Vasta pitkän epäröinnin jälkeen tämän lehden julkaisemista jatketaan uudella vuosikerralla. Epäröinnin syyt voivat olla kunnioitetulle lukijalle yhdentekeviä. Riittää, että viittaan viime vuosikerran sisällysluetteloon. Edellisten tavoin se sisältää puolen tusinaa jonkun muun kuin allekirjoittaneen alkuperäisartikkeleita, vielä vähemmän käännöksiä, jotka eivät ole tilattuja ja joiden alkuperäiskäsikirjoitus täytyy toimittaa kääntäjälle. Lukija saa silmiinsä vain kirjoittajan vaivat. Toimittamisen vaatima laaja ja kirjava lukeminen ei tule ilmi. Mutta kuitenkin juuri se vie eniten aikaa. Sen ajan voisi toisaalla käyttää paremmin. Ehkä tämä lehti myös on kotimaisessa kirjallisuudessa tarpeeton, koska tuohon kirjallisuuteen lukeutuu nykyisin peräti neljä muuta kirjallista aikakauslehteä: suomenkielinen kirjallisuuslehti Mehiläinen, Litteraturblad för fruntimmer, Wiborg, sanomalehti myös ”kirjallisuutta” varten, ja Papperslyktan, jonka ohjelmaan kuuluu myös kirjallisten esseiden julkaiseminen. Sellainen runsaus näyttää hyvin tyydyttävän lukevan yleisön kirjalliset tarpeet, vaikka tämä vähäpätöinen lehti määrästä katoaisikin.
Epäröintini jatkamisen suhteen on ollut sitäkin suurempi, koska minusta tuntuu, että tämä vuosikerta ei jää viimeiseksi – jos henki ja terveys sen sallivat. Vuosi 1861 enteilee tapausta, jolla on Suomen kansan julkisessa elämässä niin suuri merkitys, ettei kukaan voi ihmetellä vähäisimmänkin niistä, jotka ovat omistautuneet yleisten asioiden pohdinnalle, toivovan silloin voivansa osallistua niiden käsittelyyn. Tosin tämän lehden nimi on riippunut enemmän sen syntymän olosuhteista kuin toimituksen vapaasta valinnasta. Lehden nimi ja sen ilmoittama ohjelma eivät kuitenkaan sulje pois mitään, mikä Suomen kansalaiselle voi olla tutkimisen ja oppimisen arvoista. Samalla tavoin kuin toimitus pyrkii tekemään lehden jokaisesta artikkelista kirjallisuuden tuotteen, myös sen käsittelemät päivän kysymykset on ymmärretty yleisemmältä näkökannalta niiden ratkaisuperiaatteet huomioon ottaen. Myös tulevaisuutta varten tarkoitettuna lehtenä sen täytyy olla siihen sitoutunut, joten siitä syystä sillä tulee olla ilmiselvä paikkansa aikakauslehdistössä ja sen tulee voida puolustaa olemassaoloaan.
Kuuluu asian luonteeseen, että sellaisessa pyrinnössä lukijoiden määrä pysyy vähäisenä. Niiden luku ei voi olla suuri, joita kiinnostaa joka asiassa päästä periaatteisiin asti. Se taas, joka haluaa saada ne yleisessä mielipiteessä vallalle, joutuu palaamaan aiheeseen yhä uudestaan. Ja se tuskin sopii yleiseen makuun, jota eniten houkuttelee uusi, olkoonpa itse uutiset kuinka merkityksettömiä tahansa. Lehti, jolta puuttuu tämä mauste, jää jo siitä syystä suuremmalle yleisölle vieraaksi.
Tässä lehdessä jopa kirjallisuusesittelyjen täytyy edellä esitetyssä mielessä jäädä taka-alalle, ainakin kotimaisen kirjallisuuden osalta. Muut kotimaiset kirjallisuuslehdet ovat tavallisesti jättäneet ulkomaisen kirjallisuuden oman onnensa nojaan. Mutta kotimaisessa on ainakin kirjan nimi yhtä helposti luettu kuin painettu. Ja sen uutiset tulevat kuukausilehdessä pakosta aina myöhemmin kuin päivä- tai viikkolehdessä. Sitä ei voi muuttaa. Ja vääristymää pahentaa se, että suuri osa sitä kirjallisuutta, jota hyödyllisyytensä vuoksi kuitenkin pitää esitellä, ei sisällöltään voi olla sellaista, että siitä voisi mitään sanoa.
Lehden ainoa lukemisto, joka voi luottaa saavansa suuremman yleisön suosion, ovat muiden maiden kirjallisuudesta lainatut kuvaukset ja kertomukset. Niiden julkaiseminen on ainoa laskelmointi kansansuosiolla ja lehden taloudella. Mutta lukija lienee huomannut, että niitäkään ei ole valittu suuren yleisön mieltymystä silmällä pitäen, vaan ne edellyttävät lukijalta halua tietoon ja turmeltumatonta makua, mikäli ne ovat olleet kaunokirjallisuutta. Viime vuosikerrassa ne ovat kohtuuttomasti jääneet taka-alalle muun sisällön suhteen, mikä mahdollisuuksien mukaan tässä vuosikerrassa korjataan. Jos jokin kirjoitus joskus on otettu lehteen lähes tulkoon palstantäytteeksi, ja jos sellaista myös vastedes tulee tapahtumaan, älköön lukija tuomitko sitä aivan liian ankarasti. Kun itse käännös jättää moitteelle sijaa, toimituksen paraskaan huolenpito ei ole kyennyt puutteita korjaamaan.
Näine selityksineen ja anteeksipyyntöineen jätetään myös käsillä oleva vuosikerta lukijan hyväntahtoisen ymmärtäväisyyden varaan. Se on neljästoista, ja lehden pitäisi olla iloisen ja toivorikkaan nuoruuden iässä. Mutta valitettavasti sama vuosimäärä muuttaa toimitusta kauhtuneeksi vanhukseksi. Siltä ei kannata odottaa mielipiteenmuutosta, ei liioin parempaa tapaa esiintyä yleisölle. Sen sijaan siltä voi täydellä syyllä vaatia, että se tietää aikansa ja antaa tilaa nuoremmalle sukupolvelle. Tätä vaatimusta ei suotta panna tälle lehdelle ja sen toimitukselle, jolla ei ole mitään muuta lupausta annettavana tulevaisuudelle.
J. V. S.
