1. Europeiska Nationerna, deras seder, bruk och klädedrägter. Texten bearbetad af L. Westerdahl, Phil. Mag.; Plancherna litogr. af C. A. Dahlström. St:holm 1848. [Euroopan kansakunnat, niiden tavat, tottumukset ja vaateparret. Tekstin muokannut fil. maist. L. Westerdahl; kuvaliitteen litografiat C. A. Dahlströmin. Tukholma 1848.]
2. Nordamerikas Indianer, skildrade af C. Catlin. Öfversättning. St:holm 1846–48. [Pohjois-Amerikan intiaanit, kuvaillut C. Catlin. Käännös. Tukholma 1846–1848.]
Ilmoitellessaan numerosta 1 kustantaja toteaa, että Ruotsin kirjallisuudesta puuttuvat laajemmat maantieteelliset työt. Se pitänee paikkansa. Mutta toisaalta ei myöskään käy väittäminen, että käsillä oleva työ täyttäisi tämän aukon edes mitä Euroopan maantieteeseen tulee. Kuten otsikko ilmaisee, teokseen sisältyy myös kansatieteellinen kuvaus maanosastamme, mihin kunkin maan kohdalla liitetään vain kaikkein yleisimpiä asioita varsinaisesta fyysisestä ja poliittisesta maantieteestä. Olisi ollut jopa toivottavaa, että varsinaista aihetta olisi käsitelty jonkin verran seikkaperäisemmin, koska sekin joka nyt on mukana, muistuttaa liiaksi kompendiumin tyyppistä esitystä.
Kirjan nimi antaa ymmärtää kyseessä olevan itsenäisesti toteutetun työn, kun taas mainittu ilmoitus kutsuu sitä eräästä parhaimmista ulkomaisista teoksista ruotsiksi ”siirretyksi” tekstiksi. Emme pysty ratkaisemaan, kumpi tulee lähemmäksi oikeata asiaintilaa, nimi vai kustantamon ilmoitus. Luultavaa on, että Berghausin kuuluisat työt ovat teoksen pohjana.
Sen mukaan mitä kirjan tähän mennessä ilmestyneet vihkot sisältävät, on se kuitenkin lukijan huomion arvoinen. Maiden fyysinen ominaislaatu, ilmasto, tuotteet ja väestö on kuvattu paljon paremmin ja seikkaperäisemmin kuin missään muussa ruotsalaisessa maantiedeteoksessa. Paperin ja painojäljen suhteen laitos on hyvin harkittu ja kuvat ovat loistavia, jotkut myös erittäin hyvin piirrettyjä ja litografoituja. Kirja sopii siis erityisen hyvin perhekirjastoille, luettavaksi yhtä hyvin huvin kuin hyödyn vuoksi. Se tulee sisältämään 30 arkkia tekstiä ja yhtä monta kuvataulua, joten ostaja saa pukujen mallit kaikista Euroopan merkittävistä maista. Koska väritetyt kuvataulut tavallisesti ovat kalliita, voidaan kirjan hintaa pitää kohtuullisena.
Numerossa 2 esitellään lukijan silmättäväksi sekä sanoin että kuvin hahmotelma kansanheimosta, joka kaiken todennäköisyyden mukaan pian tulee jättämään tämän maailman säilyäkseen pelkästään muinaisajoilta peräisin olevana tarinana. Kukapa ei tuntisi näitä intiaaneja nimeltä ja tavoiltaan Cooperin erinomaisista romaaneista. ”Viimeisessä mohikaanissa” lukija luultavasti on ”Susquehannan lähteillä” oppinut tarkastelemaan elävän osanoton tuntein näitä villejä, jotka osoittautuvat siveellisesti epätavallisen korkeatasoisiksi. Juuri tässä nämä villit todellakin erottuvat kaikista muista tunnetuista raakuuden tilassa elävistä ihmislaumoista. Myös hra Catlin, joka monien vuosien ajan on omistautunut tutkimaan heidän tapojaan ja elämäntyyliään sekä itse elänyt useiden eri intiaaniheimojen parissa, osoittautuu joutuneeksi täysin heidän ajattelu- ja toimintatapansa valtoihin. Ja silti hän ei esittele vain heidän elämänsä valoisia puolia, vaan kertoo täydellisellä avoimuudella kaikesta, mitä on heistä saanut selville. Intiaanien suuri taikauskoisuus ja heidän naistensa yhteiskunnallinen asema ovat heidän elämäntapansa pääasialliset varjopuolet. Mutta myös suhdetta naisiin lieventää heillä jalo silaus, samoin kuin heidän villiä taistelunhaluaan usein jalostaa tietty ritarillisuus. Kirja on varsin sisältörikas ja tarjoaa mitä viihdyttävintä luettavaa, joka opettaa lukijan tuntemaan intiaanien ohella Pohjois-Amerikan mantereen tuntematonta ”Länttä”. Intiaanit on nimittäin nykyään tungettu sinne, maa-alueelle heti Alleghany-vuorista itään.
Saksalainen kääntäjä on lisännyt joukon huomautuksia nojautuen tunnettuun matkailijaan ja luonnontutkijaan, Neuwiedin prinssiin, ja nämä on otettu mukaan myös ruotsalaiseen käännökseen. Luultavasti käännös onkin itse asiassa tehty saksasta – usein huolimattomasti ja epävarmasti kieltä käyttäen. Kuvaliitteet on painettu karkeammin ja väritetty vähemmän kirkkaasti kuin aiemmin edellä mainitussa työssä, mutta ne ovat toki yleensä hyvin piirrettyjä. Matkakuvausten joukossa kirjalla on siis varsin huomattava sijansa, mistä näyttää todistavan sekin, että käännöksen sanotaan tehdyn alkuteoksen viidennestä painoksesta.
