat tulevat varmasti vaatimaan nykyisiä lainoja maksuun samalla kun vaikeudet niiden maksamisessa ovat suuremmat kuin koskaan ja siksi myös lainaehdot muuttuvat ankarammiksi. Siksi ei voitane epäillä, etteikö maalle olisi hyvä teko, jos Hypoteekkiyhdistys nyt heti voisi tarjota lainanhakijoille rahaa, ei pelkkiä obligaatioita, joiden kohdalla ei ole lainkaan varmaa, voidaanko niitä muuttaa rahaksi.
Jos siis valtio, tai kuoletusrahasto, johon Rotschildin laina tulee sisään, antaisi Hypoteekkiyhdistykselle miljoonan ennakon, jonka yhdistys maksaa takaisin saadessaan mahdollisuuden ulkomaiseen lainanottoon, niin tällä tavoin saataisiin tarpeelliseksi katsottu valuutta hyödyllisellä tavalla kiertoon maassa. Määräämättömäksi ajaksi lainauksen ei kuitenkaan pitäisi tapahtua. Laina-ajan pituus riippuu siitä, kuinka pian valtio tarvitsee näitä varoja. Siitä taas päättävät valtiopäivät. Sillä lienee syytä toivoa, että valtiopäivät tavalla tai toisella myöntävät varoja rautatietöiden jatkamiseen ym., toisin sanoen varat näihin tarkoituksiin otettavien lainojen korkoihin sekä kuoletuksiin. Valtiolla on silloin ainakin tuo mainittu miljoona valmiina olemassa tähän tarkoitukseen käytettäväksi, eikä Hypoteekkiyhdistykselle lainaamisen siinä tapauksessa pidä tapahtua pidemmäksi ajaksi kuin korkeintaan 1 ½ vuodeksi.
Tällaisen kombinaation tiellä on eräs hankaluus. Tarkoitus näyttäisi olevan, ettei hopeanvaihtoa aloiteta ennen kuin kaikki valtion kotimaiset obligaatiot on lunastettu. Ennen vaihdon aloittamista hopeaa ei puolestaan voi panna kiertoon, tai se toisin sanoen olisi sitä ennen hyödytöntä, sillä hopea hakeutuu ulkomaille niin kauan kuin Suomen setelit eivät kelpaa sen enemmästä arvosta kuin venäläisetkään. Siksi kestäisi liian kauan ennen kuin Hypoteekkiyhdistys voisi saada ottaa lainan vastaan. Mutta on keinoja, joilla se voidaan hoitaa ilman viivytyksiä.
Sen mukaan, mitä puhutaan, kuoletusrahaston ja muiden valtion kassojen pitäisi tällä hetkellä olla täynnä 4 prosentin obligaatioita ja Saimaa-seteleitä. Hypoteekkiyhdistys ja sen edustajat ottaisivat niitä varmasti halukkaasti vastaan. Ne eivät myöskään ehtisi palautua valtion kassoihin ennen määrättyä lunastusaikaa 1. heinäkuuta. Mutta valtio joutuisi varmaankin maksamaan tänä aikana niille korkoa. Hypoteekkiyhdistys tarjoaa kuitenkin 5 prosenttia, ja erityisesti Saimaa-seteleiden uudelleen liikkeeseen laittaminen toisi siis valtiolle hyvän tuoton.
Valtiovalta voisi kuitenkin, jos tätä keinoa pidetään sopimattomana, tulla edullisemmallakin tavalla Hypoteekkiyhdistyksen ja maanviljelyn avuksi.
Kuoletusrahastolla ei liene mitään keinoa saada se miljoona tuottamaan korkoa, joka on säästettävä hopeanvaihtoon. Sen luovuttaminen pankille ei myöskään näyttäisi tuottavan mitään korkoa, jollei pankilla olisi oikeutta antaa ulos seteleitä sen edestä ja siten lisätä lainaustaan sekä setelikantaa. Sillä myöskään pankki ei voi antaa sitä pois hopeassa ennen kuin vaihtaminen alkaa. Jos siirtoliikenne Hypoteekkiyhdistyksen kanssa jätettäisiin pankin asiaksi, niin että se saisi valtiolta miljoonan, jonka se lainaisi Hypoteekkiyhdistykselle seteleinä, niin silloin lainauksesta olisi maalle todellista hyötyä. Setelikanta tosin kasvaisi miljoonalla, mutta myös pankin valuutta kasvaisi samalla määrällä. Heti kun hopeanvaihto alkaa, setelikanta jälleen pienenisi ilman että pankin tarvitsisi sanoa lainoja irti.
Eräs tappio valtiolle tässä tapauksessa tulisi. Valtio maksaa lainastaan 5 prosentin provision ja saa sen kuitenkin pääomanalennusta vastaan. Jos se nyt lainaa Hypoteekkiyhdistykselle 5 prosentin korolla, luonnollisesti ilman pääomanalennusta, niin se lainaa alhaisemmalla korolla kuin minkä se itse maksaa. Kuten tiedetään, pääomanalennuksen todellinen määrä on salainen. Mutta jos oletamme, että se olisi 6 pros. lainasta Hypoteekkiyhdistykselle korottomana, niin yhden miljoonan lainasta koituisi 3 000 ruplan tappio vuodessa. Mutta koska kyse ei olisi pitemmästä ajasta kuin korkeintaan 1 ½ vuodesta, niin koko tappioksi jäisi ainoastaan 4 500 ruplaa. Tämän uhrauksen kuoletusrahasto voisi hyvin maatalouden hyväksi tehdä, varsinkin kun sen rahoja tiettävästi muutoin lainataan 4 prosentilla, enimmäkseen muiden elinkeinojen hyväksi.
Luulemme maamme maanviljelyksen olevan tällä hetkellä sellaisessa ahdingossa, että sen tukemista, jos sellainen vain on mahdollista, ei pidä lykätä edes viikoilla tai päivillä. Emmekä usko, että tämä käsityksemme on virheellinen. Siksi olemme tehneet ehdotuksemme. Jos Hypoteekkiyhdistys kykenee saamaan riittävän nopeasti ulkomaisen lainan hyväksyttävillä ehdoilla, niin lainaaminen valtion puolelta käy tietenkin tarpeettomaksi. Mutta jos asia viipyy puoli vuotta tai enemmän, niin silloin miljoona, joka nyt heti tarjottaisiin yhdistyksen lainaajille, olisi tervetullut apu.
Voidaan tietysti sanoa, että lainat jotka nyt annetaan maanviljelijöille etenkin hätääkärsivissä lainoissa tullaan syömään. Se on enemmän kuin luultavaa. Mutta hypoteekkilainoihin on jo kauan kohdistettu toive, että ne käytettäisiin suoranaisesti maatalouden edistämiseen. Jo kauan on katsottu riittävän hyödyn olevan siinä, että sen avulla maanviljelijä saa vaihdettua jo ottamansa, kalliimmat ja irtisanottavat lainat sellaisiin, joita ei sanota irti ja jotka kuoletetaan koronmaksun kautta. Velkaantuminen on katovuonna varma asia ja kysymys on siitä, että rahat saadaan edullisin ehdoin. Mutta useasti kysymys on siitä, että saadaan rahaa millä ehdolla hyvänsä. Katovuonna 1856 kruunu antoi suuria lainaennakkoja, ei niin kuin nyt viljantuojille lyhyeksi ajaksi, vaan rahvaalle, viljassa ja pitkän ajan kuluessa maksettavaksi. Nyt ei makasiineissa ole viljaa, mitä antaa. Rahalainoja on toki myönnetty, mutta verrattain pieniä määriä. Niiden määrän lisääminen Hypoteekkiyhdistyksen välityksellä olisi nyt paras lainanantamisen keino, joka valtiolle on tarjolla.
Valtio ei siinä myöskään, kuten osoitettu, joutuisi tekemään suuria uhrauksia. Se miljoona, jonka valtio on lainannut lankeavan valtiovelan kuolettamiseen menevän tarpeen lisäksi (siis kotimaisten lainaobligaatioiden lunastamiseen), on jo määrätty laitettavaksi kiertoon. Se ei voi tapahtua muutoin kuin lainaamalla. Maatalouden hyödyttäminen näiden lainojen avulla on tällä hetkellä tarpeen jos koskaan. Jos hypoteekkiyhdistys onnistuu ulkomaisen lainan saannissa, niin valtiolla on pääomaa käytettävänään sellaisiin tuottaviin, yleishyödyllisiin tarkoituksiin, joista säädyt voivat päättää. Jos taas pahimmassa tapauksessa kävisi niin että kestää vuosia ennen kuin Hypoteekkiyhdistys voi saada ulkomaista lainaa kannattavilla ehdoilla, niin onnettomuus ei ole sen suurempi kuin että pääoma vapautuu valtion hankkeisiin hieman myöhemmin. Jos nämä hankkeet, kuten todennäköistä, tarkoittavat lähinnä rautateiden rakentamista, niin on jokseenkin samantekevää, lasketaanko kyseessä oleva miljoona ensimmäisen, toisen vai kolmannen vuoden osalle, koska lisälainaa on näihin tarkoituksiin joka tapauksessa otettava.
Jokainen havaitsee, että jos Hypoteekkiyhdistys voi hankkia ulkomaisia lainoja, niin Rotschildin laina olisi täysin tarpeeton siltä osin kuin se on tarkoitettu hopean hankkimiseksi kiertoa varten. Sillä Hypoteekkiyhdistyksen lainaa ei kuitenkaan voi kokonaan käyttää kahviin, sokeriin ja muuhun hyvään, vaikka se epäilemättä tulee lisäämään näiden tuontia. Jokin osa tulee sisään myös hopeassa. Pankilla olisi siis pitänyt olla tilaisuus huolehtia sisään lunastuksesta, sen olisi pitänyt säästää hopeaa ja antaa Hypoteekkiyhdistykselle seteleitä sen edestä. Tällainen välitysmahdollisuus Hypoteekkiyhdistyksen hankkeisiin nähden on tietenkin pankille jatkuvasti avoinna. Sellaisessa tapauksessa yksinkertaisin keino on lisätä sen hopeavarantoa ilman että luottaa valtion lainoihin.
Kaikki nämä lainat, niin valtion kuin Hypoteekkiyhdistyksen, merkitsevät olojen kallistumista maassa. Rahavarojen lisääntyminen nostaa ilman muuta tavaroiden hintoja. Mutta sikäli kuin siitä voidaan odottaa myös tuotannon kasvua, niin myös työpalkat tulevat kohoamaan, ja niiden myötä sekä kotimaisen tavaran valmistushinnat että ulkomaisten tavaroiden kulutus. Pankilla on voimaa jossain määrin hillitä tätä hintojen nousua. Olisi ehkä irrationaalista sanoa, että pankin ei pidä päästää ulos kaksinkertaista määrää seteleitä kaikkea sitä hopeaa vastaan, joka sillä voi olla hallussaan. Mutta ei olisi järjetöntä vaatia, ettei pankin tule antaa ulos kaksinkertaista määrää seteleitä kaikkia satunnaisia, ulkomaisia saataviaan vastaan. Kiistattoman järjellistä on joka tapauksessa, että pankki muuttaa lainaustapaansa. Sillä jos se vain on järkevällä pohjalla, niin setelinanto säätelee aika tavalla itse itseään. Ei ole paljoa pyydetty, että pankki tyytyisi yksinkertaiseen korkoon jollekin osalle valuutastaan, toisin sanoen yksinkertaiseen sitä vastaavaan setelinantoon. Jos se näkee tilaisuuden hankkia edullisesti ulkomaisia valtiopapereita, niin se olisi sopivampi tapa kaksinkertaistaa korko kuin se, että viimeinenkin seteli on aina ulos annettuna ja pankki niin ollen kyvyttömänä antamaan ulos hopeaa ilman että lainausta on pakko heti supistaa tai, kuten usein on käynyt, jättää joksikin aikaa osa setelistöä vaille katetta. Sellaisia papereita vastaan voidaan hyvinkin antaa ulos yksinkertainen määrä seteleinä yhtä hyvin kuin nyt annetaan kaksinkertainen määrä ulkomaisia vekselisaatavia vastaan.
Miljoona, joka tulee liikkeeseen valtiovallan hopeanvaihtoon antaman lainan kautta, ja joka tulisi heti kiertoon pankin seteleinä, mikäli se annettaisiin Hypoteekkiyhdistykselle, tulisi lisäämään kierrossa olevan rahan määrää maassa vain hyvin lyhyeksi ajaksi. Heti kun kotimaiset obligaatiot olisi lunastettu, pienenisi kierrossa oleva varanto nimittäin noin 2 miljoonalla. Näyttää nimittäin siltä, että jos koko Suomea varten varattu Rotschildin lainan osuus todellakin otettaisiin tänne, niin että sitä vastaan kuoletettaisiin vastaava määrä kotimaista velkaa, niin nämä obligaatiot ainakin toistaiseksi tulisivat korvaamaan ne, jotka ovat kierrossa kotimaisen velan vastineena. Loput näistä obligaatioista, noin 2 miljoonaa, katoaa liikkeestä 1. heinäkuuta alkaen. Niillä maksetaan viljantuonti, nimittäin siten että valtio on Rotschildin lainan ottamisen turvin antanut maan kauppiaille varoja viljan sisään kirjoittamiseen ja ottaa nyt maksun kotimaisissa obligaatioissa tai pankin seteleinä, joilla nämä lunastetaan. Loppuosa viljantuonnista on maksettu osin Venäjän rahalla, osin viennillä, josta seuraavien kesien aikana pitäisi riittää jotain viljanoston kattamiseen. Osa tässä maassa Rotschildin lainaa vastaan otetuista obligaatioista kulkeutunee myös ulos tähän tarpeeseen. Sekä näiden obligaatioiden että venäläisen metallirahan uloslähettäminen pienentää kierrossa olevia varoja niin että se miljoona, joka hopeanvaihdon kautta tulee liikkeeseen, ja joka heti lähtisi liikkeelle seteleinä, jos se ehdotetulla tavalla lainattaisiin Hypoteekkiyhdistykselle, on itse asiassa vähäinen korvaus kadon aiheuttamasta rahapulasta. Päinvastoin voidaan katsoa olosuhteiden vaativan, että tämä miljoona annetaan ulos niin pian kuin mahdollista niin että kotimaisten obligaatioiden sisään lunastus ei vaikuttaisi liian hätäiseltä ja synnyttäisi yleistä lamaantumista. Rohkenemme toistaa: tätä miljoonaa ei voi laskea ulos millään tavalla joka tuottaisi suurempaa hyötyä kuin jos se luovutetaan hypoteekkiyhdistykselle.
J. V. S.
