Sisällöltään pelkästään opettavainen lehti on isänmaassamme vielä ennakolta tuomittu pikaiseen tuhoon. Kokemus on runsasväkisemmissä ja sivistyneemmissäkin maissa osoittanut, että yhteiskunnan suuret etukysymykset ovat nykyisin niin tavattoman tärkeitä, ettei yksikään suurelle yleisölle suunnattu aikakausjulkaisu voi niitä sivuuttaa. Omalta osaltaan on Litteraturbladinkin toimitus ollut vakuuttunut tämän totuuden pätevyydestä, ja jos näemme lehden vielä tänä vuonna tuottavan sen verran, että painatus- ja paperikulut saadaan maksetuksi, odotuksemme pikemminkin ylittyvät kuin alittuvat.
Näiden molempien tarkoitusten yhdistäminen, sekä tieteellisen sivistyksen vallitsevan tilan selostaminen että nykyajan yhteiskunnallisen sivistyksen saavuttamien tulosten soveltaminen kotimaan yleisiin oloihin – tämä taas ei ole ollut lehdellemme mahdollista, koska sen julkaisusuunnitelmaan vaikuttavat pakostakin ratkaisevasti jäljempänä esitetyt olot eivätkä pelkästään toimituksen toiveet.
Samalla kun näin ollen aloitamme tämän vuosikerran vakuuttuneina siitä, että tämä on viimeinen, emme halua eikä meidän pitäisikään väistää velvollisuuttamme sanoa jotakin siitä, miksi olemme ryhtyneet yritykseen, jonka pikaiseen haaksirikkoon kaikki on viitannut. Onhan tulevaisuuden kannalta aina tappioksi, että epäonnistuneet yritykset ovat saaneet niin kirjoittajat kuin yleisönkin suhtautumaan epäluuloisesti samaa tai samantapaista asiaa ajaviin uusiin yrityksiin.
Jos tällaiseen yritykseen ei uskaltauduttaisi, seuraukset saattaisivat kuitenkin olla haitallisempia. Tulevaisuuden kannalta esimerkkitapaus on nimittäin yhtä masentava, jos aikakausjulkaisujen yleisten vaikeuksien annetaan nujertaa virinnyt hanke. Ja jotta en puhuisi arvoituksia: kun sanomalehti Saima lakkasi ilmestymästä, allekirjoittanut katsoi velvollisuudekseen olla luopumatta pyrkimyksestä vaikuttaa maan aikakauslehtikirjallisuuden kohottamiseen sellaiseksi, että se merkitsee jotakin kansalliselle sivistykselle. Kun Kallavesi-lehteä ryhdyttiin julkaisemaan 1846, pantiin alulle siirtyminen yleisten yhteiskunnallisten kysymysten käsittelystä kirjallisen sivistyksen kysymysten pariin. Ja tämän vähäisen alun jatkamiseksi allekirjoittanut turvautui tri Lönnrotin apuun, ja hän onkin yhtä auliisti esiintynyt tämän lehden julkaisijana ja osallistunut sen toimintaan lukuisilla siinä julkaistuilla kirjoituksillaan. Lukija ymmärtänee, että tämä julkinen selitys myös juuri mainitusta asiaintilasta on paikallaan, koska lehden vähäinen menestys, sikäli kuin tämä on riippunut sen omasta tasosta, on luettava pelkästään allekirjoittaneen viaksi.
Näin onkin pääasiallinen sanottava sanottu. Toivomme kuitenkin, että lukija, joka ottaa kohtuullisesti huomioon olot, toteaa tämän vuosikerran päättyessä löytävänsä lehden molemmista vuosikerroista sekä Kallavesi-lehden vuosikerrasta 1846 jollakin tavoin kelvollisen yhteenvedon niistä kysymyksistä, jotka ovat nykyajan kirjallisten pyrintöjen käyttövoimana, sekä niiden ymmärtämiseksi tarpeellisia viittauksia yhteyksiin, joita niillä on ihmiskunnan yleisen sivistyksen viimeaikaisiin vaiheisiin. Tarkoituksenamme on edelleenkin käyttää näin saavutettua tietämystä niin paljon kuin mahdollista esittääksemme kaunistelemattoman käsityksen Suomen kansallisen sivistyksen nykytilasta. Tämän selvittelyn tulokset ovat pakostakin edelleen kuten tähänkin asti masentavia kansallisen turhamaisuuden kannalta; niin, jo pelkästään tällaisen turhamaisuuden olemassaolo siellä, missä tuskin voidaan vielä puhua kansallishengen olemassaolosta, on riittävä aihe odottaa selvittelystä tällaista tulosta. Kuitenkin vain tuollaisen itsetutkistelun kiirastulesta voi nousta voimaltaan ja kestoltaan merkittävä heräte kansallisen sivistyksen edistämiseen.
J. V. S.
